Klipsunauhat

Nipsunauha? Eei... Napsunaru? Ei kai. Mitä nuo metalliset kiinnittimet oikein ovat? Ehkä klipsuja? Olkoon siis klipsunauha.

Meillähän ei käytetä tuttia - ainakaan siis siihen tarkoitukseen, että pikkuinen sitä mussuttelisi imemisentarpeeseen. Siispä ennen vauvan syntymää väkerrettyä tuttinauhaa (josta klipsukin jo kerkesi hajota) piti vähän tuunata. Vaihdoin hajonneen klipsun ehjään ja siirsin neppejä kauemmaksi toisistaan, jotta tätä nauhaa voisi käyttää esimerkiksi aurinkolasien nauhan ympärillä varmistamassa, että päästä pois revityt arskat pysyisivät silti tallessa. (Suosittelen erityisesti, jos kannat lasta repussa tai liinassa selässä.)

Mustan nauhan ompelinkin nyt kesää varten. Toisella puolella on mustaa silkkinauhaa ja päällä intialaista koristenauhaa (oma suosikkini näistä, mitä kaverini toi reissultaan). Molemmissa päissä on klipsut, jotta toisen voi napsauttaa kiinni vauvan vaatteisiin ja toisen sitten vaikka siihen kesähatun reunaan. Jotta hattukin pysyisi menossa mukana.

Toivottavasti nämä toimivat myös käytännössä. Sehän selviää sitten, kun pääsemme talvihaalareista auringon lämpöön.

Pitsiä ja pellavaa

Olen tarvinnut uutta, pienempää laukkua jo hetken. Kävin kotikonnuilla ennen juhannusjuhlia, ja sielä tarve kasvoi yli toteuttamiskynnyksen. Pistäytyminen paikallisessa ompelukoneliikkeessä, josta lähti mukaan pätkä pitsivetoketjua ja magneettinappi, sekä äitin kangaslaatikolla, ja oltiin matkalla kohti yllättävän kivaa laukkua.

Tämä tapaus pääsi hihnatta jo mainituille juhannusjuhlille mukaan, mutta nyt, kun kulku käy keppien kanssa, on hihna ihan välttämätön. Olin suunnitellut ketjuhihnan lisäystä, ja erään sairaslomapäivän tuloksena sain hihnoille paikat, ja joten kuten kiinnityksen valmiiksi. Testi osoitti, että kiinnitykseen tarvitaan hieman erilaiset konstit, ja pääkaupunkiseudun liikkeiden hyödyntämisen jälkeen, saanko esitellä:

 Kankaat ovat siis pellavaa, sisempi valkoista ja ulompi mustaa. Magneettinappi pitää reunan alhaalla, ja ketjun laukun solkiin yhdistää kaksinkertaiset, avaimenperärenkaat.

Tuon pitsivetoketjun ompelu oli yllättävän helppoa. Olen aina vetoketjujen kiinnityksen kanssa tuskaillut, mutta nyt, kun sitä ei tarvinnut sovittaa kankaiden väliin, tuli lopputuloksestakin aika kiva.

Näperryksenä tuttinauha

Näin jossain lastenvaateliikkeessä noin 10 euroa maksavan tuttinauhan, ja samana päivänä nappikaupassa tuli mieleen, että sen tuttinauhankin voisi tehdä ihan itse halvemmalla, kun vain ostaisi aiheeseen sopivan klipsin.

Pitsi Intiasta, vinonauha äidin laatikosta, klipsi ja iso neppi nappikaupasta.

Tässä vähän ohjeistusta, jos joku kokee sellaista tarvitsevansa.
1. Leikkaa nauhasta ja pitsistä sopivan mittaiset pätkät, esimerkiksi noin 22 cm.
2. Ompele pitsi kiinni nauhaan. Tässä tapauksessa pitsi ei ole kovin leveää, joten ompelin vain keskeltä sen pituussuunnassa kiinni.
3. Pujota klipsi pitsinauhaan (tarkista, että se tulee niin päin kuin sen haluat), tee mahdollisimman lähelle klipsiä taitos ja ompele se. Olin itse aika varovainen ompelun kanssa, kun pitsissäni on metallisia kimallepylpyröitä. Ettei vain neula katkea.
4. Käännä toinen pää - tee käännöksestä niin iso, että nepin mahtuu kiinnittämään sen päälle. Tästä käännöksestä ompelin kaikki reunat.
5. Kiinnitä neppi niin, että tutin lenkki mahtuu kangaslenkin läpi.
Valmista! Valmiin tuttinauhan pituus on n. 17 cm, kun neppi on kiinni ja klipsua ei lasketa mukaan.

