Vesiteemalla mennään

Tässä Tourin keskellä ehdin lähinnä päivitellä vanhoja juttuja tänne. Sain (jaksoin?) vihdoin ottaa kuvat tämän kevään (kesän?) ehdottomasta suosikistani, neuletakista.

Mitä: Suvi Simolan Well water hoodie
Mistä: Drops <3 you 3
Millä: 4mm puikot
Miksi: Tarve keväiselle (okei, se meni jo) takille.

Tykkäsin tästä mallista jo ensimmäisen kerran sen nähdessäni, ja päätin, että tuollaisen haluan neuloa. Kun mies sitten lupasi kustantaa langat, oli päätös tehty. Musta väri valikoitui samaisen herran toimesta, toinen vaihtoehto olisi ollut ruskea.

Puunapit tuovat kivan yksityiskohdan tähän, samoin nuo kyynärpäissä olevat laput:

Tämän valmistumisesta on ainakin kuukausi aikaa, ja takki on ollut käytössä hyväksi havaittu. Tuon langan koostumus (50/50 Villaa ja alpakkaa) tekee neuleesta lämpöisen, samoin musta väri, mutta toisaalta neuloksen lävitse tuulee, joten monesti nämä kaksi ominaisuutta tasapainottavat toisiaan. Langan epätasaisuus ärsytti välillä neuloessa, mutta lopputuloksessa pinta näyttää kivalta.

Pakko tosin mainita; onnistuin venyttämään hupun hieman kummallisen näköiseksi blokatessa, samoin hieman helmoja. Käyttöähän moiset tosin eivät ole haitanneet!

Samalla vilautan yhtä kevään valmistunutta, Dropsin Alpacasta neulottua pipoa:

Malli on ihan perusmalli, jostain nappasin silmukkamäärät, rehellisesti täytyy sanoa etten muista, mistä. Pelkkää oikeaa ja kavennukset, niin yksinkertainen tämä tapaus oli. Sekin on ollut kylmempinä päivinä käytössä.

Kolmivärinen minimyssy

Vielä viimeiset Dropsin Alpaca -jämälangat tuhotakseni aloitin pienen myssyn neulomisen (2,5 mm puikoilla tietenkin). Sitten siinä kävi niin, että jämälangat loppuivat kesken - onneksi juuri värinvaihtokohdassa - ja täytyi käydä ostamassa lisää Alpacaa. Kaksiväriseksi suunnitellusta myssystä tulikin sitten kolmivärinen, mutta eipä taida haitata. Jämälangat tuli kuitenkin käytettyä - ruskeaa oli juuri sen verran, että sitä riitti myös nyöriin, valkoinen loppui heti oman raitansa jälkeen.Oranssia riittää sitten seuraavaankin projektiin.

 

Myssy edestä...

Ohje oli helppo ja perustui lähinnä silmukoiden lisäämiseen ja vähentämiseen. Aluksi hämmensi, miten aaltomaisesta neulepalasta voi tulla myssy. Saumathan lopulta myssystä myssyn mallisen tekivät.

...myssy takaa...

Ohjeen mukaan nyörit piti tehdä niin, että aina välissä nosteltiin silmukoita. Itse kuitenkin suosisin I-cord -tekniikkaa, jolla saa täsmälleen samannäköisen lopputuloksen nopeammin - ilman turhia silmukoiden nostoja. Ruskea nyöri on tehty DROPSin ohjeen mukaan ja oranssi I-cordina. Mitään näkyvää eroa niillä ei ole.

...ja pääsiäisen kunniaksi myssy poseeraamassa virpomisoksien kanssa.

Ei kai mitään sen erikoisempaa tästä projektista. Toivottelemme iloista pääsiäistä, nyt kun pääsiäisjuhlassa on päästy ilon ja ylösnousemuksen ja voiton puolelle!

Annikin palmikkopipo with a twist

Olen tarvinnut pipoa jo pidempään. Yritin tehdä miehelle Merenkulkijoita, ja samaisessa Ullassa oli ohje Annikin palmikkopipoon. No, mitä tein? Tietysti itselleni pipon. (Okei, miehen sukat olivat varresta liian isot -> ärsytti -> purkuun -> odotukseen. Kyllä mä ne vielä joskus teen valmiiksi.) Lisäsin pipoon vielä tupsun. Se näytti liian "aikuiselta" päässäni, ja minähän en halua näyttää aikuiselta. Siitä tulikin mieleeni tässä eräänä iltana tapahtunut tilanne; olin urheiluhallilla ja istuin banaania syöden. No, vierestä käveli pari pikkutyttöä syöden suklaata, ja totesivat että "Toi tyttö syö banaania. Me syödään karkkia" Voitto! En ollut täti vaan tyttö!

Mitä: Annikin palmikkopipo with a twist
Mistä: DROPSin Nepal
Miten: 4mm pyöröpuikot

Nyt on pipo, lapaset ja huivi. Seuraavana näitä Sochi-neuleita (jo kaksi kisojen aikana valmistunutta!) onkin bligbling-sukat. Mikä koulu? Kisat!

Lupausten puolittaista täyttämistä

Tässä ehkä vuosi sitten lupasin ommella miehelle pipon. Sellaisen trikoisen, jota olisi helppo käyttää kypärän alla. Tein ensimmäisen version samalla tavalla kuin itselleni tehdyt, mutta kas kummaa, siitä tuli valtava. olin tehnyt virheen kaavoituksessa. No, toinen versio oli sitten liian pieni. Sitten ei enää inspannut ja homma jäi. Sitten hajosi ompelukone.

No, kyllästyin ajatukseen ommellusta piposta ja miehen luvalla ostin Karnaluksista hääpäiväreissulla ohuempaa lankaa ja neuloin pipon. Nyt se jo lähes kelpaa, mutta on kuulemma inasen liian löysä. Yritä siinä sitten.. Vielä (ainakin) yksi versio on tulossa. Tämä siis tämä tekeles värkkään harmaana:

Mikä: Pipo
Mistä: Merino gold
Puikot: 4 pyöröt
Kenelle: Miehelle

Ihan näin vielä tähän loppuun muutama raskaampi sana; Kuulin tässä alkuviikosta, että esittelemäni herrasmies on päässyt kotiin, eikä hänen enää tarvitse kärsiä mainitusta yksinäisyydestä. Juuri kuukausi sitten hänen kanssaan juttelin, ja olin suunnitellut, että syksyn aikana olisi hienoa päästä vielä käymään. Kuitenkin sanat, jotka olen viime syksynä lausunut, osoittautuivat jossain määrin profeetallisiksi; "Tämä voi hyvin olla viimeinen kerta kun nähdään". Toisaalta tämä on helpompi käsittää, kuin jonkun nuoremman poismeno, vaikka tämä henkilö oli terveempi kuin keskimääräinen yhdeksänkymppinen. Hän kuitenkin sai elää pitkän elämän ja säilytti positiivisuutensa loppuun asti. Hän  on ehdottomasti yksi niistä ihmisistä, joita ihailen, ja jonka kaltainen haluaisin olla etenkin tuossa elämänmyönteisyydessä ja iloisessa asenteessa. Toisaalta tämä taas muistutti siitä, että kaikella on aikansa, kuten Saarnaaja sanoi. Pitää muistaa nauttia siitä niin kauan kuin sitä meillä on, ja pitää yhteyttä läheisiin.

Miähekäs pipo

Yksi toivottu joululahja oli "pipo, sellanen hyvä". Ajattelin, että hyvä pipo olisi lämmin ja tyylikäs. Tuli mieleen, että kirjoneule voisi olla lämmintä, kun lankaa on kaksin verroin. Löysinkin hienon ohjeen ravelrystä: Stripey, raidallinen kirjoneulepipo.

Alareunassa on kaksinkertaisesti neulosta, joten ainakin korvien pitäisi pysyä lämpimässä. Väreiksi valitsin nämä miehekkään värittömät mustan ja harmaan. Raidat yhdistyvät huipulla tyylikkäästi.

Seuraavassa kuvassa pipo yrittää esiintyä päässä. Teinityyliin kuvasin tietysti omasta päästäni peilin kautta, kun ei ollut juuri tällä hetkellä kuvaajaa tai mallia saatavilla.

Tykkäsin mallista ja lopputuloksesta, tämä on oikeasti ehkä paras itse tekemäni peruspipo.

Palmikkopipo pakkasiin

Idean alkuperä: DROPSin palmikkopipo

Materiaalivalikoima: DROPSin Alpaca, jota taisin ylistää jo potkuhousuja tehdessäni. Tätä samanväristä lankaa on vielä kaksi ja puoli kerää jäljellä, että voi tehdä settiin sopivat sormikkaat tai jotain ihan muuta.

Millä tehty: KnitPron 3mm 40cm pyöröpuikoilla, joissa vaihdettava kaapeli.

Saanut alkunsa: taivaalla jossain Tampereen ja Stanstedin välillä.

Nähnyt maailmaa: lentokoneessa, Lontoossa, junassa välillä Lontoo-Leeds, bussimatkoilla välillä koti-työpaikka, työpalavereissa, kotona, vanhemmilla, autossa matkalla sinne, tänne ja tuonne.

Uniikkia: huipulla kimalteleva strassinappi

Kelle värkätty: ihan itelle!

Miks värkätty: 

ulkona satoi lunta

ja minä en

päivisin vain näe unta

vaan kuljen pihalla

pää paljaana

jos ei olisi pipoa

Runoissa on jotain samaa kuin palmikoissa. Eikä jokaisen rivin tarvitse kummassakaan olla täydellinen - kokonaisuudesta voi silti tulla sopiva.

