Vapaudenpatsaan varjossa

Meidän perhe on saapunut Suomeen (jo ennnen joulun pyhiä), ja hiljalleen tottumassa tähän kylmempään ilmastoon. Esittelen nyt sitten varmaan ainoan joululahjan, josta jäi kuvamateriaalia itsellekkin.

Mitä: NYC- lapaset (Ohje)

Mistä: Cascade Heritage

Kenelle: Siskolle

Sisko on käynyt kerran New Yorkissa, ja rakastunut kaupunkiin. Törmäsin tähän ohjeeseen Ravelryssä joskus syksyllä, ja päätin jo silloin, että näistä tulee joululahja pikkusiskolle. Tykkäsin kyllä neuloa näitä, osittain kai syynä olivat kivat puiset puikot ja lanka, joka on hyvin pehmeää merinoa nylon vahvikkeella. Ohjekin oli ihan mukava seurattava, vaikka toki kirjoneuleena ei ollut ihan sellainen TV-katsottava. Lentokoneessa tuli tikuteltua aika paljon, aikaa kun oli,

Toisaalta nämä lapaset tulivat myös hyvään saumaan; sisko oli hukannut kahdesta lapasparista toiset puolikkaat ja kulki eriparilapaset mukanaan. Tämä on ihan normaalia, lapaset kun hukkuvat hänellä aika usein. Toivon kyllä että tämä pari säilyisi edes sen kuukauden. 

Tarkoituksenani oli ottaa New Yorkin reissulla kivat kuvat, joissa taustalla olisi näkynyt lapasten innoittaja, mutta siinä vaiheessa kun pääsimme siihen pisteeseen, että olisimme voineet hypätä lauttaan kohti tuota patsasta, väsymys voitti matkailijat. Muutenkaan meille New York ei ollut sellainen euforia-kokemus, ennemminkin sai vain ikävöimään Texasis auringon alle ja ystävällisten ihmisten keskelle. Onneksi siis suurin osa ajastamme Amerikassa kului Houstonissa eikä vaikka New Yorkissa.

Missä minä neuloin

Tämä aika täällä USAn kamaralla alkaa olla hiljalleen taputeltu, Houstonissa vietän enää muutaman yön ja matkustelu vie puolisentoista viikkoa. Sitten onkin piiitkän lentomatkan aika koto-Suomeen.

Olin maanantaina viimeistä kertaa paikallisen Knitting in the Loopin Sit and Knit -illassa. Vihdoin ja viimein muistin kaivaa kännykän esille kuvia varten. Tällainen on siis Houstonin paras lankakauppa muutamilla kuvilla:

 

 

Taustalla näkyvät vauvat ovat pipolahjoituksen saaneita vastasyntyneitä.

 

KitL myy myös parin paikallisen värjääjän lankoja, joita löytyy esimerkiksi tästä hyllystä.

En ole Suomessa varmaan ikinä käynyt missään lankakaupan neuletapaamisessa, katsellut vain ilmoituksia ja todennut etten jaksa/ehdi. Täällä kuitenkin tuosta maanantai-illan porukasta tuli lähes ainut paikallinen kontaktiryhmä (ultimate oli sitten on/off-meiningillä toinen) ja ryhmä ihmisiä, joihin oikeasti tutustuin. Tämän takia olen päättänyt, että Suomessa uskaltaudun vielä (joskus) johonkin neuletapaamiseen!

Hieman saukkoja

Törmäsin Redditin Knitting-osiossa juttuun Portlandin neulegraffitikauden alkamisesta. Jotenkin pidän vain niin paljon tästä ajatuksesta, että julkista tilaa pehmennetään neuleilla. Lisäksi patsaiden vaatteet vaihdetaan viikoittain, joten vaihtelua tulee olemaan. Jutusta löytyy tämän postauksen ensimmäiset saukot.

Kuvia löytyy lisäksi esimerkiksi tämän linkin takaa.

Lisäksi kyseistä subreddittiä selatessa löytyi tällainen kuva:

Linkki taiteilijan Twitteriin

 

 

Jätän tämän vain tähän, ja totean että ompa suloista :)

Se tunne kun kaikki ei mene niinkuin Strömssössä

Aina ei voi onnistua. Mutta miksi sen epäonnistumisen (tai epäonnen) pitää tulla juuri sen ihanan neuleen kohdalla, johon olen sydänvereni vuodattanut ja täysillä ihastunut?

