Se tunne kun kaikki ei mene niinkuin Strömssössä

Aina ei voi onnistua. Mutta miksi sen epäonnistumisen (tai epäonnen) pitää tulla juuri sen ihanan neuleen kohdalla, johon olen sydänvereni vuodattanut ja täysillä ihastunut?

Kyseessähän on siis tuo Still Light -tunika, jota neuloin aivan innoissani. Neule valmistui alle kahdessa viikossa, sopi päälle juuri hyvin ja oli todella kaunis. Kunnes.. Menin blokkaamaan sen. Käytännössä siis kastelin neuleen ja asettelin sen kuivamaan mielestäni oikeanlaisesti. Kului päivä, kului toinen ja neule oli kuiva. Otin sen innoissani käsiini, jes, saan sen päälle neuletapaamiseen, puin tunikan päälleni.... ja totesin sen saaneen 20 cm ylimääräistä pituutta. Ok, se oli pituudeltaan vielä ihan käyttökelpoinen, siis jos niitä taskuja ei olisi ollut. Niiden kanssa se näytti vain kummalliselta. Melkein pääsi itku.

Yritin uudelleenblokkausta ja heitin sen myös pesukoneeseen, ohjeistuksen mukaisesti. Ei auttanut. Seuraavana Minatran vinkistä kokeilen lanoliinia, mutta olisiko teillä muita vinkkejä neuleen takaisin mittoihinsa saattamiseen? Jos mikään muu ei toimi, kokeilen heittää sen kuumaan pesuun, ja siinä vaiheessa pitää vain hyväksyä se tosiasia, että tuo tunika saattaa olla tiensä päässä.

Tämän tapauksen seurauksena tuli tietysti masennus. Illan neuletapaamisessa ei ollut mekkoa päällä, mutta ratkaisin tämän masennuksen hoitokeinon etsinnän puhtaasti shoppailemalla holtittomasti ja ostin Juniper Moon Farmin lace-vahvuista lankaa. Väri on kaunis, ja siitä syntynee vielä jonkinsorttinen huivi. Revontulia ajattelin ensin, mutta koska kaupasta ei löytynyt haluamaani Lace Ballia, ja päädyin tähän hieman kalliimpaan lankaan, joka ei näytä niin hyvältä tuossa mallissa (kaipaan niitä revontulia!) niin täytyy lähteä taas ohjeenetsintään.

Ompelukoneongelmia

Vein lauantaina vihdoin ompelukoneeni Prismaan. Se teki tenän jo jokin aika sitten, mutta nyt oli autokyyti ja sopiva sauma. Helposti sain rahat takaisin, ja ilmeisesti, mitä netistä olen lueskellut, nuo Singerin markettimallit ovat säännöllisesti omani kanssa hyvin samanlaisia; toimiminen on vähän niin ja näin, ja jossain vaiheessa tulee lopullinen hajoaminen. Omassani syy käytön mahdottomuuteen oli se, että lanka ei pysynyt millään paikallaan vaan hyppäsi pois uraltaan ja siitähän seurasi täydellinen sotku.

No, nyt olen ompelukoneeton. Kävin hieman kiertelemässä paikallisia ompelukoneliikkeitä käytetyn toivossa, ja kyllähän niitä peruskoneita löytyy. Kuitenkin taisin hieman ihastua hieman kalliimpaan, ei ollenkaan niin peruskoneeseen... minä, joka vannoin, että koneen täytyy olla mekaaninen, olisin hyvin valmis ostamaan ei-mekaanisen. (Sähköisen? mikä se oikea termi on?)

Miksi tästä nyt blogiin kirjoitan, on se, että kaipaan vinkkejä. Olen elämäni aikana ommellut lähinnä niillä koulun koneilla, ja sen lisäksi äidin vanhalla mutta luotettavalla Hugsvarnalla. Ja tietysti tuolla Singerillä.. Olisiko vinkkejä, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota? Ompelen jonkun verran, mutta en mitenkään ihan huippupaljon, enkä välttämättä osaa käyttää kaikkia hienoimpia nippeleitä.

Niin, ja sana Singer on kevyesti kirosana tällä hetkellä. Paitsi, jos se liittyy siihen, kuinka huonosti se toimii.