Ehkä siitä kokonaisuudesta ei ihan täysin sopiva tietenkään tullut. Alareuna on vähän löysä, olisi varmaan pitänyt tehdä pienemmällä koolla. Mutta tällaisenaan tämä sopii ainakin tosi hyvin kaupunkilaisen syksypipoksi, jos ei tuule hirveästi

Syyspipo mallia Muita ihania

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen joutunut jotain purkamaan saatuani sen valmiiksi. Nimittäin tämä ihana pipomalli ei mahtunut päähäni ilman pientä soveltamista. (Okei, se olisi mahtunut mutta jotenkin kummasti sain kirjoneuleen niin kireälle ensimmäisessä versiossa, että ei ollut mitään mahdollisuuksia ottaa käyttöön.)

Mallissahan oli siis kyse tästä Muita ihania -blogin superhelposta syyspiposta. Väkersin sitä viime viikonloppuna, ja sain vihdoin luennolla valmiiksi maanantaina tupsua myöden.

Pipo edestäpäin.

Lankana käytin Dropsin Nepalia, ajatuksena tuossa värityksessä oli syksy - olen tänä vuonna katsellut, kuinka punertuvan ja kellertyvän lehdistön seassa näkyy kivasti vihreää, siksi halusin sitä tupsuun. Lisäksi ruskea on vain minun värini, ja syksyn väri.

Jouduin hieman muokkaamaan tuota ohjetta lisäämällä silmukoita 8kpl ja tällä leventäen piparireunaa. Puikot olivat 5 uudet, noudetut, ärsyttävän kilisevät Novitan sukkapuikot.

Kuva, josta saa paremman käsityksen pipon värityksestä ja kuvioinnista.

Projektisuma

Olen tässä saanut projekteja valmiiksi muutamin kappalein. (Tosin, todella fiksua saada idea kirjoittaa tämä posti tänne juuri ennen töitä, saa nähdä kuinka kiirus tulee.) Se johtikin sitten tähän pitkähköön kirjoitukseen.

Ensimmäisenä ensin aloitettu vauvan nuttu. Käytin Offset-wraplan -nimistä ohjetta. Tämä kyseinen nuttu tulee ystävieni tytölle, vaikka värit eivät välttämättä ole ihan niin tyttömäiset.. Ajattelin laittaa pakettiin viestin että jos koko on jo liian pieni tai väri ei miellytä, antavat tarvitsevalle :) Siinä tilanteessa tuo vähän neutraalimpi väritys on aika hyvä, jos uusi omistaja onkin poika. Vieressä tosiaan vähän kuvaa valmiista työstä. Ompelin napit (ai että vihaan sitä hommaa!) sunnuntai-illan finaalipelin aikana, lajina siis salibandy. SPV! Pakko tässä on vähän sitäkin hehkuttaa, tämä on kyllä jotain niin hienoa että SSV:n dynastia on murtunut ja 18 vuoden jälkeen Suomen mestari on muualta kuin kehä kolmosen sisäpuolelta!! Ja kun olen itsekin SPV:n kasvatteja alun alkaen, niin se vielä tekee tästä hommasta hienompaa. '

Ja sitten takaisin käsitöihin. Toinen, lyhyempi projekti on ollut Älypuhelinsormikkaat. Tarkoituksena oli siis tehdä pitsisormikkaat ja lisätä niihin hiukan metallista lankaa sormenpäihin johtamaan sähköä. Valmista tuli, tosin vasta yksi sormenpää on kirjottuna. Ensin lanka ei tuntunut toimivan, mutta uudella yrityksellä puhelimenikin reagoi. Vieressä kuvaa oikean sormikkaan valmistusvaiheesta, pitsi yrittää näkyä kameralle.

 Tässä vasen sormikas valmiina. (Oli vähän hankala saada sitä kuvattua kädessä kun yksin häärää. Ja kun piti ehdottomasti nyt ja heti saada se kuva.)

Tässä vielä kuvaa tuosta kirjonnasta etusormessa. Tarkoitus olisi tehdä lisäksi molempiin peukaloihin ja toiseen etusormeen samanlainen.










Viimeinen projekti jota tässä nyt esittelen, on ylpeyden aihe itselleni. Olen aina ollut huono kaavojen ja ompelukoneen kanssa, lähinnä kärsimättömyyden takia. Nyt kuitenkin tarvitsin pipon. Sellaisen trikoisen joka käy hyvin kypärän alle, lenkille, ja suojaa korvia. Tein vähän hakuja ja löysin yksinkertaiset ohjeet helpolle pipolle Kukikkaat kuosit -blogista. Ja sitten ompelemaan. Tulos oli jotakuinkin tuon näköinen mitä tuossa kuvassa on, ainut asia johon en tyytyväinen ollut oli tuo kuvio: mielestäni sen pitäisi olla toisin päin mutten osannut kaavoja piirrellessäni moista ajatella. Mutta hyvin tuo on palvellut tässä :) Ja minä alan innoissani haluta jopa ompelukonetta. Äitin omaa olen käyttänyt kotona vieraillessani joskus harvoin kun on tarvinnut, mutta nyt olisi kiva tehdä tääläkin jotain. Vaikka edes ne urheilupannat mitä todella tarvitsen näiden hiusten kanssa.. Ehkä sitten kun tämä muutto on saatu loppuun ja synttärit ohi. (Elän uskossa että voisin saada lahjaksi sen koneen.)