Kyseessähän on siis tuo Still Light -tunika, jota neuloin aivan innoissani. Neule valmistui alle kahdessa viikossa, sopi päälle juuri hyvin ja oli todella kaunis. Kunnes.. Menin blokkaamaan sen. Käytännössä siis kastelin neuleen ja asettelin sen kuivamaan mielestäni oikeanlaisesti. Kului päivä, kului toinen ja neule oli kuiva. Otin sen innoissani käsiini, jes, saan sen päälle neuletapaamiseen, puin tunikan päälleni.... ja totesin sen saaneen 20 cm ylimääräistä pituutta. Ok, se oli pituudeltaan vielä ihan käyttökelpoinen, siis jos niitä taskuja ei olisi ollut. Niiden kanssa se näytti vain kummalliselta. Melkein pääsi itku.

Yritin uudelleenblokkausta ja heitin sen myös pesukoneeseen, ohjeistuksen mukaisesti. Ei auttanut. Seuraavana Minatran vinkistä kokeilen lanoliinia, mutta olisiko teillä muita vinkkejä neuleen takaisin mittoihinsa saattamiseen? Jos mikään muu ei toimi, kokeilen heittää sen kuumaan pesuun, ja siinä vaiheessa pitää vain hyväksyä se tosiasia, että tuo tunika saattaa olla tiensä päässä.

Tämän tapauksen seurauksena tuli tietysti masennus. Illan neuletapaamisessa ei ollut mekkoa päällä, mutta ratkaisin tämän masennuksen hoitokeinon etsinnän puhtaasti shoppailemalla holtittomasti ja ostin Juniper Moon Farmin lace-vahvuista lankaa. Väri on kaunis, ja siitä syntynee vielä jonkinsorttinen huivi. Revontulia ajattelin ensin, mutta koska kaupasta ei löytynyt haluamaani Lace Ballia, ja päädyin tähän hieman kalliimpaan lankaan, joka ei näytä niin hyvältä tuossa mallissa (kaipaan niitä revontulia!) niin täytyy lähteä taas ohjeenetsintään.

Kindlen (i-laitteiden/tablettien/melkein minkä tahansa) suojus [Ohje]

Olen täällä Ameriikanreissulla toteuttanut muutamia kauan mielessäni kyteneitä haluja ostosten saralla. Yksi näistä on Kindle - tuo e-kirjojen ihana lukulaite. Oma tapaukseni on halvin mahdollinen mainoksineen, ilman taustavaloa. Tämä ehkä luo sitä oikean kirjan tuntua; jos oikeasti haluan lukea pimeässä, vaatii tämä, kuten oikea kirjakin, jonkinsorttisen valon. Nyt myös Anna Kareninan paksuiset kirjat pääsevät matkalukemiseksi, kun ei tarvitse arpoa jaksaako kanniskella tiiliskiveä.

No, se mainostuksesta. Tämä uusi laitteeni tarvitsi totta kai ympärilleen pehmikettä maailman kylmyyttä vastaan, ja neulojana tietysti nappasin puikot käteen ja tikuttelin menemään. Seuraavassa ohje tällaisen yksinkertaisen suojan tekemiseen:

Kindle-suojus

Tarvitset:
Lankaa valintasi mukaan
Sopivat puikot
Mittanauhan
Kindlen/muun laitteen jolle suojusta teet

1. Tee mallitilkku. Laske tiheys, mallikappaleessa se oli 22 silmukkaa/10 cm ja 36 kerrosta / 10 cm. Jälkimmäisellä tosin ei tässä ohjeessa ole virkaa.
2. Mittaa laitteesi leveys. Omassani tämä luku on 11,5 cm.
3. Kerro silmukoiden määrä/10 cm laitteen leveyden kymmensenttisten määrällä, esimerkiksi tässä tapauksessa 22 x 1,15. Tästä saat puolet silmukoista, eli kerro vielä kahdella tämä silmukkamäärä saadaksesi kokonaissilmukkamäärä. Pyöristä lähimpään parilliseen kokonaislukuun. Jos laitteesi on paksu, lisää pari silmukkaa sivuja varten. Itse en lisännyt 0,5cm paksuuteen, jotta suoja istuisi napakasti Kindleni ympärillä.
4. Ota puikot käteen ja luo Judy's magic cast on -tekniikalla silmukkamäärä, jonka laskit kohdassa 3. Esimerkissä tämä määrä on siis  50 silmukkaa. Vaihtoehtoisesti voit luoda myös silmukat ns. perinteisimmillä menetelmillä, ja ommella sauman myöhemmin kiinni.
5. Neulo sileää niin kauan, että laitteesi peittyy. Jos haluat tehdä "kahvat", kuten esimerkkitapauksessa, päättele sopiva määrä silmukoita molemmin puolin, ja luo seuraavalla kerroksella sama määrä tullessasi pääteltyjen kohdalle.
6. Kun suojus on sopivan mittainen, päättele silmukat. Päättele langanpäät, blokkaa halutessasi ja sinulla on valmis suoja laitteellesi.

