Lukkokehyslaukku

Hyvää syntymäpäivää äiti! Äiti täytti 50 vuotta ja sitähän sitten juhlittiin myös. Synttärisankareilla on taipumus saada lahjoja, ja ajattelinkin, että pitäisi antaa äidille jotain, jonka eteen on nähnyt vaivaa. Lahjoiksi äiti sai kakun ja lukkokehyslaukun.

Suurin osa tästä vaivasta on nähty jo aiemmin, kun olen virkannut pitsiperhosen ja käynyt ostamassa lukkokehyksen (heräteostos) jo aiemmin. Kangaskin tähän työhön löytyi varastosta, ja ideaakin olen jo pidempään hauduttanut.

Nyt kun Bernetta on muuttanut väliaikaisesti olohuoneen pöydälle, ompelun aloittamiseen ei ollutkaan niin kovin suurta kynnystä. Itse ompelu oli ihan kivaa. Lopputuloskin on nopeasti valmiina verrattuna neulomiseen!

Lukkokehyksen kiinnittäminen kankaaseen oli harvinaisen raivostuttavaa. Kulmat eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja kehykseen tuli jälkiä pihdeistä - ja jos yritti käyttä jotain kangasta pihtien ja kehyksen välissä, ei pystynyt kunnolla puristamaan kehystä kiinni. Har-vi-nai-sen han-ka-laa. Uhkailin E-J:lle, että seuraavalla kerralla käytän kiinni ommeltavaa kehystä, vaikka sekin kuulemma on vaikea tapaus.