Körttisukat

Olin joulun alla apulaisena kasvukaupunkini Kristillisessä kirjakaupassa. Tämä oli jo neljäs joulu sielä auttellessa, ja tämän lisäksi olen työskennellyt sielä yhden kesän ja sairaslomasijaisuuskuukauden. Tämän lyhyehkön elämäni pisimpiaikainen työpaikka, ja ehkäpä omalla tavallaan rakkain. Toki leiriohjaajahommissa on ollut kivaa, mutta.. Tunnelma kaupalla, rauhallisuus jopa joulun alla, vie voiton.

Miten tämä nyt liittyy mihinkään? No, näyttäisi siltä, että olin viimeistä kertaa tuola apulaisena. Jatkuva junalle juoksu ja poissa kotoa oleminen, sekä vanhempien luona nukkuminen oli sanalla sanoen raastavaa. Tottakai, mainitsin pitäväni tuosta työpaikasta, se toisaalta lähes nollasi nuo negatiiviset asiat, mutta vain lähes. (Ettei nyt tule väärinkäsityksiä: kyllä on äitiä ja iskää kiva käydä tapaamassa, älä huoli äiti!) Halusin sitten muistaa näitä kahta ihanaa työntekijää, joiden kanssa olen hommia puurtanut monena vuonna.

Äiti sattumalta mainitsi körttisukkamallista, oli kutonut tädilleni lahjaksi moiset. Siskolleni taas näin, kun samalla kuviolla kudottiin säärystimiä, ja yllättäen sain itsekin moiset joululahjaksi. Mutta ennen kaikkea tykästyin tuohon nimeen; Sinä vuonna, kun ensimmäistä kertaa kesällä tuola kaupalla olin apulaisena, oli Herättäjäjuhlat kaupungissa, ja tietysti Kristillinen kirjakauppa on taho, jolta apua pyydetään, ja toisaalta myös etsitään kysymyksiin vastauksia. Näinollen tuo tapahtuma liittyi todella oleellisesti siihen kesään. Tästä sitten innostuneena ostin lankaa ja pistin sukat puikoille.

Tässä on edessä vielä paketin lähettäminen, ja kirjoittelin tuossa saatekirjettä näille. Hieman on haikea olo.