Jos haluat tehdä esim. monivärisen suojan, vaihtoehtoja on tuhansia. Itse käytin ns. körttikuviota koristeena, koska se tuli ensimmäisenä mieleen.

Matkailu avartaa

Hei ja terveisiä rapakon takaa isosta kaupungista nimeltä Houston! Täälläolo on allekirjoittaneelle yksi suuri syy (käsityö)blogihiljaisuuteen. Yritän tässä kuitenkin raapaista muutaman ajatuksen kasaan, ja hieman kuvia, käsityöteemalla. Muutoin tästä reissusta kirjoittelen henkilökohtaisen blogini puolella.

Neulonta ei jäänyt kotosuomeen vaikka viileämmät lämpötilat jäivät. Täällä varsinkin alkuun mittari näytti lukemia kolmen kymmenen pintaan, ja Suomessa alkanut villaintoilu ei enää tuntunutkaan ihan niin hyvältä. Olen jotain juttuja saanut tässä valmiiksi, mutta koska Holiday season on tulossa, ja nämä tuotokset joko pääsevät pukinkonttiin tai eivät ole olleet vielä kovin kuvauksellisia, joten en sen kummemmin tässä vaiheessa kuvia jaa. 

Sen sijaan kerron tuosta meidän lähilankakaupasta. Se oli ensimmäinen varsinainen sosiaalinen ympäristö, mihin pääsin ja missä keskustelu oli muutakin kuin vain "Hey how are you" tyyppistä small talkia. Lankakaupan nimi on Knitting in the Loop, ilmeisesti ainoa varsinainen lankakauppa loopin sisällä. (Kurkkaa Houstonin kartta, "loop" selvinnee siitä. )

KitL on ihana, viime vuosisadan alkukymmenien taloon majoittunut kauppa. Valitettavasti tähän hätään ei ole kuvia, mutta netistä niitäkin varmasti löytyy jos kiinnostaa :) Maanantai-iltojen Sit&Knit -hetkissä on ollut vaihtelevasti ihmisiä, ja juttu on kulkenut neulonnasta ihmediettien kautta Louisianan ruokiin. Ja tietysti kulttuurivaihtoon seka Texasin hyvin lämpöisiin säihin. 

Lankaa en vielä täältä ole hamstrannut, mutta onnistuin unohtamaan Suomeen esim. neulat ja silmukkamerkit. Onneksi apu oli lähellä, ja sain kyseiset tarvikkeet nopeasti käyttöön. 

Silmukkamerkeistä oli tarjolla vain tällaisia renkaita eri koissa. Tässä käyttäessäni niitä olen todennut, että nämähän ovat yksinkertaisesti parempia, kuin mitkään roikkuvat härpäkkeet. Jäljempänä mainitut tosiaan kyllä ovat kauniimpia, siitä ei pääse mihinkään. 

Olen käyttänyt myös halvempien postikulujen mahdollisuutta hyväksi. Viimeisin tilaus oli Inspiknittyn blocking wires. Blokkausvaijerit? Mitähän nämä on suomeksi? Kuitenkin, kätevä ostos, ja käytössä vähän parempi blokkauslopputulos kuin pelkkien nuppineulojen kanssa. 

Tähän lopuksi laitan vielä nyt puikoilla olevasta Still light tunikasta kuvan.

Yritän päivitellä kuulumisia täältä vielä, jos aika antaa myöden. 

