Minä myös!

Käytimme perjantaiaamupäivää keskustellen Minatran kanssa. Hän kertoi tuosta hamahelmi-innostuksestaan, ja innosti minuakin. Muistelin, että meillä pitäisi kotonakotona olla vaikka ja kuinka kaikenmoisia helmia, niistä olin hyvin innostunut aikanaan. No, sopivasti juuri perjantaina lähdimme kotikonnuille, ja perillä alkoi etsintä. Lopulta oli pakko myöntää, että moinen oli turhaa. Helmet olivat poissa; joko lahjoitettuna eteenpäin, tai vain tieltä pois hävitettyinä.

Innostunut, lähes lapseutunut, tyttö lähti sitten paikalliseen Citymarkettiin. Sielä muiden lasten kanssa leluosastolla metsästin helmiä, ja lopulta paketti tarttui mukaan:

Seuraavana päivänä kävin nappaamassa paikallisesta askarteluliikkeestä hieman korutarvikkeita, ja äitiltä löytyneiden pihtien ja silitysraudan avulla kokosin parit korvikset ja kaulakorun:

Kaulakorun nauhassa piti hieman soveltaa. Äitin (yllätys yllätys) varastoista lankaa, ja mies kierittämään vastaan. Muistatteko, kun pienenä tehtiin erivärisiä lankoja pyörittämällä nyörejä? (Okei, olen minäkin käyttänyt myöhemminkin tuota tekniikkaa.) Meillä niistä tehtiin ainakin ystävänauhoja.

Tästä on hyvä lähteä, ja ideoita jo löytyy. Saa nähdä minne asti näillä päästään!