Puu ja kuu - neulottu vauvan peitto

Puu, kuu, kukkia, tähtiä ja aurinko. Niistä on pienen prinsessan pinnasängyn päiväpeitto tehty. Valmiin peiton koko on noin 60 x 120 cm, eli tosiaankin pinnasängyn kokoinen.

Lankoina käytin aluksi jämälankoja, Novitan Jussia (tummanvioletti) ja Novitan Nallea tai seiskaveikkaa (en ole varma, kumpaa tämä ensimmäinen vaaleanpunainen on), luonnonvalkoista ja keltaista Novitan Nallea. Lopultahan lankoja piti käydä ostamassa lisää, ja lisäostokset (vihreä, lisää vaaleanpunaista, lisää valkoista) olivat Novitan Nallea.

Neulottu keskiosa:
Luo 82 silmukkaa vaaleanpunaisella. Neulo helmineuletta 4 krs. Jatka helmineuletta kummassakin reunassa reunimmaisilla 4 silmukalla. Muuten neulo sileää neuletta. 6 krs sileää. Aloita puukuvio intarsianeuleena (huom. jätä juurakko ja puun yläpuolella olevat tähdet pois). Lehvistön kohdalla kannattaa jatkaa kirjoneuleella.

Puukuvio takaa. Puun runko on neulottu intarsiana ja lehvistö kirjoneuleena.

 Aurinkoon, kuuhun ja tähtiin piirsin itse mallit Excelin suosiollisella avustuksella. Aurinko ja kuu on neulottu kokonaan intarsiana, tähdissä käytin osin intarsiaa ja osin kirjoneuletta.

Tähdet, kuu ja aurinko takaa. Tähtien alimmat ja ylin sakara ovat kirjoneuletta, muuten intarsiaa.

PDF-tiedosto auringon, tähtien ja kuun mallista on saatavilla tästä klikkaamalla.
Reunan kukkapitsi:

Virkkaa peiton ympäri aluksi 1 krs kiinteitä silmukoita vihreällä ja 1 krs kiinteitä silmukoita valkoisella. Sitten ohjeen (kuvan alin pitsi) mukaan viimeiselle kierrokselle asti. Ohjeessa lienee vähän tulkittavaa ja esimerkiksi pampulat tein vähän isompina, tuplapylväillä. Kulmiin lisäilin silmukoita ja kuvioita tarpeen mukaan, jotta kulmat kaartuisivat kauniisti. Ohjeen viimeisen vihreän virkkauskerroksen sijaan virkkaa *5 ks, 4 kjs* vihreällä, toista *-*. Virkkaa vielä kukat vaaleanpunaisella: kjs-lenkkiin *1 ks, 1 p, 1 kaksoispylväs, 1 p*, toista *-* 4 kertaa, 1 ks. 2 ks keskimmäisiin edellisen kerroksen kiinteisiin silmukoihin. Jatka tähän malliin koko peiton ympäri. Päättele langat.

Peitto mahtuu - ja on suunniteltu mahtumaan - pinnasänkyyn.

Tämä taitaa olla ihka ensimmäisiä omia ohjeitani. Jos päädytte kokeilemaan tätä, olisi kiva nähdä kuva lopputuloksesta. Kysymyksiä saa myös esittää, ja voin tarpeen tullen korjailla ja tarkentaa ohjeistusta.

Ensimmäinen pöllöneliö

Joku käsityö piti koukulle saada illan ratoksi. Ehkä innostuin siitä, kun noin viikko sitten opetin kaveria virkkaamaan isoäidinneliöitä ja tartuin vihdoin kauan ravelryn lemppareissa keikkuneeseen pöllöneliön ohjeeseen.

Tadaa! Tässäpä sitten ensimmäisen illan tuotos, eka pöllöneliö (jos tätä voi neliöksi kutsua edes hyvällä tahdolla - vähän on vinkurat reunat). Näitä sitten lisää ja siitä ehkä peitto tai jotain muuta kivaa.

Palojen yhdistelyä verhoksi

Ihanassa eteisessämme on ovessa ikkuna, joka kaipasi verhoa. Ensimmäisenä mieleeni tuli pitsiverho, ja kun omista tai äidin varastoista ei suoraan löytynyt sopivan kokoista yksilöä, piti alkaa räpeltää ja tuunata.

