Lankana toimi omista lankajämistä löydetty Schoeller+Stahlin Merino Mix herkullisen punaisena. Ohjeen bongasin Suuresta Käsityöstä (SK 10/2013, nro 27 Rannekkeet). Pitsineule on ihana. MUTTA. Tällä kertaa sisäinen saumanvastustajani hyppäsi heti takajaloilleen tajuttuaan ohjeen: ranneke olisi ohjeen mukaan neulottu tasona. Älkää nyt hyvät ihmiset alkako sellaiseen puuhaan, vaan kaivakaa esiin sukkapuikkonne! En itse ainakaan haluaisi saumoja ranteitani vasten, kiitos vaan. Enkä muuten myöskään pidä erityisemmin saumojen ompelusta (en ole kuullut kenenkään nauttivan siitä kauheasti). Lisäksi silmukkamäärä oli vähän outo (34 silmukkaa ja 10 silmukan mallikuvio?!). Päädyin muokkaamaan mallikuviota 11 silmukan kuvioksi ja tein kämmekkäät 33 silmukalla. Yksi silmukkahan äkkiä olisi uponnut niihin saumoihinkin. Näillä sitä sitten mentiin, ja kaiketi vitosen (5 mm) sukkapuikoilla.
Peukalon aukon toteutin niin, että sillä kohdalla neuloin työtä tasona, jolloin jäljelle jäi aukko. Peukunreiän jälkeen jatkoin normaalisti pyörönä.
Lankaa ei jäänyt kuin iiihan ihan vähän. Tämä oli siis onnistunut jämälankakeräntuhoamisprojekti ja varsin pehmoinen joululahja! Lanka tuntuu ihanalta paljasta ihoa vasten.
Molemmissa käsissä olevien kämmekkäiden kuvaaminen itse on hiukan haastavaa. Niinpä nämä ihanat kuvat on ottanut Sitähän voi kypsytellä -ruokablogin dwightie. Kiitos paljon, ihanaa saada näin superlaadukkaita kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti