Pohdintoja käsityöharrastuksestani

Tässä kotiopiskelussa on puolensa ja puolensa - välillä itsekuri ei riitä pakollisten hommien tekemiseen, ja lipsun tekemään jotain muuta, esimerkiksi katsomaan jotain sarjaa netin eri katsomoista. Tällöin yleensä syliin nousee jokin neuletyö, ja siihen liittyykin joltain osin tämä päivitys.

Mainitsin jo tuossa viime viikolla tutkimuksesta, jonka saan tehdä nuorisotutkimuksen kurssiin liittyen. Kaikki mitä paljastin, oli tutkimuksen liittyminen neulomiseen. Tämähän ei ole vielä edes valmiin tutkimussuunnitelman asteella, siitä johtuu tämä näennäinen epämääräisyys.

Olen kartoittanut taustamateriaaleja (ja tämä on onneksi sitä ns. pakollista tekemistä, johon yllättäen motivaatio löytyykin) ja tässä juuri lueskelen Leena Kaukiaisen ja Miia Collanuksen toimittamaa Tekstejä ja kangastuksia - puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta.

 Sinikka Pölläsen artikkelissa "Elämä ilman käsitöitä - mitä se on? Käsityö harrastajien psyykkisen hyvinvoinnin tukena" aineistona on ollut kirjoitelmia käsitöistä. Niistä kirjoittaja erittelee erinäköisiä syitä käsitöille, ja löydän itseni monesta kirjoitelmapätkästä. 37-vuotias nainen kertoo flow'n  tunteesta onnistuttuaan ompelemaan potkuhousut lapselleen; viimeisin kokemani onnistuminen oli pelipussin valmistuminen, ja toteamus että "hei, sain kaikki saumanvarat ja muut laskelmat oikein!". Toisaalta 19-vuotias nainen kertoo illan televisionkatselusession mielekkäämmäksi muuttumisesta esimerkiksi patalappua virkatessa. Samaa olen kokenut, monesti jos vain tuijottelen vaikkapa elokuvaa kotisohvalla, ilman neuletyötä käsissä, aika tuntuu jossain määrin hukkaan heitetyltä.

Tästä käsityöstä toivottavasti lisää myöhemmin.

Toisaalta artikkelissa viitataan käsityöhön ajanvieton ja viihtymisen lisäksi hengähdystaukona etenkin opiskelijalla ja kotiäidillä. Tällä hetkellä täytän vain ensimmäisen kriteerin, vaikka välillä tuntuu tämän etäopiskelun kanssa myös jälkimmäiseltä - toki ilman sitä lasta. Pidän tästä suorasta lainauksesta artikkelista: "Käsityö suo aikaa itselle, omille ajatuksille ja toiveille." Näin ainakin itselläni - jos taustalla ei ole televisiota tai muuta vastaavaa, ajatukset lähinnä lentävät ja on helpompi unelmoida, ilmeisesti ihan sen takia että käsillä on jotain tekemistä.

Käsityö on myös selviytymiskeino. Muutamassa esimerkissä kerrotaan, kuinka virkkaus, käsin ompelu, kanavatyöt ja nypläys ovat auttaneet selviämään sairauden tai avioeron keskellä. Ihan näin suuren volyymin ongelmista minulla ei ole ollut kokemusta, mutta kun kukaan ei ruusuisesti elä koko elämäänsä, olen minäkin jotain ongelmallisempaa kokenut. Näinä hetkinä neulominen on auttanut rauhoittumaan ja selkeyttämään ajatuksia.

Tässä nyt ehkä suurimmat artikkelin herättämät mietteet. Loppukaneettina artikkelissakin esitetty ajatus siitä, että käsityö ei ole menettänyt merkitystään, pitää mielestäni hyvin paikkansa.

Heräsikö sinulle jotain ajatuksia? Oletko jostain eri mieltä? Kommentoi ihmeessä!

LÄHDE:
Pöllänen, Sinikka: Elämä ilman käsitöitä - mitä se on? Käsityö harrastajien psyykkisen hyvinvoinnin tukena. Teoksessa Tekstejä ja kangastuksia - Puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta. Kaukiainen Leena, Collanus Miia (toim.)