Tuttinauha nurjalta puolelta.

Neppikiinnitys sopii siis vain sellaisiin tutteihin, joissa on rengas. Kaikissa nykymalleissa ei kuulemma ole, ja niitä varten pitäisi sitten olla kaiketi nauhassa jonkinlainen silikonirengas, jonka saisi tutin ympäri. Silikonirengasta en alkanut metsästää tätä varten.

Nauha sopisi varmaan myös esimerkiksi pyyhkeenpidikkeeksi ovenkahvaan, ainakin vähän lyhyempänä.

Esimerkkituttia tai -vauvaa ei meiltä löydy, joten joudutte tyytymään omaan mielikuvitukseenne sen osalta, miten tämä mahtaa käytännössä toimia.

Suoja tabletille

Minäkin siirryin nykyaikaan ja omistan nyt tabletin. Ikean tablettisuojukset olivat joko liian isoja tai pieniä, ja näin ollen päädyin tekemään oman, tietysti. Tarkoitus on vielä joskus neuloa nätimpi, mutta tämäkin osoittautui aika kivanlaiseksi. Ohje on omasta päästä:

 

Kangas on toki Ikean. Jämäkankaita löytöosastolta, juuri sopiva tähän. Väri vaihtelevat kivasti ja sillain. Napit kaivoin jostain omista kätköistäni. Opettelin myös merkin saumaan kiinnitystä:

Yllättävän hyvin onnistui, mutta harjoitella vielä tarvitsee. Ompahan silti paikallaan. Reunassa on valkoinen satiininauhakanttaus, ja koko systeemi kiinnitetään napilla jonka ympäri menee joustava nauha. Takaa tämä näyttää tältä:

Mielestäni onnistuin ilman ohjeistusta ja suunnitelmaa; moni asia meni vähän mutulla. Asiansa ainakin ajaa, saa nähdä raaskinko edes neuloa toista, tykästyin tähän heti.

Muffinssipussukka nomer 2 ja uusi kone!

Vihdoin, pienien vastoinkäymisten jälkeen, sain haettua uuden ompelukoneen. Vaikka tarjolla olisi ollut niitä peruskoneita, ihastuin heti tähän vähän kalliimoaan ja hienompaan tapaukseen.. No, tämän pitäisi toimiakkin paremmin, ja ainakin yhden projektin perusteella ompeleekin kuin unelma. Kukkaro huutaa kauhusta kun suunnittelen reissua kangaskauppaan jotta saisin materiaalia työstettäväksi.

Uusi kaveri on siis Hugsvarnan Freesia 425, käytettynä ostettu. Toki se toi eteen sen tosiasian, että kaikkia lisätarvikkeita ei boksista löytynyt, ja esimerkiksi vetoketjupaininjalka täytyy jostain metsästää. Samoin ratkoja; pistin edellisen tunnollisesti palautetun Singerin mukaan, kuten kaiken muunkin. Muutamia juttuja olisin kyllä voinut ottaa sieltä talteen, näin tarkemmin ajatellen. No, mennyt mikä mennyt.

Tuo mainittu ensimmäinen ompeluprojekti oli mallia tämä, koska tarvitsin uuden pussin neuletöille. Tosin, tämä oli ns. harjoituskappale ja uuden teen varmasti kun saan tilattua maatuskakangasta. Ja muita kivoja värkkejä. Voi mies parkaa, nyt sitten menee molempien palkat ompelutarvikkeisiin, oi voi.. No, ehkä taas jostain löytyy järjen ääni ja tämä ei äidy aivan hulluksi.

