Toin sieltä käsityömessuilta Tunisialaisen virkkuukoukun eli sellaisen kaksipäisen. Sitä tarvittiin tähän projektiin, elämäni ensimmäiseen koukkuamiskokeiluun. Kauhavan Kangas-Aitan tilauksessa tuli mopparilangan lisäksi pellavanarua (värinä taisi olla valkaisematon). Näiden hankintojen lisäksi kaapista löytyi tummansinistä Gjestalin føn-lankaa, joka vaikutti sopivalta tähän rojektiin. Ohjeena pesukinnas (tai pesulapanen tai pesin tai joku muu sellainen). Fønia käytin siis yksinkertaisena.
Koukkuaminen oli hauska tekniikka, mutta pellavanaru on aika jäykkää virkattavaa. Välillä langassa oli paksumpia kohtia, jotka olivat vielä hankalampia. Pesukintaaseen kuitenkin sopii se, että pinta on epätasaista ja rosoista.
En tiedä, millaista on käyttää pellavanarusta tehtyä pesulapasta oikeasti pesemiseen, mutta ehkä saan siitä palautetta joulun jälkeen, jos mummu ja pappa ikinä raaskivat käyttää tätä oikeasti pesemiseen. Tuskinpa. Tämä menee siis heille joulupakettiin. Hyvä lahjaidea jollekulle, joka ei oikeasti tarvitse mitään, mutta jolle haluaa antaa jotain itse tehtyä.
Opin jotain uutta: koukkuaminen on kivaa. Jatkoa ajatellen hakusessa on joku kiva lapasmalli koukuten. En tykkää sellaisista isoista, suurista, löysistä lapasista, vaan haluaisin napakat lapaset. Käsityömessuilla oli ikään lapaset, joissa koukkuamisjälki kulki viistoon, ja ne olivat napakat. Minä myös tahtoo sellaiset! Täytynee jatkaa ohjeen metsästämistä.
Lähestyvän joulun kunniaksi otin kuvat vasten punaista joulupöytäliinaani, joka alun perin on marimekon verho, jonka olen saanut anopilta. Verhoja oli kolme, joten se pariton päätyi pöydälle, ja sopii mielestäni siihen tarkoitukseen erinomaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti