Stockholm-Helsinki -huivi

Jostain syystä tämän Stockholm-Helsinki -nimisen huivin nimi innoittaa minut lauleskelemaan Semmareiden Helsinki-Vantaa biisiä (joka löytyy mm. täältä: https://www.youtube.com/watch?v=z_JJnf_nmLI)

Jos haluat aloittaa tuskaisen suuren neuleprojektin, tässä on yksi sellainen. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta vie hirrrmuisesti aikaa. Päätin tällä kertaa toimia kuin kunnon tieteilijä ja todistaa, kuinka paljon mahtaa olla tuskaisen paljon aikaa ja mittasin neulenopeuteni näitä kierroksia tehdessä. Hypoteesini oli, että nurjissa silmukoissa menee kauemmin kuin oikeissa, ja että lankojen nostelu vie vielä kauemmin aikaa.

Suureen tieteellisyyteen asti tässä ei nyt kuitenkaan päästy, sillä mittasin neulenopeuden vain kerran jokaisen tyyppiseltä kerrokselta. Tulokset olivat seuraavanlaiset:

1. krs: *3 o, 2 n*: 5 min 56 sek

2. krs: *nosta 1 s neulomatta, 2 o, vedä nostettu silmukka neulottujen yli, 1 n, lk, 1 n*: 7 min 53 sek

3. krs: *2 o, 3 n*: 5 min 57 sek

4. krs: *1 o, lk, 1 o, nosta 1 s neulomatta lanka silmukan edessä, 2 n, vedä nostettu silmukka neulottujen yli*: 7 min 52 sek


Hämmentävää oli se, että nurjien ja oikein silmukoiden määrällä ei tuntunut olevan merkitystä: langankiertokerrokseen meni noin 8 minuuttia ja oikein-nurin -kerrokseen meni noin 6 minuuttia. Silmukoita oli 200 per kerros, joten yksinkertaisemmalla kerroksella ehdin tehdä noin 5,5 silmukkaa 10 sekunnissa ja monimutkaisemmalla kerroksella noin 4 silmukkaa 10 sekunnissa. Tai 33 silmukkaa minuutissa yksinkertaisella kerroksella ja monimutkaisella 25 silmukkaa minuutissa. Toivottavasti laskin oikein!

Sitten siitä lopputuloksesta. Huivista tuli reilun kokoinen, tai sopiva, niin, että se mahtuu kaksi tai kolme kertaa kaulan ympärille. Lämmin toivottavasti myös. Mallina poseeraa joululahjan saaja.

Lankana projektissa toimi Novitan Kaiku ja puikkoina 6 mm puikot, joihin virittelin päihin teippaukset maalarinteipistä, jotta metalliset puikot eivät kilisisi työpaikan tilaisuuksissa. Koko puikkoa ei kannata teipata, koska sitten se ei enää luista, mutta ihan puikkojen päissä (siinä vinossa osuudessa) teipin karheus ei haittaa. Toimii!

Joulun nopeimmat sukat

Kun vihdoin olin aatonaattona saanut muutamat lahjat (joista lisää myöhemmin) viimeisteltyä, kaivoin esiin ainokaisen projektimahdollisuuden, jonka olin ottanut mukaan: pitsineulesukat itselle. Olen ihastunut tähän ilmeisesti petroolinsiniseen väriin, ja miettinyt siitä asti, kun tein ystävälle lahjaksi nämä pitsineulesukat, että minäkin haluan.

Ohjeena siis samainen Novitan pitsineulesukkaohje, ja lankana perinteinen 7 veljestä.

Mikä sitten sai tuon otsikon aikaan? No, joulunaika on joulunaikaa, mutta oleellisinta tässä on, että aloitin joskus aatonaaton aamupäivällä, ja viimeiset päättelyt tein aattona hieman ennen kuin lahjat jaettiin. Yllätyin tästä nopeutumisestani.

Miähekäs pipo

Yksi toivottu joululahja oli "pipo, sellanen hyvä". Ajattelin, että hyvä pipo olisi lämmin ja tyylikäs. Tuli mieleen, että kirjoneule voisi olla lämmintä, kun lankaa on kaksin verroin. Löysinkin hienon ohjeen ravelrystä: Stripey, raidallinen kirjoneulepipo.

Alareunassa on kaksinkertaisesti neulosta, joten ainakin korvien pitäisi pysyä lämpimässä. Väreiksi valitsin nämä miehekkään värittömät mustan ja harmaan. Raidat yhdistyvät huipulla tyylikkäästi.

Seuraavassa kuvassa pipo yrittää esiintyä päässä. Teinityyliin kuvasin tietysti omasta päästäni peilin kautta, kun ei ollut juuri tällä hetkellä kuvaajaa tai mallia saatavilla.

Tykkäsin mallista ja lopputuloksesta, tämä on oikeasti ehkä paras itse tekemäni peruspipo.

Pikku-Asteri, virkattu matto

Viime hetken paniikki joululahjojen suhteen iski aatonaatonaattona ja aloin vielä virkkaamaan jäljelle jääneestä mopparilangasta mattoa. Valitsin ohjeeksi suosikkini Kauhavan kangas-aitan ohjeista: Asteri-maton. Tein mattoa ohjeen mukaan ensimmäiset 12 kerrosta ja sen jälkeen pitsireunat melkein ohjeen mukaan, niin että viimeisellä kerroksella en tehnyt kaksoispylväitä vaan ihan yksinkertaiset pylväät.

Tämän kokoisena matto sopii varmaan vessaan tai vaikka kuusenalusmatoksi, tai vaikka opiskelijaboksiin sängyn viereen. Lahjan saaja saa tämän toivottavasti mahtumaan omaan asuntoonsa sitten, kun sen asunnon jostain ensin saa.

Eka matto, jonka olen virkannut valmiiksi asti. Moppari-lanka oli siitä kiva, että se oli yhdellä rullalla, joten ei tarvinnut päätellä lankoja kesken kaiken. Tämän kokoiseen mattoon lankaa meni vähän alle 1kg. Ehkä vielä joskus kaapissa lojuvista tummanvihreistä matonkuteistakin tulee matto.

Designessu

 Isä toivoi joululahjaksi essua. Ompeleminen ei ole ollut mielessä pitkään aikaan, mutta nyt sitten joulua varten täytyi alkaa huristella ompelukoneella.

Olin hakemassa kaupasta jotain ihan muuta, mutta ex tempore lähdin sitten samalla reissulla poikkeamaan Eurokankaaseen. Onneksi siellä oli asiantunteva myyjä, joka myi minulle metrin Eero Aarnion Zoo-kangasta ja viisi metriä vinonauhaa reunojen kanttaamiseen. Siinä oli täsmälleen oikea määrä, käytin kaiken. Onneksi äiti on joskus opettanut, miten kantataan, niin osasin nytkin tehdä sen ilman sen kummempia ohjeita.

Essun kaavat sain piirtämällä omasta essustani, jätin tästä etutaskun ja vyönlenkit pois, ja alakulmista tein pyöreät, jotta kanttaus olisi helpompaa.

Niskan takaa kulkevassa lenkissä on toisessa päässä nepit, jotta pituutta saa vähän säädettyä ja lenkin saa tarvittaessa auki. Tämäkin idea on kopioitu siitä omasta essustani.

Kanttasin myös essun solmimisnauhojen yläreunat mustalla, ihan jatkuvuuden takia. Kanttinauha riitti juuri ja juuri. Sopivasti.

Kokonaisuudesta tuli mielestäni kiva. Kangas on sopiva tarkoitukseensa ja reunat on huolitellut. Olihan tämä aika nopea tehdä, jos kestää ompelukoneen surinaa.

Lämpöä pienille jaloille

Joulupakettiin menivät myös huovutetut tossut kaksivuotiaalle DROPSin ohjeella, Alpaca-langalla. Lankaa oli joskus tullut ostettua heräteostoksena ja niistä jäljellä oli pojalle sopivasti (kyllä, tykkään tehdä pojille sinisiä ja vihreitä ja tytöille punaisia ja keltaisia) sinist ja vihriää. Lanka (kumpikin) loppui tietysti vähän ennen aikojaan, koska piti yrittää tehdä tossut 100 gramman sijaan jollain n. 75 grammalla. Mutta eipä olisi uskonut, että parivuotiaalle tarkoitetut tossut voisin kuvata omissa koivissani, kuten alla olevista kuvista näkee.