Tämän projektin tein jämäkankaista, jotka kotoa löysin. Pääsivätpä hyötykäyttöön :)

Kaason velvollisuuksia?

Tai sitten vain yli-innokkaan käsityöläisen tekemistä. Meinaan tuo toinen kaasoni kun on menossa naimisiin.. PARIN kuukauden päästä! Juuri siihen oli puoli vuotta. Intouduin sitten (taas) tekemään sukkanauhan morsiamelle. Tällä kertaa, edellisistä (klik & klik) oppineena en ruvennut väkertämään neuloen tuota mallikertaa, halusin kokeilla jotain uutta. Eräällä retkellä vastaani tuli sopivaa pitsiä, ja siitä se sitten lähti..

Tuossa pitsinauhassa oli valmiina kuminauha, mutta se ei ollut tarpeeksi napakka, joten pääsin sitten tehtailemaan taas tuota silkkinauhakujaa ja kuminauhan pujotusta. Olen suhteellisen ylpeä tästä kappaleesta.

Lisäksi, koska en voinut kyseistä koristetta antaa vain kädessä, piti keksiä jokin säilytysrasia teeämäs. Jämäpaloista syntyikin tällainen:

Pitsikangas käyttöön

Noniin, launataiaamu alkoi hyvin kun sisko, joka oltuaan meillä yötä lähti yo-kampausta laittamaan ennen kukonlaulua, palasi hakemaan aurinkolasejaan sopivasti kahdeksan jälkeen ja totesi, että olisi mennyt Ikeaan jos olisi kerennyt. No, tämä ihana isosisko juuri aamukahvin käteensä saaneena ilmoittautui mukaan reissuun, ja paikalla oltiin lopulta n. puoli tuntia heräämisestäni. Puuh.

Mukaan tarttui muunmuassa pitsikangasta, jonka metrihinta oli tosiaan huimat 1,99€. Tuona ihanana, siunattuna vapaapäivänä oli todella aikaa, ja kokeilin Joka Tyypin Kaavakirja II:n ohjetta nimeltään "Lepakkohihapaita". Yritä siinä sitten tuosta kirjasta katsoa oikeaa kokoa ylipäätänsäkin, kun rinnanympärys sanoo S, lantio M ja vyötärö L. Tässä mentiin lantion mukaan, ja inasen jäi taas vissiin saumanvarat pieniksi, mutta pienellä asettelulla paita menee kivasti päälle. Tosin, seuraavan kerran kun tätä kaavaa käytän, jätän tuon loivan kainalon vähän pienemmäksi, tulee vähän vähemmän selästä pullottava tapaus.

Lopputulos näyttää siis tältä:

Juhlapukeutumista, osa 2: Violetti juhlalaukku

Juhlapukuun täytyy saada sopiva laukku, ja parhaiten sopivan saa tietysti tekemällä itse (jos osaa tehdä). Harjoittelin sitä tekemistä tämän juhlalaukun kanssa. Ompelin kaikki saumat kahteen kertaan: ensin jollain tapaa väärin, ja sitten purin ne ja ompelin uudestaan, toivottavasti oikein. Ainakin sain laukun valmiiksi.

Päällä violetti verhokangas, välissä verhokankaaseen kiinni silitetty tukikangas, sisällä musta vuorikangas. Leikkasin ensin n. 30x32 kokoisen neliön päälli- ja vuorikankaasta, tukikankaan pala jäi vähän pienemmäksi reunoilta, mutta voisi varmaan hyvinkin olla myös samankokoinen. Sitten hurauttelin niitä saumoja lukkokehyksen mukana tulleen ohjeen mukaan (tosin tulkitsin sitä tosiaan useamman kerran vähän väärin) ja lopulta sain pussukat oikealla tavalla sisäkkäin. En huolitellut kankaiden reunoja mitenkään, koska ne jäivät kaikki tuonne sisäpuolelle.

