torstai 17. huhtikuuta 2014

Neulojan kädet kuntoon kotikonstein

Olen tässä huomannut, että käteni kärsivät kuivuudesta. Viimeiset pari talvea se on ollut ongelma; ennen sitä olen vain ihmetellyt moista ongelmaa muilla. Tämän lisäksi karhea villalanka repii hieman vielä tilannetta pahemmaksi. Tämän takia olenkin kokeillut hoitaa käsiäni kotikonstein, kotikosmetiikan turvin.

Törmäsin Ullassa käsienhoito-ohjeeseen, ja käyttämäni kaava on ollut samanlainen. Tässäpä teillekin, arvoisat kanssaneulojat (ja muuten vain kuivuudesta kärsivät):

1. Liotus

Tarvikkeet:
Vettä
Sitruunamehua
Merisuolaa

Laita astiaan lämpöistä vettä, sopivasti sitruunamehua (käytän ihan sitä kaupan keltaisessa purkissa olevaa) ja ripaus merisuolaa. Sekoita, ja liota käsiä sopivasti, riippuen käytettävissä olevasta ajasta.




2. Kuorinta

Tarvikkeet:
Kiinteää hunajaa
Sokeria

Ota teelusikallinen hunajaa kädelle (tai astiaan, jos haluat hoitaa sekoituksen sielä) ja lisää sokeri. Sekoittele aineet yhteen ja sen jälkeen hiero käsiin. Pese pois.



3. Rasvaus

Tähän vaiheeseen en käytä mitään itsetehtyä. Tarkoitus olisi kyllä jossain välissä kokeilla tuota rasvankin tekoa, mutta ennen sitä tyydyn kaupan rasvaan.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Näperryksenä tuttinauha


Näin jossain lastenvaateliikkeessä noin 10 euroa maksavan tuttinauhan, ja samana päivänä nappikaupassa tuli mieleen, että sen tuttinauhankin voisi tehdä ihan itse halvemmalla, kun vain ostaisi aiheeseen sopivan klipsin.

Pitsi Intiasta, vinonauha äidin laatikosta, klipsi ja iso neppi nappikaupasta.

Tässä vähän ohjeistusta, jos joku kokee sellaista tarvitsevansa.
1. Leikkaa nauhasta ja pitsistä sopivan mittaiset pätkät, esimerkiksi noin 22 cm.
2. Ompele pitsi kiinni nauhaan. Tässä tapauksessa pitsi ei ole kovin leveää, joten ompelin vain keskeltä sen pituussuunnassa kiinni.
3. Pujota klipsi pitsinauhaan (tarkista, että se tulee niin päin kuin sen haluat), tee mahdollisimman lähelle klipsiä taitos ja ompele se. Olin itse aika varovainen ompelun kanssa, kun pitsissäni on metallisia kimallepylpyröitä. Ettei vain neula katkea.
4. Käännä toinen pää - tee käännöksestä niin iso, että nepin mahtuu kiinnittämään sen päälle. Tästä käännöksestä ompelin kaikki reunat.
5. Kiinnitä neppi niin, että tutin lenkki mahtuu kangaslenkin läpi.
Valmista! Valmiin tuttinauhan pituus on n. 17 cm, kun neppi on kiinni ja klipsua ei lasketa mukaan.

Tuttinauha nurjalta puolelta.
Neppikiinnitys sopii siis vain sellaisiin tutteihin, joissa on rengas. Kaikissa nykymalleissa ei kuulemma ole, ja niitä varten pitäisi sitten olla kaiketi nauhassa jonkinlainen silikonirengas, jonka saisi tutin ympäri. Silikonirengasta en alkanut metsästää tätä varten.


Nauha sopisi varmaan myös esimerkiksi pyyhkeenpidikkeeksi ovenkahvaan, ainakin vähän lyhyempänä.


Esimerkkituttia tai -vauvaa ei meiltä löydy, joten joudutte tyytymään omaan mielikuvitukseenne sen osalta, miten tämä mahtaa käytännössä toimia.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Jämälankaprojektien innostamia lankaostoksia

Jos on kesken kolme jämälankaprojektia, niissä tietysti käy niin, että jämälangat loppuvat kesken. Lopputulos onkin sitten se, että kolmea jämälankaprojektia kohti on ostettu 5 kerää lisälankaa ja 6 heräteostoskerää. Sen verran lisää, että jämälankaprojekti ehkä saadaan kivasti maaliin ja sitten tietysti vähän ekstraa, ettei uusista keristä jää typerän vähän jämälankaa, vaan että saa jotain oikeasti tehtyä.

Novitan Nallea. Vihreitä keriä oli kaksi, mutta ensimmäinen niistä loppui jo ja täytyi hakea lisää. Tummempi pinkki on vielä työttömäksi jäänyt heräteostos, kun sai 3 kerää kympillä.

Alpakkaa! Tätä tarvitaan vähän yhden jämälankaprojektin loppuun saattamiseen, mutta piti sitten ostaa vähän reilummin, että saa niistä lopuista sitten tehtyä vielä jotain. Värivalikoima Tampereen Lankaideassa oli tässä vaiheessa aika pieni, mutta onneksi sentään näinkin ihania värejä löytyi.