 Vihreät raidat loppuvat vähän eri kohdissa. Tuo tossu, jossa on enemmän vihreää, on se ensin tehty ja inasen isompi kuin toinen. Kokoeroa ei kuitenkaan mielestäni valmiissa tossussa enää huomaa.

Pesukoneessa 40 asteessa pesun jälkeen venyttelin tossut ohjeen mukaisen kokoisiksi ja kivathan niistä tuli. Näyttävät enemmän kaksivuotiaan tossuilta myös.

 Oikein neulotussa sisäpuolessa on kivasti särmää pinnassa, mutta tossut ovat kyllä tosi pehmoiset, niin kuin nyt vain alpakkalangasta voi kuvitella tulevan. Hyvää joulua Luukakselle.

Formulalapaset

Mieheltäni kysyin tässä jokin kuukausi sitten, millaiset lapaset hän mahtaisi haluta, nyt kun olen vähän kaikille väsäillyt lapasia. Huomaamattomampaa viittausta F1-urheiluun pyydettiin, ja jonkun ajan ideoinnin jälkeen myös saatiin. Nämä lapaset menivät joululahjaksi, vaikka mies itse kyllä tiesi nämä saavansa. Lopputulosta ei hänkään kyllä nähnyt, testasi vain jossain välissä että ovat sopivat.

Idea tosiaan lähti täältä, ja koska toiveena oli olla olematta kuitenkaan mainostaulu, jäi Pirellin logot yms. kokonaan pois. (Okei, en jaksanut edes yrittää kikkailla niitä tuohon, tai mitään ns. "sotkua", joka olisi ajanut saman asian ilman merkkiä.)

Lankana käytin ihan Novitan 7 veljestä. Olen täysin ja ihan innostunut siitä, joten tämän talven sukat ja muut ovat kyllä kyseistä lankaa, jos joku on sattunut jo huomiota kiinnittämään.


Olen aika tyytyväinen tähän tulokseen. Vaikka! Totesin tässä inhoavani tuota silmukoiden jäljentämistä.. Phuu!

Hyvää joulua!

Näin lyhyesti ja ytimekkäästi haluamme toivottaa kaikille tätä lukeville hyvää, rauhaisaa ja toivorikasta Vapahtajamme synnyinjuhlaa :)

Joulun jälkeen sitten niistä joululahjaprojekteista.

Laatikkohulluus

Jos kokeilisin taitella yhden tällaisen pienen rasian....

Hmm, se on niin pieni, ettei mikään joululahjoistani mahdu siihen. Ehkä kokeilen vähän isompaa (ja teippaan papereita toisiinsa kiinni, että saan tarpeeksi suuren neliön).

Eihän tähänkään mahdu vielä mitään! Sanomalehti kehiin! (Ja lisää teippiä.) Sanomalehtilaatikkoon mahtui jo ainakin huovutetut tossut.

Alkaakohan olla jo vähän liian iso? Sanomalehtipaperi on vähän löysää, reunojen ei tarvitsisi olla noinkaan korkeat. Josko kokeilisin vielä yhden kiiltävämmästä aikakauslehtipaperista... Lopputuloksena on tietysti iso kasa laatikoita.

Inspiraation lähteenä toimi taas kerran Ihana 4/2012, mutta samainen ohje löytyy esimerkiksi näistä osoitteista

• http://ohjehaku.fi/askartelu/ohjeet/sailytysrasia-paperista tai 
• http://amalianaskartelut.blogspot.fi/2011/04/helppo-rasian-ohje.html tai 
• googlaa itse "taittele laatikko paperista", "taittelu rasia" tai vaikka "origamirasia".

Jatkoin hulluutta seuraavanakin päivänä ja väkersin post-it -lapuista rasioita tämän ohjeen mukaan  ja kuutioita tämän ohjeen mukaan. 

Suosittelen materiaaliksi edelliseltä joululta jäänyttä lahjapaperia, menneen tapahtuman julistetta, sanomalehteä, kivoilla kuvilla varustettuja aikakauslehtiä tai käyttämättä jäänyttä tapettia. Vähän paksumpi materiaali pysyy paremmin muodossaan, mutta ei sanomalehtikään mahdotonta ole.