Sitten ei muuta kuin lukkokehystä kiinnittämään. Omat mielenkiintoiset kohtansa siinäkin... En ole nimittäin sataprosenttisen varma siitä, miten lukkokehys olisi pitänyt kiinnittää reunojen suhteen, mutta päädyin ratkaisuun, jossa kehyksen reunat ovat kankaan ulkopuolella (kuva yllä). Tällöin laukun muoto (ks. eka kuva) on ainakin suhteellisen järkevä, alhaalta leveämpi ja ylhäältä kapeampi. Ommeltava lukkokehys on ehdottomasti parempi kuin kiinnipuristettava: lopputulos on kauniimpi ja kiinnitysprosessi helpompi.

Jotain kivaa koristusta kaipasin laukkuun. Alkuperäinen idea oli kiinnittää jotain pitsiä tähän, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että yksinkertainen on kaunista. Siispä neuloin mohairlangoista lehtiä tämän ohjeen mukaan. En vielä kiinnittänyt lehtiä lopullisesti (enkä päätellyt lankoja), mutta varmaankin päädyn kuvissa näkyvään ratkaisuun, jossa lehdet on kiinnitetty toiseen lukkokehyksen rinkuloista.

 
Laukusta puuttuu vielä lenksu, josta sitä kannettaisiin sitten kädessä. Ajattelin sellaista rannelenksua ratkaisuksi, että ei mitään pitkää olkapäälle laitettavaa, vaan joku korumainen lyhyempi lenkki tuohon toiseen lukkokehyksen vapaana olevaan paikkaan. Kaapista löytyisi sellaisia valkoisensävyisiä eri väreissä kimaltavia helmiä tai sitten voisin virkata mohairista... tai jotain muuta. Se täytyy vielä keksiä.

Olen melko tyytyväinen lopputulokseen ja toivon, että se näyttää vielä paremmalta kaikella juhlissa tarvittavilla tavaroilla (kännykkä, nenäliinat, kuulakärkikynä) täytettynä.

Juhlapukeutumista, osa 1: Tuunattu juhlamekko

Pieni mutta tarpeellinen tuunaus juhlamekolle: lisäpala liian avaraan kaula-aukkoon.

 Sain ihanasti minulle sopivan mekon lainaan kaverilta pääsiäisenä olevia juhlia varten, mutta pääntie oli vähän liian avara makuuni. Kävin sitten eurokankaassa ostamassa (verho)kangasta, jotta saisin tehtyä lisäpalan peittämään turhat avonaisuudet.

Leikkasin kankaasta sopivankokoisen palan, käänsin yläreunan, huolittelin muut reunat ompelukoneella (en jaksanut kaivaa saumuria esiin) ja ompelin palasen käsin paikoilleen, jotta sain sen ommeltua vain sisempään kankaaseen kiinni.

Lisäpalan kiinnitys mekon sisäpuolelta.

Mielestäni tuunaus onnistui hyvin ja näinkin kokematon ompelija onnistui tässä yksinkertaisessa tehtävässä. Käsin ompelu on tietysti ehkä hieman vähemmän riskialtista kuin koneella surauttelu ja onneksi saumoja voi myös purkaa.

Nyt tietysti lisäpala pitää saada sointumaan muuhun asustukseen, joten työn alla on myös juhlalaukku samasta kankaasta!

Kokeilin uutta.

Ompelukone on saapumisestaan asti seissyt samalla paikalla, mille sen aikanaan asetin. Sen ympärille on kerääntynyt sitten tavaraa sun toista, ja pikkuhiljaa on kypsynyt ajatus jonkunsorttisen hupun valmistamisesta tuolle koneparalle. Josko sen nyt nostaisi sitten vähän pois pöydältä, mies olisi tyytyväinen jos käyttäisin oman pöytätilani omille jutuilleni enkä levittelisi kaikkia venäjän käännöslippulappusia hänen työpöydällensä..

Käytin Pinterestin kautta löytynyttä ohjeistusta moisen tekemiseen. Ohje löytyy täältä, klik. Kokeilin tuota aplikointia, halusin hupun sivulle jotain. Koska nyt tuota venäjää opiskelen, halusin kokeilla sillä kielellä laittaa jotain, mikä olisi lyhyttä. Sanaksi valikoitui шить, ommella. Kankaan hain Ikeasta. Näin tämä projekti onnistui:

 Samalla taustalla näkyy hieman sitä mainittua sekalaisuutta.. Niin.