Olen joskus mummulta (ei välttämättä omaltani) saanut kassillisen pitsiliinoja ja muuta virkattua. Siellä oli myös (lapsen?) sängynpeitteeseen tarkoitettuja virkattuja ruutuja. Mittailin vähän ikkunaa ja tulin siihen tulokseen, että neljä ruutua neliöksi yhdistämällä saisin jotakuinkin sopivan verhon viriteltyä ikkunan peitteeksi.

Palaset ennen yhdistämistä.

Tuumasta toimeen ja ketjusilmukoita vääntämään. Löysin jokin aika sitten isommat virkkuukoukkuni, mutta nyt ihan pienimmät vaikuttaisivat olevan hukan teillä, joten virkkasin sillä rakastamallani 3 mm puikolla, joka tuntuu sopivan työhön kuin työhön. Lankana joku mummun samalla kertaa lahjoittama virkkauslanka. Värin puolesta sopi projektiin täydellisesti, liekö jopa tismalleen samaa lankaa, josta ruudut on tehty.

Lopputulos pingotettuna ikkunaan:

Tarttis varmaan vielä virkata neliölle joku yhtenäinen reunus, jolloin koostakin voisi tulla vielä vähän sopivampi. Ehkä sitten joskus, tämä toimii hyvin ensihätään (eli ensimmäiset noin kymmenen vuotta).

Pikaiset aamutossut

"Vielä ennen joulua ehtii... " oli viimeisten joululahjaväkerryksieni motto. Etsi mahdollisimman paksua lankaa ja mahdollisimman suuri virkkuukoukku ja käy töihin! En tosin löytänyt suurta virkkuukoukkua, joten virkkasin nämä 3 mm koukulla ja yritin venyttää jokaisen silmukan suureksi. Ei ehkä kaikkein kätevin tapa virkata.

Nämä nopsasti syntyvät aamutossut tein (jälleen) DROPSin ohjeella. 3 mm virkkuukoukun (En suosittele. Etsi suurempi, jos aiot tehdä tällaiset.) lisäksi käytin lankaa. Jotain jämiä, tiedättehän. Harmaa on ainakin Novitan Huopasta, punainen on jotain muuta jämää, todennäköisesti kuitenkin Novitaa ja aika samanpaksuista kuin Huopanen.

Toisen tossun reunat ovat punaiset, niin kuin ohjeessakin... Toisen reunoista tuli harmaat, koska punainen lanka loppui loppumetreillä. Ehkä väritys on kuitenkin ihan hauska?

Syvästi toivon, että tossuista tuli oikeasti samankokoiset, vaikka kuvassa uhkaavasti näyttää siltä, että harmaareunainen tossu on vähän pienempi. Sen siitä saa, kun neulomisintoinen ryhtyy virkkaajaksi ja yrittää vielä olla nopea.

Virkattu silmälasikotelo

Joululahjaksi virkata väkersin mummille silmälasikotelon. Selailin DROPSin jouluohjeita ja ajattelin, että sydänkoristeltu silmälasikotelo voisi olla hyvä lahjaidea. Tiheässä virkkauksessa ja reunanirkoissa on jotain hienostunutta.

Vasta näitä kuvia ohjeen kuviin vertaillessani huomasin, että sydämistäni on unohtunut yksi kerros pampuloita, mutta se tuskin ketään haittaa. Tuli silti sydämien näköiset kuviot.

Lankana käytin Novitan Tennesseen keränjämää, joka kuluikin tähän projektiin kokonaan. Langassa on eleganttia kiiltoa, mutta kierteet aukesivat helposti virkatessa. Puikkokokona käytin 3 mm.

Omat silmälasini ystävällisesti tarjoutuivat poseeraamaan kotelon kanssa. Silmälaseja ei vahingoitettu kuvauksissa, vaikka kuvaajalla olikin puolisokeana vaikeuksia nähdä kuvattavaa kohdetta tarkasti.

Virkkaajan viimehetken väkerrys

Onko teillä koskaan niitä päiviä, kun keskeneräinen käsityö ei vain kertakaikkiaan maistu, ja on päästävä aloittamaan mahdollisimman monta uutta työtä? Nämä syntyivät sellaisen päivän sivutuotteena. Nopeaa ja mukavaa, saa aloittaa jotain uutta ja tulee silti nopeasti valmistakin. Jos siis osaat virkata.

Joten vieläkö puuttuu lahja paketista? Jos potentiaalinen lahjansaaja polttaa yhtään kynttilöitä, voisi tällainen epäpaloturvallinen mansetti olla yksi hyvä lahjaidea, jonka ehtisi vielä toteuttaa.