Pitsineuletakki

Vihdoin! Sain ISON työn ensimmäistä kertaa elämässäni valmiiksi. Oikeasti! (okei. Vielä puuttuu osa napeista mutta tämä on ollut käytössä jo)

Pitsineuletakkiin ohjeena oli SK 8?/12, ja tältä lopputulos näytti edestä:

 Ja takaa:

 Lankana käytin Novitan Woolia ja Rose Mohairia. Vaaleampi sininen on Mohairia, toinen Woolia. Lankaa meni yllättäen reippaasti vähemmän kuin ohjeessa. Hihat jäivät inasen liian lyhyiksi vaikka tein M-koon hihat muut takin ollessa XS.

Joulu lähenee..

Mihin tämä aika menee? Aloitin mukamas joululahjojen teon ajoissa. No, sain ne mainitut sukat valmiiksi, mutta sitten tuli parin kuukauden tauko, ja kiireessä yritän tässä nyt saada loppuja joululahjoja väkerrettyä. Onneksi mies on apuna - ei ehkä tuossa käsityöpuolessa, mutta kun kaikille ei vain ehdi tehdä, niin saa toimia konsulttina etenkin oman sukunsa kanssa.

No, aika tosiaan menee noiden joululahjojen kanssa, (vaikka olen kyllä sen pitsineuletakin saanut valmiiksi ja se on kuvaa vaille blogattu) niin on tässä tullut jotain käsillä tehtyä. Saimme vuoden tauon jälkeen rakennettua piparkakkutalon. Tällä kertaa se jopa onnistui paremmin. Mies kokosi, minä leivoin. Ja taisin koristellakkin. Tämä väliaikainen evakko vanhempien luona työn takia ei antanut mitään mahdollisuuksia päästä viimeistelemään tuota luomusta, mutta ihana mies kokosi sen valmiiksi asti ja kehitteli jopa uutta:

Nyt meillä on siis kivannäköinen mökki kotona. (Ei, en pääse nauttimaan sen olemassaolosta oikein muuten kuin kuvien kautta :( )

Selänpesin

Virkkuukoukku ja pellavanaru kädessä, Suuri käsityö 1/2012 auki edessä, ohjeena Saunaranta-selänpesin. Nopea projekti virkata tämä selänpesin, vaikka pellavanaru onkin aika jäykkä kaveri. Reunan värittämiseen käytin Gjestalin føn-lankaa, kuten aiemmassa pesukintaassa. Føn on aika paljon ohuempaa kuin pellavanaru ja olisi voinut toimia hyvin kaksinkertaisenakin, mutta tuli mieleen vasta jälkikäteen. Tärkeintä fønin käytössä oli kuitenkin se, että se toi jonkun väriraidan muuten ruskeaan selänpesimeen.

Selänpesin pääsee samaan joululahjapakettiin pesukintaan kanssa, nämä kaverit ovat samaa väritystä ja samaa settiä. Ehkä ne myös täydentävät toisiaan käytännössä kivasti.

Seuraava kokeilemisen arvoinen resepti ja ohje (seuraavaan pellavanaru-selänpesin -projektiin) voisi olla solmeiltu selänpesin.

Kuurankukkia

Askartelin valkoisista juotavien jogurttien tölkeistä kukkasia Ihana-lehden (4/2012) ohjeen mukaan.

Joulukortteja

Toinen adventti. Joulu lähestyy ja on aika askarrella joulukortteja (jos viitsii, jaksaa, kerkiää ja se tuntuu muuten hyvältä idealta).

Uusi ystäväni lumitähtileikkuri auttoi ihanien joulukorttien väkertämisessä. Näitä leikkureita erilaisin kuvin varustettuna taitaa saada ihan tavallisista kirjakaupoista.

Lumitähtileikkurin ja eriväristen paperien ja korttipohjien lisäksi olen käyttänyt lehdistä leikattuja jouluisia kuvia, lankaa, tarpeettomia nuotteja, jouluteksti-tarroja ja geelikyniä.

Joulukorttikuvien myötä tahdon toivottaa siunattua joulunodotusta kaikille!