Kävin tuossa myös pyörähtämässä lankakauppa Kerässä saatuani idean nuorisotutkimuksen teemaseminaarissa tehtävään tutkimukseen. Se yllätysyllätys liittyy jotenkin neulomiseen, ja halusin päästä taas tunnelmaan.. Tai jotain? Ainahan nämä lankaostokset voi perustella itselleen tavalla tai toisella. Tuosta projektista hieman enemmän vähän myöhemmin, kun olen saanut jäsenneltyä ajatukseni ja teoriataustat yyämäs.

Tosiaan, sieltä Kerästä; ostin sukkalankaa. Tuhlasin (hei, tämä kerä oli kuitenkin kympin kalliimpi kuin normaalisti (7veikka) ostamani sukkalangat!) tähän Regian Highland Tweed -kerään, mutta ehkä se on sen arvoista. Kohta pääsee sukat puikoille, kokemusta ei siis vielä ole. Mukava kuitenkin päästä neulomaan jostain muustakin sukkia kuin tuosta perinteisestä.

Monessa blogissa olen nähnyt hehkutusta siitä, kuinka Kerässä paketoidan ihanasti ostokset, ja kyllähän se näin on; ei tätä olisi malttanut avata ollenkaan.

Tätä syntyy jämäkankaasta ja napinläpiompeleesta

Hermostuin tässä päivänä eräänä jokapaikassa lojuviin silmukkamerkkeihin. Tiellä olivat, ja pois piti siivota. No, nappasinpa jämäkangasta, joka jäi yöhousuista jotka hurauttelin ensimmäisenä oikeana aikuisiällä itsetehtynä onnistuneena vaateompeluprojektina. Kuvaahan niistä ei koskaan ole tullut otettua, ja tästä syystä eivät ole blogiin päässeet.

Kuitenkin, surauttelin tuon pussukan, ja onnistuin ihan kivasti. Ensimmäistä kertaa käytin napinläpiasetustakin tuosta Singeristäni, ja onnistuin. Nyt kun vielä sain haettua 200km päästä napit, ja ommeltua ne kiinni, tämä on valmis esiteltäväksi.

 Ei, silmäsi eivät valehtele, napit ovat eri tasoissa. Halusin elävyyttä tähän yksinkertaiseen työhön. (Eli siis yritin ommella napinlävet samaan kohtaan ja epäonnistuin) Tästä tuli jokatapauksessa kivan näköinen.

Koti muutamalle pelille

Saimme joululahjaksi viiden pelin (shakki, tammi, backgammon, ludo ja solitaire) setin, mutta setti oli tällaisessa hankalassa paketissa:

No, kätevänä rouvana sitten päätin, että tämä paketti tarvitsee uuden kodin, ja kangaskauppareissun jälkeen tuumasta toimeen. Leikkelin sopivia suorakulmioita suhteessa pelilautojen kokoon, onnistuin tekemään nätin taskun, ja ompeluongelmatkin alkoivat vasta, kun vuorossa oli piiloon jäävät ompeleet. Kone teki vaihteeksi takkua, ja lopulta neula katkesi. Toisaalta, vika on voinut olla tuossa vanhassa neulassa - vielä en ole ongelmia kokenut uuden neulan kanssa. Vielä.

Lopputulos oli sitten tällainen:

Edestä

Ja takaa

Päällä näkyvä kangas on tosiaan Eurokankaan Noppa-kangasta, ja vuorikangas (jota ei tosiaan näy) on omista varastoista haalittua, johonkin tarkoitukseen hankittua kangasta. Nappi löytyi kotoa, äiti peri erään sukulaisen ex-naisystävän käsityötarvikkeita ja hamstrasin nappipurkista jonkun verran mukaani.

Olen tyytyväinen, kaikki mahtuvat mukaan!

Maatuskatabletit

Sattumalta ennen joulua selailin Jyskin kuvastoa, ja silloin tarjouksesta löytyi Maatuskalakanat. Tämän takia suuntasimme kotikonnuilla paikalliseen Jyskiin, ja vaikka kyseiset lakanat eivät mukaan lähteneetkään, niin kiertely tuotti tulosta: Vahakankaiden joukossa oli maatuskavahakangasta! Oi iloa, oi autuutta. Hain myöhemmin, joulunvietosta palattuamme, täälä Tampereella tuota kangasta ja huristelin niistä meille tabletit pöytään.