Kohti syksyä

Huhhuh. Kyllä tämä aika kuluu, justiin oli heinäkuun alku ja sillain. Tämä kirjoitus ei ole mikään käsityöiden esittelypostaus, vaan lähinnä "kerron kuulumisia"-tyyppinen välibloggaus, sillä tulosta on syntynyt hyvin vähän.

Syitä tähän on ollut parinkinlaisia; toisaalta meidän perhe muutti uuteen asuntoon, ja sitten lähdin ultimaten seurajoukkueiden MM-kisoihin Leccoon viikoksi. Nämä samalla viikolla, parin päivän välein. Onneksi on ihana mies joka jäi tänne järjestelemään tavaroita ja vaimo sai hummailla menemään Italian lämpöön (tosin, juuri sillä viikolla Suomen lämpötilat löivät Pohjois-Italian vastaavat mennen tullen).

Tour de Sock koki äkillisen lopun samasta syystä; dedis oli lähtöpäivänä ja pari edellistä meni sitten siinä muutossa ja pakkailussa. Ne kaksi ei-valmistunutta paria tullaan näyttämään, kunhan niiden prosessi on valmis. Nyt keskityn enemmän puuvillan ja pellavan kanssa leikkimiseen, tuo villa ei juuri nyt inspaa ihan niin paljoa.

Olen myös ommellut. Ja onnistunut! Siitä hieman lisää, kunhan pääsen kuvaajan kanssa luontoon tai muuhun sopivaan paikkaan. Koti on vielä niin epäjärjestyksessä, ettei täältä halua kuvia julkaista.

Näillä sitten mennään, ehkä tuo villa alkaa kiinnostaa kun ilmat vielä vähän kylmenevät. Muutenkin luulen itse saavani jotain julkaisukelpoista aikaan tässä piakkoin, toivottavasti. Nyt vietän pari ansaittua vapaapäivää työputken jälkeen.

Arkkivihollisesta kohti viimeistä etappia

Vitosetappi valmistui tällä kertaa kaksi päivää (!) ennen deadlinea. Olin kuitenkin netin saavuttamattomissa, joten kuittaus lähti about sen päivän ennen, eli sija ei ollut ihan niin hyvä. Kyseistä sijoitusta en ole vielä saanut selville, Leaderboard kun ei ole päivittynyt pitkään aikaan.. Ehkä siis tässä vielä :)

Värit valehtelevat sopivasti, mutta tuo ensimmäinen kuva on lähempänä todellisuutta. Lankana on Lanitiumin Glitter sock, oli ihan mukava tuttavuus.

Uudet askarrellut sukkaplokit pääsivät myös käyttöön. Ostin Ikeasta tabletin, ja siitä sitten leikkelin parin blokkereita (miten tuo nyt sitten taipuu suomeksi? sock blocker on siis tuo englanninkielinen nimitys). Mallina käytin Succaplokkia, jonka joskus ostin.

Kutosetappikin on hyvää vauhtia käynnissä, tämän dedis on tuolla kuun lopussa. Oikeastaan tarkka kellonlyömä taitaa meillä Suomessa olla ensi kuun puolella, koska muistaakseni jenkeissä se on juuri kuun vaihde puoliltaöin. Tässä on vähän haastetta, onteloneulosta en ollut ennen tätä kokeillut (okei, harjoitustilkkua tikuttelin ennen ohjeen julkaisua varmuuden vuoksi), ja toisaalta näillä helteillä tuplakerroksen neulonta tuntuu välillä kidutukselta. Mutta vaikka moni tuntuu tätä lähes inhoavan, minä tykkään. Hidasta mallin tikuttelu on, mutta ehkäpä jopa valmistuu ajallaan.

Etappi numero neljä, helmeilyä

Olen tämän Tourin aikana oppinut kaikenlaista. Tämän etapin uusi oppi oli helmien käyttö neuleessa, ja tätä taitoa ajattelin hyödyntää myöhemminkin.

Lankana tällä etapilla käytin Handun Perussukkalankaa, Handu kun kuului Tourin sponsoreihin. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun tuli raportin aika, tuon vyyhdin vyöte sijaitsi itsestäni noin 200km etelään ja sponssipisteet jäivät saamatta. No, oppipahan seuraavalle etapille.... 

Sain nämä alkuun aika tylsät sukat valmiiksi jopa vajaan vuorokauden ennen dedistä, kolmosen flopista suivaantuneena. Varsi oli mielenkiintoinen neuloa, mutta terät toistivat samaa kaavaa, ja lopulta näiden viimeiset sentit olivat puskemista. Kivat näistä kuitenkin tuli, ja jalassakin tuntu on mukava.