Koukkuamiskokeiluna pesulapanen

Toin sieltä käsityömessuilta Tunisialaisen virkkuukoukun eli sellaisen kaksipäisen. Sitä tarvittiin tähän projektiin, elämäni ensimmäiseen koukkuamiskokeiluun. Kauhavan Kangas-Aitan tilauksessa tuli mopparilangan lisäksi pellavanarua (värinä taisi olla valkaisematon). Näiden hankintojen lisäksi kaapista löytyi tummansinistä Gjestalin føn-lankaa, joka vaikutti sopivalta tähän rojektiin. Ohjeena pesukinnas (tai pesulapanen tai pesin tai joku muu sellainen). Fønia käytin siis yksinkertaisena.

Koukkuaminen oli hauska tekniikka, mutta pellavanaru on aika jäykkää virkattavaa. Välillä langassa oli paksumpia kohtia, jotka olivat vielä hankalampia. Pesukintaaseen kuitenkin sopii se, että pinta on epätasaista ja rosoista.

En tiedä, millaista on käyttää pellavanarusta tehtyä pesulapasta oikeasti pesemiseen, mutta ehkä saan siitä palautetta joulun jälkeen, jos mummu ja pappa ikinä raaskivat käyttää tätä oikeasti pesemiseen. Tuskinpa. Tämä menee siis heille joulupakettiin. Hyvä lahjaidea jollekulle, joka ei oikeasti tarvitse mitään, mutta jolle haluaa antaa jotain itse tehtyä.

Opin jotain uutta: koukkuaminen on kivaa. Jatkoa ajatellen hakusessa on joku kiva lapasmalli koukuten. En tykkää sellaisista isoista, suurista, löysistä lapasista, vaan haluaisin napakat lapaset. Käsityömessuilla oli ikään lapaset, joissa koukkuamisjälki kulki viistoon, ja ne olivat napakat. Minä myös tahtoo sellaiset! Täytynee jatkaa ohjeen metsästämistä.

Lähestyvän joulun kunniaksi otin kuvat vasten punaista joulupöytäliinaani, joka alun perin on marimekon verho, jonka olen saanut anopilta. Verhoja oli kolme, joten se pariton päätyi pöydälle, ja sopii mielestäni siihen tarkoitukseen erinomaisesti.

Junapäivitys

Matkaan junalla kohti kotikontuja töihin. Mikä tässä on päivityksen arvoista, on se, että vaunussa on (itseni lisäksi) neulojia. Ylipäätänsä tuntuu, että neulonnan määrä junassa on kasvanut viime vuosina (tai sitten itse vain bongaan kyseistä toimintaa helpommin.)

Mitä minä sitten neulon? Sitä keskeneräistä nruletakkia, jonka piti olla valmis työrupeamalle. Joka siis alkaa 1,5h kuluttua. Ja unohdin napitkin Tampereelle, mikä tarkoittaa että takki on valmis aikaisintaan viikon päästä.

Pitsireunaiset tossut vauvalle

Pitsisomisteiset tossut syntyivät maailmaan... Nämä pääsevät joululahjaksi samalle tytölle kuin aiemminkin tekemäni tossut. Alun perin olin tekemässä Suuri käsityö 11-12/2005 -lehden hiiritossuja jonkin verran muokattuina, mutta unohtui ne hiiret nyt sitten kokonaan näistä tossuista ja muokkausta tuli (osittain tahattomasti) aika paljonkin. Laitoin pinkkiä pitsiä sitten hiiren korvien sijaan.Tykkään tästä tossujen mallista sen takia, että pohjaan, jalan alle ei tule saumaa, vaan saumat ovat tossujen alasivureunoissa ja takana keskellä.

Yritin silti vähentää saumoja tossuista ja neuloin tossujen päällipuolen niin, että muoto syntyi kavennusten avulla. Haluaisin ehkä jossain kohtaa tehdä kokonaan saumattomat vauvan tossut, jos löydän vaan ohjeen. Tai ehkä pitäisi vaan tehdä sukat. Sekin sopisi kyllä, kun löytäisi jonkun kivan ohjeen.

Tossut on tehty 6kk koolla, mutta mielestäni ne ovat aika isot (vaikka en tiedä mitään tietysti noin pienten lasten jalkojen koosta). Ehkä liian isot on kuitenkin parempi kuin liian pienet, niin sopivat toivottavasti ainakin jossain kohtaa.