Käytännössä siis vain käänsin reunoista noin sentin, ja ompelin. Kummasti näytti heti kivemmalta kuin jos reunat olisivat vain jätetty silleen kuin ne olivat. Näitä tabletteja siis on olemassa nyt neljä kipaletta.

Designessu

 Isä toivoi joululahjaksi essua. Ompeleminen ei ole ollut mielessä pitkään aikaan, mutta nyt sitten joulua varten täytyi alkaa huristella ompelukoneella.

Olin hakemassa kaupasta jotain ihan muuta, mutta ex tempore lähdin sitten samalla reissulla poikkeamaan Eurokankaaseen. Onneksi siellä oli asiantunteva myyjä, joka myi minulle metrin Eero Aarnion Zoo-kangasta ja viisi metriä vinonauhaa reunojen kanttaamiseen. Siinä oli täsmälleen oikea määrä, käytin kaiken. Onneksi äiti on joskus opettanut, miten kantataan, niin osasin nytkin tehdä sen ilman sen kummempia ohjeita.

Essun kaavat sain piirtämällä omasta essustani, jätin tästä etutaskun ja vyönlenkit pois, ja alakulmista tein pyöreät, jotta kanttaus olisi helpompaa.

Niskan takaa kulkevassa lenkissä on toisessa päässä nepit, jotta pituutta saa vähän säädettyä ja lenkin saa tarvittaessa auki. Tämäkin idea on kopioitu siitä omasta essustani.

Kanttasin myös essun solmimisnauhojen yläreunat mustalla, ihan jatkuvuuden takia. Kanttinauha riitti juuri ja juuri. Sopivasti.

Kokonaisuudesta tuli mielestäni kiva. Kangas on sopiva tarkoitukseensa ja reunat on huolitellut. Olihan tämä aika nopea tehdä, jos kestää ompelukoneen surinaa.

Lukkokehyslaukku

Hyvää syntymäpäivää äiti! Äiti täytti 50 vuotta ja sitähän sitten juhlittiin myös. Synttärisankareilla on taipumus saada lahjoja, ja ajattelinkin, että pitäisi antaa äidille jotain, jonka eteen on nähnyt vaivaa. Lahjoiksi äiti sai kakun ja lukkokehyslaukun.

Suurin osa tästä vaivasta on nähty jo aiemmin, kun olen virkannut pitsiperhosen ja käynyt ostamassa lukkokehyksen (heräteostos) jo aiemmin. Kangaskin tähän työhön löytyi varastosta, ja ideaakin olen jo pidempään hauduttanut.

Nyt kun Bernetta on muuttanut väliaikaisesti olohuoneen pöydälle, ompelun aloittamiseen ei ollutkaan niin kovin suurta kynnystä. Itse ompelu oli ihan kivaa. Lopputuloskin on nopeasti valmiina verrattuna neulomiseen!

Lukkokehyksen kiinnittäminen kankaaseen oli harvinaisen raivostuttavaa. Kulmat eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja kehykseen tuli jälkiä pihdeistä - ja jos yritti käyttä jotain kangasta pihtien ja kehyksen välissä, ei pystynyt kunnolla puristamaan kehystä kiinni. Har-vi-nai-sen han-ka-laa. Uhkailin E-J:lle, että seuraavalla kerralla käytän kiinni ommeltavaa kehystä, vaikka sekin kuulemma on vaikea tapaus.

Muffinssipussukka

Pidän tästä tämän vuoden aikataulutuksesta kurssien osalta. Aina välillä. Luentoni nimittäin alkavat yleensä vasta noin kello 14:15, ja aamuisin jää aikaa kodinhoidollisiin tehtäviin - sekä käsitöille. Tänä aamuna pyykkikoneen pyöritellessä pyykkejä minä ompelin. Tarpeeseen tulee tämä pussukka - meillä kotona sitä kutsuttaisiin nesesääriksi, mitä muita nimityksiä sillä on? Käyttötarkoitus on siis hammasharjojen yms. tavaroiden kuljettelu matkalla.