Vitosetapille lähdin yllättäen itsenikin; päätin omaehtoisesti opetella taas jotain uutta: neulon nuo sukat kaksi kerrallaan, uudet 2mm pyöröt käväisin hakemassa paikallisesta liikkeestä hetken mielijohteesta. (Mies kiittää). Mutta ensimmäisen kerroksen vaikeuksien jälkeen tämä tuntuu hyvältä idealta, ja tuleepahan identtiset sukat!

Pitsiä ja pellavaa

Olen tarvinnut uutta, pienempää laukkua jo hetken. Kävin kotikonnuilla ennen juhannusjuhlia, ja sielä tarve kasvoi yli toteuttamiskynnyksen. Pistäytyminen paikallisessa ompelukoneliikkeessä, josta lähti mukaan pätkä pitsivetoketjua ja magneettinappi, sekä äitin kangaslaatikolla, ja oltiin matkalla kohti yllättävän kivaa laukkua.

Tämä tapaus pääsi hihnatta jo mainituille juhannusjuhlille mukaan, mutta nyt, kun kulku käy keppien kanssa, on hihna ihan välttämätön. Olin suunnitellut ketjuhihnan lisäystä, ja erään sairaslomapäivän tuloksena sain hihnoille paikat, ja joten kuten kiinnityksen valmiiksi. Testi osoitti, että kiinnitykseen tarvitaan hieman erilaiset konstit, ja pääkaupunkiseudun liikkeiden hyödyntämisen jälkeen, saanko esitellä:

 Kankaat ovat siis pellavaa, sisempi valkoista ja ulompi mustaa. Magneettinappi pitää reunan alhaalla, ja ketjun laukun solkiin yhdistää kaksinkertaiset, avaimenperärenkaat.

Tuon pitsivetoketjun ompelu oli yllättävän helppoa. Olen aina vetoketjujen kiinnityksen kanssa tuskaillut, mutta nyt, kun sitä ei tarvinnut sovittaa kankaiden väliin, tuli lopputuloksestakin aika kiva.

Etappi kaksi ja kolmosen nolo loppu

Toiselle etapille lähdin kutakuinkin ajoissa. Langaksi alun perin valittu värioksennus vaihtui mallin nähtyäni, ja näistä tuli lopulta yksiväriset, Fabelia turkoosina. Kuvat valehtelevat väristä.

Malli oli kiva neuloa, ja ensimmäisen mallikerran jälkeen alkoi sujua. Ohjeena oli siis Kam Chu.

Kolmosetapille ennen juhannusta lähdin toiveikkaasti. Aikaa olisi ollut vaikka muille jakaa, ja mallineule sujui nopeasti. Kuitenkin jossain välissä työt, alkanut sairasloma ja kepeillä kävely sekä SM-tourin järjestäminen veivät kaiken ajan, ja sukkaparin valmistumiseen olisi tarvittu ehkä ylimääräinen tunti. Kauas ei siis jääty, mutta ajallaan ne eivät valmistuneet. Kuvaa siis myöhemmin, kun tämä sukkatouri on ohitse ja ehdin nuo valmistella.

Nyt on sitten nelosetappi helmineen käynnissä, ja näistä olisi tarkoitus saada oikeasti ajoissa valmista. 

Vesiteemalla mennään

Tässä Tourin keskellä ehdin lähinnä päivitellä vanhoja juttuja tänne. Sain (jaksoin?) vihdoin ottaa kuvat tämän kevään (kesän?) ehdottomasta suosikistani, neuletakista.

Mitä: Suvi Simolan Well water hoodie
Mistä: Drops <3 you 3
Millä: 4mm puikot
Miksi: Tarve keväiselle (okei, se meni jo) takille.

Tykkäsin tästä mallista jo ensimmäisen kerran sen nähdessäni, ja päätin, että tuollaisen haluan neuloa. Kun mies sitten lupasi kustantaa langat, oli päätös tehty. Musta väri valikoitui samaisen herran toimesta, toinen vaihtoehto olisi ollut ruskea.