Virkkasin vimmattuna käsityöpäivänä kolme mansettia punaisesta Novitan Kaiku-langasta ja Austermannin Palila-kimallelangasta.

Nyt aatonaattona voi olla jo varma, ettei lahjan saaja eksy tänne blogiin jouluhäsellyksiensä keskellä, joten uskallan paljastaa nämä teille. Koukkua on tässä muutama päivä ennen joulua käytelty muutenkin vimmatusti. Niistä lisää tuonnempana.

PS. Kuvasin mansetit salaa siellä, minne ne todennäköisesti päätyvät lahjapaketista päästyään. Ovelaa, vai mitä!?

Violetin juhlalaukun viimeistelyt

Violetille juhlalaukulle piti vielä tehdä sellainen rannelenksu, joka helpottaisi laukun kantamista ja olisi nätti.

Ensimmäinen yritys koostui kahdesta erivärisestä mohairlangasta, kiiltävästä hopealangasta ja punaisesta rautalangasta. Virkkasin ihan vaan ketjusilmukkaa, johon vielä jälkikäteen ajattelin kiinnittää helmiä. Lopputulos näytti tältä, enkä ollut ollenkaan tyytyväinen:

Jotenkin siitä tuli liian karvainen. Mitä muuta voit oletttaa mohairlangoilta? Nyt tavoitteena oli kuitenkin jotain kiiltävää glamouria. Uusi yritys siimalla, hopealangalla ja valkoisenhohtoisilla helmillä ja johan alkoi luistaa!

Pujotin helmiä siimaan ja otin yhden helmen mukaan aina joka toiseen ketjusilmukkaan. Hopealanka oli jotain kaapin kätköistä löytynyttä kirjontalankaa ilmeisesti ja siima Tiimarista, samoin helmet. Tällä mennään sitten juhliin. Olen valmis!

PS. Yritin ottaa myös sellaisia kuvia, missä tämä systeemi roikkuisi kädessäni luonnollisen näköisesti ja vieläpä jotain kivaa taustaa vasten. Mutta arvatkaa vaan kuinka hankalaa on toisella kädellä pitää laukkua ja toisella kädellä ottaa kuvaa siitä omasta toisesta kädestään... Näin hankalaa.

Vuoden virkattu turhake: paljasjalkasandaalit

Arvuuttelin tuossa jokin aika sitten, että mikäs se punainen pitsihörhelö on. Kukaan ei uskaltautunut arvaamaan ainakaan kommenttikenttään asti... Livenä sain arvauksia mm. kaulakorusta. No ei nyt ihan, sillä tämä tuote laitetaan jalkaan. Ja näitä on oikeasti kaksi, että riittää kumpaankin jalkaan. Kyseessä on barefoot sandals eli vapaasti suomennettuna paljasjalkasandaalit tai ehkä jalkakoru. Englanninkielisen ohjeen löysin Gleeful things -blogista. Olin oikeastaan etsimässä säärystimien ohjetta, kun tämä käveli vastaan ja halusi koukulle. Ei tullut säärystimiä, tuli jalkakoriste!

Oli kiva virkata pitkästä aikaa ja työ tuli nopeasti valmiiksi.

 

Englanniksi kun googlettaa kuvahaulla "barefoot sandals", inspiraatio on taattu. Toistaiseksi en usko, että nämä oikeasti pääsevät ikinä käyttöön. Mutta tulipa tehtyä.

Kesää odotellessa. Toki hiihtäminen on ihan kivaa, mutta... auringonpaiste, rantahiekka varpaiden välissä, pehmeä nurmikko... Kesä, tule jo!

Mihin käyttäisit tätä?

Annetaan kuvan puhua puolestaan ja lisäksi hiukan faktoja: se on punainen (mmmmmm) ja virkattu Novitan virkkauslangasta 3 mm koukulla. Sen keskiosa on kolmion mallinen, sivut n. 8 cm pitkät. Yhdessä kulmassa on lenkki ja kahdessa muussa kulmassa pitkät (yritti ainakin olla n. 65 cm, mutta en ole mitannut) ketjusilmukkapätkät.

Ja sitten kuuluu se kysymys: Mihin käyttäisit tätä käsityötä? Mitä varten tämä on mahdettu tehdä? Innovatiivisimmat ehdotukset saavat osakseen mainetta ja kunniaa. ;)

 PS. Osallistuminen kielletty E-J:ltä, joka tietää, mistä tässä on kysymys!