Hain eilen reissullani tuota ihanaa muffinssikangasta ja vetoketjun, vuorikangas löytyi jostain varastoista, olen napannut sen palalaareista kahden euron hintaan. Todella halpa, tähän ei mennyt paljon mitään siitä palasesta jonka omistan. Tässä ensin kuva, jossa tuo ihana Cupcakes-kangas näkyy:

Ohjeena käytin tähän pussukkaan Hipun Pussukan teko-ohjetta. Hyvä ja selkeä ohje. Jos tekisin tämän uudestaan, varmistaisin että vuorikangas jäisi hieman pienemmäksi kuin ulkopuoli... pursuilee meinaan hieman tuo, vaikkei kuvissa näykkään. Ei siinä muuten ole ongelmaa, muttakun tuo vuori tuppaa jäämään vetoketjun väliin aika-ajoin.

Tästä kuvasta tuota vuorta näkyy hieman. Se on tosiaan myös Eurokankaasta ostettu, jonkinsorttinen sametti?palanen. Viininpunainen väriltään, kuva vääristää tuota väritystä.

Huntu

Taas ollaan pikkuhiljaa lähempänä häitä, ja eräs tärkeä osanen kokonaisuudesta on valmiina; huntu nimittäin. Katselin valmiita kappaleita  jossain vaiheessa keväällä, ja totesin etten aio maksaa 80€ jostain mitä en edes koko hääjuhlaa meinaa käyttää. No, materiaalikustannukset olivat paljon vähemmän, ja vaikka työlle laskettaisiin jonkunsorttista hintaa, niin kyllä tuo reippaasti alle kauhistellun summan jäi.

Hain metrin verran 300cm levyistä morsiustylliä Eurokankaasta, ja typeränä pistin juuri väärästä kohdasta keskeltä poikki. Pituutta hunnulle jäi siis 50 cm, mikä sinänsä on ihan kiva mutta se 5-10cm lisää ei olisi haitannut. Toisaalta, olisin voinut ostaa vähemmän tuota tylliä.. Varastossani on nyt siis se 50x300 cm moista ylimääräisenä. No, ehkä käytän osan siitä kypäräni tuunaamiseen.

Toisekseen piti metsästää kampa, jolla tuo kiinnitetään kampaukseen. Juoksin kaikenmaailman askarteluliikkeet ja Anttilat yms. lävitse kunnes tajusin tullessani takaisin kotiin, että hei, täälä on Glitter. Sieltähän tuo löytyi. Viimeisenä materiaalina, jonka ostin, oli helmet, jotka löysin Sinellistä. Iso kasa niitä jäi tuleviin askarteluprojekteihin. Ai niin, tärkeä osanen oli tietysti väritön lanka! Läpinäkyvä siis.


Kun varastoista vielä löytyi satiininauhaa peittämään rypytys, oli kaikki koossa. Leikkasin tuon tyllinpalasen vielä puoliksi kahteen 1,5m levyiseen palaan, ja pyöristin kulmat. Rypytin keskeltä noin 40cm matkalta tuon kamman n. 8cm pituuteen, ja ompelin sen kiinni. Tämän jälkeen ompelin satiininauhaa rypytyksen päälle, ja kiinnitin helmet. Tulos näyttää jotakuinkin tältä:  

Helmet tosiaan olivat mustia, koska puvussani on mustaa kirjailua ja halusin liittää ne jotenkin yhteen. Kuvat eivät näemmä ole oikein onnistuineita, mutta ajanevat asiansa. Tässä vielä hiukan helmistä kuvaa; tyllin reuna on näemmä mennyt hiukan hassusti tuossa reunassa.

 

Olin harjoituskampauksessa tuossa tiistaina, ja olisin halunnut ottaa kuvia kampauksen kanssa. Siskoni (kampaajani) kuitenkin ilmoittu ykskantaan ettei hän tee kampausta nyt ollenkaan, hakee vain suuntaviivoja. Sniff, täytyi sitten tyytyä näihin kuviin.