Norsutakki

Miten tehdä projekti, jonka kanssa melko tarkkaan noudattaa ohjetta, mutta joka näyttää silti ihan erilaiselta...
1. Valitse langat, joiden väri on mahdollisimman kaukana ohjeen lankojen väristä.
2. Käytä enemmän värejä kuin ohjeessa.
3. Muuta kirjoneulekuvio joksikin toiseksi.

Näin onnistuin...
1. DROPSin ohjeella taas mentiin, mutta valitsin (epäkäytännöllisen?) valkoisen sijaan tummempia värejä. Noudatin ohjetta joissain kohdin vähän tunteella.
2. Ai yhtä väriä? Ei suinkaan, vaan mooonta. (Alkuperäisessä ohjeessakin on toki käytetty minimaalisesti muita hailakoita värejä, mutta itse kuljetan kolmea mukana koko ajan ja neljättä kirjoneulekuviossa.)
3. Ei mitään kukkia. Norsuja!

Kerrankin värivaistoni oli oikeassa, kun ajattelin, että valkoiset napit kruunaavat kokonaisuuden ja sitovat valkoiset norsut osaksi värimaailmaa. Mielestäni olin oikeassa. Napit on rikkinäisestä kauluspaidasta pelastetut, ja niissä lukee ihan pienellä "selected homme". Poikien takkiin oikein sopivat siis!

Tämän olisi tarkoitus päätyä mieheni siskonpojalle nimiäislahjaksi. Jospa olisi syksyksi sopivan kokoinen.

Vastasyntyneelle nuttu ja tumput

Kaverille syntyi vauva, tyttövauva nimittäin. Ja koska myös äiti hyväksyi pinkin, kotoa löytyneistä Baby merino-keristä syntyi sitten pieni takki/tms. lämmittämään viilenevissä kesäilloissa.


Mitä: Nuttu vauvalle
Mistä: Baby Merino (Schoeller esslinger? ehkä)
Millä: 3 mm pyöröt
Ohje: oma

Nutun saa kiinni ylhäältä muutamalla nepparilla, ja sen jälkeen kun nuo olivat kiinni, totesin, että ehkä se nappisysteemi olisi kuitenkin ollut parempi. Vaihtoehtoisesti olisi kyllä voinut vahvistaa tuota nepparialuetta, nyt ne täytyy avata aika varoen.

Malli on tosiaan ihan omatekemä, vaikutteita on toki tullut sieltä ja täältä. Tykkään ihan valtavasti tästä ylhäältä alas raglanista, ja näin pienessä koossa valmista tulee todella nopeasti. 

Tykkään myös palmikoista, vaikka niitä on harvemmin tullut tehtyä. Ehkä kuitenkin hieman erilainen palmikko olisi sopinut tähän, omaan silmään tuo ei näytä ihan täydelliseltä.

Koska äiti sanoi, että sukkia löytyy omasta takaa paljon, niin jämäkerästä Alpakkaa syntyi myös pienet tumput. Ohje oli Dropsin, tein hieman muutoksia malliin lisäilemällä aina oikein neuletta yms.

Valmisputkilopaidan viimeistelyt

Joskus kauan, kauan sitten (eli alle kaksi vuotta sitten) tein tällaista valmisputkilopaitaa. Lanka loppui silloin kesken, ja paita jäi makaamaan keskeneräisenä käsityökorin pohjamutiin.

Eräänä kauniina päivänä muistin, että mökillä on vielä yksi muuttolaatikko, ja sieltä löytyi tämän putkilopaidan ohjelappunen. Siitä kai innostuneena kaivoin vanhan projektin esiin, ja yllättävän helposti löysin lankajämistäni myös kaulukseen sopivaa lankaa. Mietiskelin pinkin, vaalean ja tämän vihreän välillä, ja päädyin tähän kuvien mukaiseen vihreään Novitan Tennessee -lankaan.

 

Kauluksen lisäksi virkkasin paidanhelmaan kierroksen tällä vaaleammalla vihreällä, jotta väri tulisi jotenkin sidotuksi kokonaisuuteen. Jos vielä haluaisi lisää väkertää, voisi jonkun koristeenkin vielä virkata tästä langasta - toisaalta se ei välttämättä olisi tarpeen.

Löysin tähän pakkaukseen kuuluvat napitkin siististi nappilaatikostani, ja kiinnitin ne tänään. Iät ja ajat keskeneräisenä lojunut paita olisi kai nyt valmis!

 

Näyttääköhän se oikeassa elämässä lapsen päällä samalta kuin ohjelappusen kuvassa? Välillä nämä mittasuhteet tuntuvat vähän hassuilta, mutta toivottavasti tämä sopii suomalaislapselle. En vielä tiedä, annanko tämän lahjaksi vai säästänkö omalle lapselle.