Puunapit tuovat kivan yksityiskohdan tähän, samoin nuo kyynärpäissä olevat laput:

Tämän valmistumisesta on ainakin kuukausi aikaa, ja takki on ollut käytössä hyväksi havaittu. Tuon langan koostumus (50/50 Villaa ja alpakkaa) tekee neuleesta lämpöisen, samoin musta väri, mutta toisaalta neuloksen lävitse tuulee, joten monesti nämä kaksi ominaisuutta tasapainottavat toisiaan. Langan epätasaisuus ärsytti välillä neuloessa, mutta lopputuloksessa pinta näyttää kivalta.

Pakko tosin mainita; onnistuin venyttämään hupun hieman kummallisen näköiseksi blokatessa, samoin hieman helmoja. Käyttöähän moiset tosin eivät ole haitanneet!

Samalla vilautan yhtä kevään valmistunutta, Dropsin Alpacasta neulottua pipoa:

Malli on ihan perusmalli, jostain nappasin silmukkamäärät, rehellisesti täytyy sanoa etten muista, mistä. Pelkkää oikeaa ja kavennukset, niin yksinkertainen tämä tapaus oli. Sekin on ollut kylmempinä päivinä käytössä.

Tour de sock stage 1

Jep, lupasin tämän asian tiimoilta tiiviimpää päivittelyä, ja oikeasti kuvittelin tekeväni mukamas jotain välipäivitystäkin. No, jossei muuta, niin tuleepahan edes nämä valmiin työn esittelyt.

Eli kyseessä on tosiaan Tour de sockin ensimmäisen etapin sukkapari, ohjeenaan nätti palmikkopläjäys. Myös varpaista varteen-malli teki hommasta uudenlaista, en ole kuin ehkä kahdet toe-up sukat tikutellut tässä neuleaikoinani.

Kun sain vihdoin ja viimein ensimmäisen sukan valmiiksi, meinasi usko ajoissa valmistumiseen loppua kesken. Kuitenkin lopulta valmis sukkapari näki päivänvalon noin vuorokausi (!) ennen deadlinea, ja tämä neuloja oli hyvin tyytyväinen. Sijoitus oli kahden sadan paremmalla puolella, mikä osanottajamäärään nähden on todella hyvä. 

Lankana käytin Lang Yarnsin Mille Colori Socks & Lace Luxea, jonka taisin joskus Kerästä napata mukaani. Suunnitelmissa oli tästä sukat, ja vaikka edellisen kokeilu  (mikä muuten oli sekin varpaista varteen, kantapään jälkeen päätin purkaa koska ei istunut) epäonnistui, näistä tuli kivat. Paljon nätimpiä en olisi näistä saanutkaan.

Seuraavan etapin ohje julkaistiin eilen illalla, ja hieman olen jo saanut tikuteltuakin:

Vastasyntyneelle nuttu ja tumput

Kaverille syntyi vauva, tyttövauva nimittäin. Ja koska myös äiti hyväksyi pinkin, kotoa löytyneistä Baby merino-keristä syntyi sitten pieni takki/tms. lämmittämään viilenevissä kesäilloissa.


Mitä: Nuttu vauvalle
Mistä: Baby Merino (Schoeller esslinger? ehkä)
Millä: 3 mm pyöröt
Ohje: oma

Nutun saa kiinni ylhäältä muutamalla nepparilla, ja sen jälkeen kun nuo olivat kiinni, totesin, että ehkä se nappisysteemi olisi kuitenkin ollut parempi. Vaihtoehtoisesti olisi kyllä voinut vahvistaa tuota nepparialuetta, nyt ne täytyy avata aika varoen.

Malli on tosiaan ihan omatekemä, vaikutteita on toki tullut sieltä ja täältä. Tykkään ihan valtavasti tästä ylhäältä alas raglanista, ja näin pienessä koossa valmista tulee todella nopeasti. 

Tykkään myös palmikoista, vaikka niitä on harvemmin tullut tehtyä. Ehkä kuitenkin hieman erilainen palmikko olisi sopinut tähän, omaan silmään tuo ei näytä ihan täydelliseltä.

Koska äiti sanoi, että sukkia löytyy omasta takaa paljon, niin jämäkerästä Alpakkaa syntyi myös pienet tumput. Ohje oli Dropsin, tein hieman muutoksia malliin lisäilemällä aina oikein neuletta yms.