Pikku-Asteri, virkattu matto

Viime hetken paniikki joululahjojen suhteen iski aatonaatonaattona ja aloin vielä virkkaamaan jäljelle jääneestä mopparilangasta mattoa. Valitsin ohjeeksi suosikkini Kauhavan kangas-aitan ohjeista: Asteri-maton. Tein mattoa ohjeen mukaan ensimmäiset 12 kerrosta ja sen jälkeen pitsireunat melkein ohjeen mukaan, niin että viimeisellä kerroksella en tehnyt kaksoispylväitä vaan ihan yksinkertaiset pylväät.

Tämän kokoisena matto sopii varmaan vessaan tai vaikka kuusenalusmatoksi, tai vaikka opiskelijaboksiin sängyn viereen. Lahjan saaja saa tämän toivottavasti mahtumaan omaan asuntoonsa sitten, kun sen asunnon jostain ensin saa.

Eka matto, jonka olen virkannut valmiiksi asti. Moppari-lanka oli siitä kiva, että se oli yhdellä rullalla, joten ei tarvinnut päätellä lankoja kesken kaiken. Tämän kokoiseen mattoon lankaa meni vähän alle 1kg. Ehkä vielä joskus kaapissa lojuvista tummanvihreistä matonkuteistakin tulee matto.

Selänpesin

Virkkuukoukku ja pellavanaru kädessä, Suuri käsityö 1/2012 auki edessä, ohjeena Saunaranta-selänpesin. Nopea projekti virkata tämä selänpesin, vaikka pellavanaru onkin aika jäykkä kaveri. Reunan värittämiseen käytin Gjestalin føn-lankaa, kuten aiemmassa pesukintaassa. Føn on aika paljon ohuempaa kuin pellavanaru ja olisi voinut toimia hyvin kaksinkertaisenakin, mutta tuli mieleen vasta jälkikäteen. Tärkeintä fønin käytössä oli kuitenkin se, että se toi jonkun väriraidan muuten ruskeaan selänpesimeen.

Selänpesin pääsee samaan joululahjapakettiin pesukintaan kanssa, nämä kaverit ovat samaa väritystä ja samaa settiä. Ehkä ne myös täydentävät toisiaan käytännössä kivasti.

Seuraava kokeilemisen arvoinen resepti ja ohje (seuraavaan pellavanaru-selänpesin -projektiin) voisi olla solmeiltu selänpesin.

Virkatut & huovutetut tossut

Jälleen yksi joululahja saatu valmiiksi. Joulukiireahdistus vähenee!

Kerä++ harmaata Novitan Liinu-huopasta, 8mm virkkuukoukku ja minä vietimme hetken aikaa keskenämme. Lopputulos oli valtavan suuret tossut. Lankaa piti ohjeen mukaan mennä yksi kerä, mutta itselläni tähän meni ainakin enemmän. Jouduin hakemaan lisää lankaa, ja toinen kerä olikin sitten eri värierästä. Onneksi väreillä ei mitään eroa näyttänyt olevan.

Tossun koko ennen huovutusta verrattuna omaan koon 38 jalkaani.

Pesukone tuli ystävällisesti sitten avuksi, kun tossut olivat näin suuret. 60 asteen ohjelma, vähän pyykinpesuainetta, tossut ja iso pyyhe koneeseen ja menoksi. Kun pesut oli pesty, kaivoin koneesta kaksi pienenpieneksi kutistunutta tossua ja säikähdin, että mitkäs lasten tossut näistä tuli. Pienellä venyttelyllä tossuista tuli kuin tulikin omiin jalkoihini sopivat. Venytin niitä omiin jalkoihini (kosteina) ängettynä ja vielä niin, että siellä oli yksi ylimääräinen sukka rytättynä tossun etuosaan ja oma jalkani molemmat kyydissä.

Toisen tossun reuna jäi vähän kireäksi, eikä millään venyttämisellä tuntunut sen löysemmäksi venyvän. Yritin käsitellä sitä pienellä saksien nipsaisulla.

Nämä virkatut ja huovutetut tossut pääsevät mummille menevään lahjapakettiin. Toivoisin, että voisin antaa samassa paketissa terveyttä ja jaksamista ja ymmäryksen joulun todellisesta sanomasta.

Nyt sopii! Tossut huovutuksen jälkeen.