Ei-vielä-valmis valmisputkilopaita pikkuipanalle

Emmää mittään valmiiks saa, mutta jottain oon alottanu!

Lankamaailmasta tuli joskus ostettua tuommoinen neuleputkilo, jossa on lapsenvaatteen ohje ja kaikki tarvittava. Muistaakseni 50 % alennuksella ostettuna putkilo maksoi n. 7e. Sillä hinnalla taitais juuri ja juuri yleensä saada pyöröpuikon. Ja ehkä nappeja.

Kaikkeen tarvittavaan siis sisältyi ohje, kolme kerää vihriää lankaa (bambua ja keinokuitua), puikot ja napit. Lisäksi pakkauksesta löytyi silica-pussukka, jota ei toivottavasti tarvita neuletyössä. Ohje vaikuttaa simppeliltä, erityisesti mallineule on yksinkertaista. Neuleen pintaan tulee kuitenkin kivasti eloa, kun ei ihan pelkkää sileää neulota (ja pieniä virheitä ei huomaa niin helposti).

Rojekti on aloitettu. Päätin tehdä isoimman ohjeessa olleen koon (18kk ikäiselle ipanalle), jotta ei turhaan jäisi jämälankoja. Neulonta-asentoni alla olevassa kuvassa on vaaka - tosi ergonomista.

No, jämälankojahan ei taatusti jäänyt. Lanka loppui kesken. Onneksi sain juuri ja juuri tehtyä kappaleet valmiiksi tällä langalla. Jäljelle jäi seuraavan kuvan osoittama määrä lankaa:

Arvoitukseksi jää siis kaulus, joka olisi vielä pitänyt tehdä tästä langasta. Nyt suunnitelmissa on tehdä kaulus sitten jostain muusta väristä ja langasta. En tiedä, löytyykö sopivaa varastoista vai täytyykö lähteä ostoksille. Kauluksen väriksi voisi sopia joku vaalea, jolloin paita edelleen sopisi sekä tytölle että pojalle, tai sitten selkeästi "poikaväri" (ehkä tummansininen) tai "tyttöväri" (pinkki). Kauluslangasta ajattelin lisäksi tehdä sitten vielä jotain koristuksia paitaan, jotta väri ei näytä irralliselta. Saattaa olla, että ostan myös kauluksen väriset napit, vaikka pakkauksessa tulikin näitä vihreitä nappeja.

Seuraavassa kuvassa valmiit kappaleet odottavat kasaan kursimista olohuoneen pöydällä. Kerrankin tein niin kuin ohjeessa käskettiin: kostutin palat ja levitin ne muotoihinsa kuivumaan. Kuivumista odotellessa tuli kuitenkin aloitettua uusi neuleprojekti, joten palat joutuivat odottamaan hiukan kauemmin.

 

Paidan ohjeessa ei juuri ohjeisteta, miten palat pitäisi yhdistää, vaan käsketään vain yhdistämään. Olen jo aloittanut tämän vähän joka saumasta, mutta en oikein tiedä, miten hihat pitäisi kiinnittää. Neulonko ensin hihojen saumat kiinni ja kiinnitän pyöreän hihan etu- ja takakappaleisiin, vai kiinnitänkö hihan ensin ja neulon hihasauman vasta sitten?

Onneksi on monta projektia kesken, niin voi siirtyä neulomaan toista, kun toisen kokoon kursiminen kyrsii. Ehkä paita kuitenkin valmistuu melko pian. Toivottavasti. Sillä välin voitte tutustua tähän tekoprosessin tuskaisuuteen. Neulominenhan on rentouttavaa, muistakaa se.

Neuletakki pikkutytölle

Ah! Vihdoinkin valmista!

Melko pitkään vaaleanpunaisena myttynä lojuneet pienen villatakin palaset pääsivät muodostamaan kokonaisuuden. Tämä taisi olla ensimmäinen kunnollinen villatakki, jonka olen tehnyt.

Mitä tästä opimme:
1. Saumojen neulominen on vaikeaa. Erityisesti hihojen kiinnittäminen.
2. Ei kannata aina seurata ohjetta turhan tarkkaan. Ohjeen mukaan napinläpireunuksiin piti poimia 72 silmukkaa, mutta kyseinen silmukkamäärä vetää vähän. Olisi pitänyt tehdä enemmän silmukoita.