Sitä sun tätä

Kevät on kiireistä aikaa, Minatralla omansa, ja minulla omani. Viimeiset (tai oikeastaan enää viimeinen) kurssi tälle keväälle, ja toisaalta kesän pelit lähenevät, ja työvuorojakin on tullut enemmän. Toisaalta, vaikka tässä onkin kerennyt neuloa, ei kuvaajaa ole ollut mailla halmeilla kun olisi ollut tarvetta. Täten siis valmista on tulossa näytille, kun joskus saadaan miehen kanssa aikataulut edes puolittain yksiin.

Neulerintamalla näyttää kiireiseltä etenkin 1.6->, sillä osallistun nimittäin Tour de Sockiin. Viime vuonna seurailin sivusta, ja nyt sitten uskaltauduin mukaan; jos en saa mitään valmiiksi, onpahan kuusi uutta sukkaohjetta ja samalla tullut tuettua Lääkärit ilman rajoja-järjestöä. Tämän kisan takia meidän vierassänky on nyt sitten täynnä erilaisia lankoja, joista olen suunnitelmat tehnyt eri etapeille. Tästä tullaan siis kuulemaan vielä tulevan kesän aikana, ainakin jotain.

Eilisen hellepäivän vietin suurilta osin parvekkeella neulomassa. Tuo rupeama tuottikin tulosta, ja jotain pientä on tässä hiljalleen tulossa myös näytille - kerrankin jotain, mitä voin ihan itse kuvata. Raportointi jää kuitenkin vähintään huomiselle, koska iltapäivä menee pyörälenkillä uutta harjoitustietokonetta (joo, sykemittarilla on nykyään hieno nimi) testatessa, ja nauttiessa tästä kivasta (muttei liian kuumasta) säästä.

Tällaisella pienellä päivityksellä lupaan omasta puolestani yrittää taas hieman pienentää postausten väliä, ja veikkaan muutenkin että tässä hetken aikaa homma on vastuullani, jossain vaiheessa sitten taas on Minatran vuoro pitää tämä blogi hengissä.

Rukiiset

Aurinko paistaa, mutta kädet jäätyvät illalla pyöräillessä. Mikäpä neuvoksi? No kämmekkäät tietysti!

Langaksi valikoitui puhtaasti lankalaatikon pohjilta-periaatteella kerät, ja napit nappasin Nappitalosta Helsinginreissulla. Niissä on vähän sitä blingblingiä arkeen.

 

Mitä: Kämmekkäät
Mistä: Drops Fabel (musta) ja Gjestalin Maija
Millä puikoilla: 3
Mikä ohjeena: Eilen tein -blogin Ruista ranteeseen

Olen tässä neulonut jo useamman isomman projektin, ja tämä tuntui ihan hirveän nopealta. Toisen taisin saada peukaloa vaille valmiiksi päivän sisällä, ja loput tuli parin päivän sisään. Hassua.



 

Nämä ovat olleet nyt käytössä muutamaan otteeseen, ja siitä huolimatta, että toisen tuo kiinnike tuppaa irtoilemaan napista (pitäisi napinläpeä pienentää), nämä ovat todella kätevät. Taidan tehdä toisetkin!

Neulottu hame

Tarvitsin hameen. Halusin neuloa sellaisen. Neulojien yö osui sopivasti tähän  tarpeeseen, ja kun ohje Dropsin Fabelille löytyi, langat lähtivät tilaukseen.

Mitä: Hame
Lanka: Dropsin Fabel
Puikot: 3 mm ja 4 mm pyöröt
Ohje: First Lady

 

Sain neuleen valmiiksi, ja totesin, että eihän tämä päällä pysy. Onneksi juuri tuolloin olimme matkalla äidin hoteisiin, ja sieltä löytyi pelastus: nauha.

Eikun pujottelemaan, ja nyt pysyy hame päälläkin. Tästä tuli kyllä yksi suosikkihameista, ja hameitahan on tullut joulukuun Dressemberin jälkeen käytettyä paljon enemmän, kuin sitä ennen. Viimevuonnahan tosiaan kaveri houkutteli tuohon mukaan, tosin, vähän myöhässä ja valmistautumattomana. Hameita löytyi, vähemmän mekkoja. Ensi vuonna paremmin vaatepuolen kanssa, ja itse perimmäisen syynkin.