Opin jotain uutta: pesukonehuovutuksen. Toimii ja on ihan hauskaa.

Lukkokehyslaukku

Hyvää syntymäpäivää äiti! Äiti täytti 50 vuotta ja sitähän sitten juhlittiin myös. Synttärisankareilla on taipumus saada lahjoja, ja ajattelinkin, että pitäisi antaa äidille jotain, jonka eteen on nähnyt vaivaa. Lahjoiksi äiti sai kakun ja lukkokehyslaukun.

Suurin osa tästä vaivasta on nähty jo aiemmin, kun olen virkannut pitsiperhosen ja käynyt ostamassa lukkokehyksen (heräteostos) jo aiemmin. Kangaskin tähän työhön löytyi varastosta, ja ideaakin olen jo pidempään hauduttanut.

Nyt kun Bernetta on muuttanut väliaikaisesti olohuoneen pöydälle, ompelun aloittamiseen ei ollutkaan niin kovin suurta kynnystä. Itse ompelu oli ihan kivaa. Lopputuloskin on nopeasti valmiina verrattuna neulomiseen!

Lukkokehyksen kiinnittäminen kankaaseen oli harvinaisen raivostuttavaa. Kulmat eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja kehykseen tuli jälkiä pihdeistä - ja jos yritti käyttä jotain kangasta pihtien ja kehyksen välissä, ei pystynyt kunnolla puristamaan kehystä kiinni. Har-vi-nai-sen han-ka-laa. Uhkailin E-J:lle, että seuraavalla kerralla käytän kiinni ommeltavaa kehystä, vaikka sekin kuulemma on vaikea tapaus.

Tähtitaivas - virkattu kori

Tämän olen tehnyt jo joskus loppukeväästä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi ottaa kuvia kunnon kameralla. Oikeastaan tämä tähtitaivaaksi nimeämäni kori odotteli, josko olisin kirjonut siihen vielä kukkaköynnöstäkin tähtien lisäksi, mutta enpä tiedä - ehkä tässä tapauksessa vähemmän on enemmän ja tämä voisi olla hyvä näin.

Kori olisi tarkoitus lahjoittaa yhdelle ulkomaalaiselle kaverille, kunhan menen käymään. Hänellä on sinisensävyinen huone TOASilta, ja se on vähän kolkko, jos ei ole paljoa tekstiilejä. Niin tässä olisi sitten jotain pehmeää huoneeseen. Ja kevyttä kantaa takaisin kotimaahan sitten kun se aika koittaa.

 

Kuvista on aina vähän vaikea päätellä korin kokoa (yllätyin E-J:n aiemmin bloggaamien virkattujen korien koosta - ne olivat isommat kuin olin kuvista kuvitellut), joten ajattelin täyttää korin jollain, mikä kertoisi jotain koosta... Käykö lankakerät? Eli alla on kuva siitä, että koriin mahtuu noin kaksi Dropsin Alpaca -lankakerää.

Tällaisia koreja voisi tehtailla varastoon ja käyttää esim. tuparilahjoina, lahjojen pakkaukseen (häälahja tällaiseen ja päälle sellofaania), omien pikkutavaroiden säilyttämiseen tai muuta vastaavaa.

Pienenpienen tytön tossut

 Aattelin, että joku pieni projekti jo kaapissa lymyilevistä langoista olisi kiva. Ja silläpä sitten valitsin heräteostoslanka Dropsin Alpacan ja etsin mieleiseni ohjeen Dropsin ohjeista. Virkatut vauvan tossut oli tosi söpöt. Lopputulos ei ehkä ole yhtä mairitteleva kuin alkuperäisen ohjeen kuvat: pylväät, puolipylväät ja kaksoispylväät on näköjään virkkaussanastossani autuaasti sekaisin, ja lopputulos ei mielestäni ihan täysin muistuta ohjeen töppösiä. Toisaalta ohjeessakin oli mielestäni vikaa, ainakaan suomeksi se ei ihan täysin toiminut (tai sitten en osaa lukea).

Nyt kun tässä vertailen valmiita tossujani tuohon ohjeeseen, olen ilmeisesti jotenkin mokannut myös kukissa, koska ohjeessa limenvärinen kukka näyttää huomattavasti suuremmalta kuin vaaleanpunainen. Itsellänihän lime ja valkoinen kukka ovat täsmälleen saman kokoiset (paitsi toisessa tossussa, jossa valkoiseen kukkaan eksyi yksi ylimääräinen terälehti - toivottavasti se tuo onnea, vähän niinkuin neliapila).