3. Linnunsilmäpistoilla saa aikaan tosi kivoja koristeita.

4. Jos haluat säästää rahasi, älä eksy nappikauppaan ;) Lastenvaatteisiin on niin ihania nappeja! Nämä sydännapit eivät onneksi olleet edes kalliita, 0,50e/kpl. Nappikaupan innoittamana poikkesin myös naapurikauppa Fidaan ja ostin kirppisnappeja 0,10e/kpl... :) Niistä napeista ehkä lisää myöhemmin, jos joskus päätyvät joihinkin töihin.

Jos joku nyt innostui ja haluaa tehdä samanlaisen, lapsen neuletakin englanninkielinen ohje löytyy täältä. Tein tämän työn nelivuotiaan koolla. Käytin lankana Novitan Bambinoa (vaaleanpunaista, yllättäen), jonka sain lahjoituksena kaveriltani, jotta pystyin tekemään toiselle kaverilleni lahjoitukseksi tämän neuleen.

PS. Kuvien laatu on ehkä huono, koska en jaksanut odottaa, että paremman kameran akku latautuisi ja napsin nämä sitten ikivanhalla pokkarilla. :)

Projektisuma

Olen tässä saanut projekteja valmiiksi muutamin kappalein. (Tosin, todella fiksua saada idea kirjoittaa tämä posti tänne juuri ennen töitä, saa nähdä kuinka kiirus tulee.) Se johtikin sitten tähän pitkähköön kirjoitukseen.

Ensimmäisenä ensin aloitettu vauvan nuttu. Käytin Offset-wraplan -nimistä ohjetta. Tämä kyseinen nuttu tulee ystävieni tytölle, vaikka värit eivät välttämättä ole ihan niin tyttömäiset.. Ajattelin laittaa pakettiin viestin että jos koko on jo liian pieni tai väri ei miellytä, antavat tarvitsevalle :) Siinä tilanteessa tuo vähän neutraalimpi väritys on aika hyvä, jos uusi omistaja onkin poika. Vieressä tosiaan vähän kuvaa valmiista työstä. Ompelin napit (ai että vihaan sitä hommaa!) sunnuntai-illan finaalipelin aikana, lajina siis salibandy. SPV! Pakko tässä on vähän sitäkin hehkuttaa, tämä on kyllä jotain niin hienoa että SSV:n dynastia on murtunut ja 18 vuoden jälkeen Suomen mestari on muualta kuin kehä kolmosen sisäpuolelta!! Ja kun olen itsekin SPV:n kasvatteja alun alkaen, niin se vielä tekee tästä hommasta hienompaa. '

Ja sitten takaisin käsitöihin. Toinen, lyhyempi projekti on ollut Älypuhelinsormikkaat. Tarkoituksena oli siis tehdä pitsisormikkaat ja lisätä niihin hiukan metallista lankaa sormenpäihin johtamaan sähköä. Valmista tuli, tosin vasta yksi sormenpää on kirjottuna. Ensin lanka ei tuntunut toimivan, mutta uudella yrityksellä puhelimenikin reagoi. Vieressä kuvaa oikean sormikkaan valmistusvaiheesta, pitsi yrittää näkyä kameralle.

 Tässä vasen sormikas valmiina. (Oli vähän hankala saada sitä kuvattua kädessä kun yksin häärää. Ja kun piti ehdottomasti nyt ja heti saada se kuva.)

Tässä vielä kuvaa tuosta kirjonnasta etusormessa. Tarkoitus olisi tehdä lisäksi molempiin peukaloihin ja toiseen etusormeen samanlainen.










Viimeinen projekti jota tässä nyt esittelen, on ylpeyden aihe itselleni. Olen aina ollut huono kaavojen ja ompelukoneen kanssa, lähinnä kärsimättömyyden takia. Nyt kuitenkin tarvitsin pipon. Sellaisen trikoisen joka käy hyvin kypärän alle, lenkille, ja suojaa korvia. Tein vähän hakuja ja löysin yksinkertaiset ohjeet helpolle pipolle Kukikkaat kuosit -blogista. Ja sitten ompelemaan. Tulos oli jotakuinkin tuon näköinen mitä tuossa kuvassa on, ainut asia johon en tyytyväinen ollut oli tuo kuvio: mielestäni sen pitäisi olla toisin päin mutten osannut kaavoja piirrellessäni moista ajatella. Mutta hyvin tuo on palvellut tässä :) Ja minä alan innoissani haluta jopa ompelukonetta. Äitin omaa olen käyttänyt kotona vieraillessani joskus harvoin kun on tarvinnut, mutta nyt olisi kiva tehdä tääläkin jotain. Vaikka edes ne urheilupannat mitä todella tarvitsen näiden hiusten kanssa.. Ehkä sitten kun tämä muutto on saatu loppuun ja synttärit ohi. (Elän uskossa että voisin saada lahjaksi sen koneen.)