Neulojan kädet kuntoon kotikonstein

Olen tässä huomannut, että käteni kärsivät kuivuudesta. Viimeiset pari talvea se on ollut ongelma; ennen sitä olen vain ihmetellyt moista ongelmaa muilla. Tämän lisäksi karhea villalanka repii hieman vielä tilannetta pahemmaksi. Tämän takia olenkin kokeillut hoitaa käsiäni kotikonstein, kotikosmetiikan turvin.

Törmäsin Ullassa käsienhoito-ohjeeseen, ja käyttämäni kaava on ollut samanlainen. Tässäpä teillekin, arvoisat kanssaneulojat (ja muuten vain kuivuudesta kärsivät):

1. Liotus

Tarvikkeet:
Vettä
Sitruunamehua
Merisuolaa

Laita astiaan lämpöistä vettä, sopivasti sitruunamehua (käytän ihan sitä kaupan keltaisessa purkissa olevaa) ja ripaus merisuolaa. Sekoita, ja liota käsiä sopivasti, riippuen käytettävissä olevasta ajasta.

2. Kuorinta

Tarvikkeet:
Kiinteää hunajaa
Sokeria

Ota teelusikallinen hunajaa kädelle (tai astiaan, jos haluat hoitaa sekoituksen sielä) ja lisää sokeri. Sekoittele aineet yhteen ja sen jälkeen hiero käsiin. Pese pois.

3. Rasvaus

Tähän vaiheeseen en käytä mitään itsetehtyä. Tarkoitus olisi kyllä jossain välissä kokeilla tuota rasvankin tekoa, mutta ennen sitä tyydyn kaupan rasvaan.

Valmistujaislahja

Niin, kun tässä saan muutaman pikkujutun hoidettua, voin lisätä CV:ni johonkin osioon mystiset kirjaimet HuK. Se siis häämöttää vielä lähitulevaisuudessa. Kuitenkin kävin tässä viikonloppuna kotona, ja lähes ensimmäisenä äitini oli ihan täpinöissään kysymässä, haluanko valmistujaislahjani etukäteen. Periaatteessa en, mutta kun toinen oli niin innoissaan, että ei sitä kieltäytyäkään voinut.

Lahjaksi paljastui setti, jossa on vyyhdinpuut ja kerijä, sekä tietysti vyyhti villaa. Olen miettinyt, että tarvetta moiselle olisi, ja kerijän ostoa olen suunnitellut pidempään. Siksipä juuri äiti ei halunnut odottaa, eikä haittaa; tarvitsisinkin juuri tässä moisia laitteita.

Nyt helpottuu moni asia. Kiitos äiti!

Jonotuslistalla

Koska tällä hetkellä kaikki keskeneräiset työni (joita aktiivisesti työstän) ovat niitä isompia, niin ajattelin sitten jakaa vähän jotain muuta. Meinaan Ravelryn jonostani parhaita paloja. Tuo kyseinen jono on hieman sekava, en ole saanut sitä järjesteltyä missään vaiheessa, ja sielä on kyllä paljon sellaista, mitä en varmasti tule koskaan tekemään. Mutta, pitemmittä puheitta, tässä tämän hetkiset viisi suosikkiani satunnaisessa järjestyksessä:

-Suvi Simolan Well water hoodie

Kun näin tämän takin, rakastuin siihen heti. Yksinkertaisilla asioilla saa nättiä aikaan! Langat ovat jo tilauksessa, ja tämä on satunnaisesta järjestyksestä huolimatta jononi numero yksi.

-Natalia Moraevan Crouching tiger

Tykkään näistä lapasista niiden tekstuurin takia. En yleensä välitä eläimenturkkikuvioista, mutta nämä jotenkin kolahti.

-Anna Kudujan Mohair minimalist top

Tämä ohje on jotenkin yksinkertaisella tavalla nätti. Lisäksi tarvitsisin kesäksi juuri jotain tällaista.

-Debbie Blissin Short shrug

Tällaisellekin olisi tarve. Lankaa on periaatteessa heräteostoksena tullut hommattua, joten varmaan joku välityö tästä kehkeytyy.

-Vintage Purlsin Nightingale

Nämä ovat yksinkertaisesti kauniit; muutenkin ihastun usein juuri tämän tyyppisiin kirjoneuleisiin, ja tuon kuviolangan vaihteleva väri on kyllä asia mistä (esim. mustan rinnalla') todella pidän.