Lankana oli jämiä Novitan Nalle-langasta. Suurin osa tossuista on kirkkaan valkoista nallea, varret luonnonvalkoista Nallea tai vastaavaa ja pitsit sitten vaaleanpunaista Nallea. Tein molempia tossuja samaan aikaan, jotta sain vaihdettua värit samoissa kohdissa. Värinvaihtokohdat olivat aika osuvat, kun kirkas valkoinen riitti juuri ja juuri varren alkuun ja luonnonvalkoinen loppui sopivasti varren lopussa.

Pitsistä tuli aika iso, vähän pienempikin olisi riittänyt. Toivottavasti pitsi ei kuitenkaan heilu ihan pikkuisen tiellä tai haittaa tossujen käyttämistä.

Amppeli

Lankatilaukseni Kauhavan Kangas-Aitasta tuli ja innostuin heti väkertämään. Tilasin mopparilankaa ihan vain sen takia, että pääsisin toteuttamaan tämän Kauhavan kangas-aitan Katariinan amppelin. Käsityömessuilta tilatuille tuotteille ei tullut toimitusmaksua, niin sieltä kannatti tilata lankoja. 

En ole aikaisemmin kokeillut tällaista solmuja solmimalla hienon kokonaisuuden saavuttamista, enkä niin ollen myöskään tiennyt sille nimeä. Pienen googlailun jälkeen ilmeni, että tämän tekniikan nimi todennäköisesti on makramee eli solmeilu.

Solmujen väkertäminen oli jotenkin tosi rentouttavaa, kunhan pääsi alkuun ja oppi, miten solmut tehdään. Ja amppelista tuli kiva. Aika iso kukkaruukku siihen menee, että jos pienemmälle tekee, niin kannattaa mittailla välillä, paljonko solmuverkkoa tarvitaan.

Yhtä asiaa jäin katumaan: lanka on harmaata. Miksi ihmeessä tilasin HARMAATA lankaa?! Olisi pitänyt tilata pirteää punaista, joka olisi sopinut omaan sisustukseemme ja tuonut vähän väriä. Mutta harmaata...

Nyt kotona sitten pyörii kilon (mikä se ny on, ei kerä eikä vyyhti vaan... rulla?) harmaata mopparilankaa ja pohdin kuumeisesti, mitä siitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Matto? Kori? Kynttiläkipon koriste? Kaitaliina? Tabletti? Riippumatto? Kassi?

Palmikkopipo pakkasiin

Idean alkuperä: DROPSin palmikkopipo

Materiaalivalikoima: DROPSin Alpaca, jota taisin ylistää jo potkuhousuja tehdessäni. Tätä samanväristä lankaa on vielä kaksi ja puoli kerää jäljellä, että voi tehdä settiin sopivat sormikkaat tai jotain ihan muuta.

Millä tehty: KnitPron 3mm 40cm pyöröpuikoilla, joissa vaihdettava kaapeli.

Saanut alkunsa: taivaalla jossain Tampereen ja Stanstedin välillä.

Nähnyt maailmaa: lentokoneessa, Lontoossa, junassa välillä Lontoo-Leeds, bussimatkoilla välillä koti-työpaikka, työpalavereissa, kotona, vanhemmilla, autossa matkalla sinne, tänne ja tuonne.

Uniikkia: huipulla kimalteleva strassinappi

Kelle värkätty: ihan itelle!

Miks värkätty: 

ulkona satoi lunta

ja minä en

päivisin vain näe unta

vaan kuljen pihalla

pää paljaana

jos ei olisi pipoa

Runoissa on jotain samaa kuin palmikoissa. Eikä jokaisen rivin tarvitse kummassakaan olla täydellinen - kokonaisuudesta voi silti tulla sopiva.

Ehkä siitä kokonaisuudesta ei ihan täysin sopiva tietenkään tullut. Alareuna on vähän löysä, olisi varmaan pitänyt tehdä pienemmällä koolla. Mutta tällaisenaan tämä sopii ainakin tosi hyvin kaupunkilaisen syksypipoksi, jos ei tuule hirveästi