 Tykkään tossuissa tuosta nilkkaremmistä. En sitten tiedä, onko se kovin käytännöllinen, mutta käly kokeilkoon sitten, kunhan tyttö syntyisi ensin :)

Virkkaaminen on ärsyttävää

I'm back! Täällä minatran mailla ei ole paljon käsitöitä nähty koko loppukeväänä tai kesän aikana. Ensin piti kirjoittaa gradu ja valmistua ja sitten tehdä töitä ja lomailla maailman ääristä. Olisin tuonut sieltä ääristä ristipistotöitä, mutta tänä vuonna ei näkynyt...

Eilen kuitenkin päätin, että nyt joutuvat kätöset töihin ja valitsin sopivan ohjeen, jota voisin toteuttaa jo omistamillani Dropsin Alpaca-langoilla. Jostain kumman syystä suloisin ohje oli virkattava. Ensin piti sitten hankkia 3mm virkkuukoukku, kun ei vaikuttanut olevan yhtään lähelläkään sitä kokoa olevaa koukkua.

Kävin nöyrästi hakemassa koukun, mutta lehtihyllyille poiketessani huomasin, että Simply Knitting -lehden mukana tulisi juuri oikean kokoinen virkkuukoukku. Täydellistä. Siispä päätin käyttää neljän euron sijaan 11 euroa koukkuostokseen. Tuli ehkä parempi koukkukin :)

Virkkaamisen aloitus oli harvinaisen raivostuttavaa. Tein alun ehkä kolmeen kertaan. Miten voi olla niin vaikeaa tehdä kiinteitä silmukoita ketjusilmukoihin?! Kuvassa näkyy jo toisen alkua. Pidän teitä vielä jännityksessä siitä, mitä näistä tulee (koska uudella puhelimellani ottamani kuvat ovat niin huonolaatuisia, ettei niitä kehtaa jakaa).

Palataan asiaan sitten, kun nämä ovat valmiita. Työpäivät kuluttavat päivästä inhottavan kauan aikaa, että saa nähdä, miten iltaisin joutaa näpertelemään.

Häihin valmistautumista

Vastapainona kaikelle järjestelemiselle ja hälinälle olen yrittänyt tehdä jotain käsilläni. Tietysti suurin osa näistä tekemisistä liittyy tavallaan häihin mutta kuitenkin.. Esimerkiksi nämä korit:

Toki, loppujen lopuksi ne päätyvät meidän kylppäriin, mutta nyt saavat toimittaa virkaa hätäensiapupakkausten säilöpaikkoina hääpaikalla. Tarkoitus siis molempiin kerätä yhtä sun toista tarpeellista pientä, joka voi häävieraiden elämää helpottaa - väritöntä kynsilakkaa, siteitä, yhdet sukkahousut, dödöä, ompelupakkaukset.. yms. Lopullinen kokoonpano ei ole vielä päätettynä, se muotoutuu seuraavan viikon kuluessa.

Tein nämä korit Näpsäkästä Seinäjoelta ostamistani luonnonvalkoisista matonkuteista. Koukkuna oli koukku numero x, äitin varastoista kaivettu bambukoukku. Ehkä 7 tai 8. Ohje oli löyhästi SK lehdestä.. hmm.. Ehkä tuo heinäkuun lehti. En jaksa käydä tarkastamassa.

Olen myös innostunut tiskiräteistä. Ehdottomasti teen niitä ja paljon ja levitän tätä hyvää sanomaa, ekologista sanomaa eteenpäin! Ah. No, jos nyt vain tekisi kaappiin talteen ns. jämälangoista, että olisi tarvittaessa tuparilahjoja yms.. :) Nyt pyöräytin äitin jämälangoista (Blend Bamboo) tämännäköisen rätin:

Kuvan väri näemmä taas hiukan vääristää, tuo violetti on hiukan tummempi. Reunoilla siis aina oikein-neuletta, ja keskellä tuota 3o 3n neuletta kerrallaan sen 4 kerrosta, jonka jälkeen taas vaihtuu päinvastoin. Tällä neuleella on varmasti jokin kuvaava nimikin, mutta.. en nyt jaksa sitäkään katsella. Taitaa laiskuus iskeä pahemman kerran :)

Taidan palata taas olympialaisten pariin, ja kohta unten maiden kautta nauttimaan viimeisistä neiti-päivistä.