Dropsin Vivaldia tarttui matkaan alekorista kolme kerää. Näistä varmaan tulee jotain kivaa itselle.
Onkin sitten tullut ostettua lankaa ihan kunnolla pitkään kestäneen ostolakon jälkeen. Ehkä näillä pärjää taas jonkin aikaa, ellei sitten jostain projektista lopu taas lanka kesken kaiken!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Valmistujaislahja

Niin, kun tässä saan muutaman pikkujutun hoidettua, voin lisätä CV:ni johonkin osioon mystiset kirjaimet HuK. Se siis häämöttää vielä lähitulevaisuudessa. Kuitenkin kävin tässä viikonloppuna kotona, ja lähes ensimmäisenä äitini oli ihan täpinöissään kysymässä, haluanko valmistujaislahjani etukäteen. Periaatteessa en, mutta kun toinen oli niin innoissaan, että ei sitä kieltäytyäkään voinut.

Lahjaksi paljastui setti, jossa on vyyhdinpuut ja kerijä, sekä tietysti vyyhti villaa. Olen miettinyt, että tarvetta moiselle olisi, ja kerijän ostoa olen suunnitellut pidempään. Siksipä juuri äiti ei halunnut odottaa, eikä haittaa; tarvitsisinkin juuri tässä moisia laitteita.



Nyt helpottuu moni asia. Kiitos äiti!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Peittoangsti - kuinka yhdestä tuli kaksi

Piti tehdä yksi vauvanpeitto. Suunnitelma oli jo melko selvä: pöllöneliöitä reunoihin ja keskelle neulottu osuus (kun ei jaksa virkata tarpeeksi pöllöjä). Neulotun osuudenhan voi tietysti suunnitella ihan itse, joten tästä tulisi myös yksi ensimmäisiä projekteja, joihin olisin itse kehittänyt ohjeen.

Suunnitelma.

Asia ei tietenkään käytännössä osoittautunut niin yksinkertaiseksi. Pöllöneliöitä tuli 18 ja siihen ne tietyt langat sitten loppuivatkin. Määrä ei olisi riittänyt reunoiksi neulottuun osuuteen, piti kehitellä jotain muuta. Lisäksi ne pöllöt TUIJOTTIVAT minua, jos niitä oli liian monta vierekkäin, päällekkäin, peräkkäin tai muuten vaan lähekkäin. Ihan oikeasti, kuka haluaa peiton, joka tuijottaa takaisin?! Neulottu osuus ei millään tuntunut sopivan virkattuihin pöllöihin. Langat loppuivat neulotustakin osuudesta kesken - tämä onneksi ratkesi mukavasti Tokmannikäynnillä, kun vaaleanpunaisenpinkkiä Nalle-lankaa oli sittenkin saatavilla oikean sävyisenä.

Tuijottavat pöllöt. Mitä enemmän niitä on, sitä enemmän ne myös tuijottavat. Ilokseni myös kameran kasvojentunnistin tunnisti pöllöjen kasvot kasvoiksi.
 Lopputuloksena olikin päätös siitä, että peittoja tulee kaksi. Yksi neulottu peitto ja yksi virkattu peitto. Vielä ongelmana on hahmotella, millaisen reunuksen neulottu peitto sitten saa ja onko se neulottu reunus vai virkattu reunus vai jotain muuta. Pöllöpeitosta mielessä on jo jonkinlainen kuva, johon sisältyy lisää virkkausta, mutta ei enää yhtään pöllöä. Katsotaan, mihin tässä vielä päätyy...

Varmaa on ainakin se, että neulotun peiton kuu-, tähti- ja aurinkokuvioista tulee malli julkisestikin saataville. Sen tein ihan itse Excelillä.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Jonotuslistalla

Koska tällä hetkellä kaikki keskeneräiset työni (joita aktiivisesti työstän) ovat niitä isompia, niin ajattelin sitten jakaa vähän jotain muuta. Meinaan Ravelryn jonostani parhaita paloja. Tuo kyseinen jono on hieman sekava, en ole saanut sitä järjesteltyä missään vaiheessa, ja sielä on kyllä paljon sellaista, mitä en varmasti tule koskaan tekemään. Mutta, pitemmittä puheitta, tässä tämän hetkiset viisi suosikkiani satunnaisessa järjestyksessä:

-Suvi Simolan Well water hoodie

Kun näin tämän takin, rakastuin siihen heti. Yksinkertaisilla asioilla saa nättiä aikaan! Langat ovat jo tilauksessa, ja tämä on satunnaisesta järjestyksestä huolimatta jononi numero yksi.

-Natalia Moraevan Crouching tiger

Tykkään näistä lapasista niiden tekstuurin takia. En yleensä välitä eläimenturkkikuvioista, mutta nämä jotenkin kolahti.

-Anna Kudujan Mohair minimalist top

Tämä ohje on jotenkin yksinkertaisella tavalla nätti. Lisäksi tarvitsisin kesäksi juuri jotain tällaista.

-Debbie Blissin Short shrug

Tällaisellekin olisi tarve. Lankaa on periaatteessa heräteostoksena tullut hommattua, joten varmaan joku välityö tästä kehkeytyy.

-Vintage Purlsin Nightingale

Nämä ovat yksinkertaisesti kauniit; muutenkin ihastun usein juuri tämän tyyppisiin kirjoneuleisiin, ja tuon kuviolangan vaihteleva väri on kyllä asia mistä (esim. mustan rinnalla') todella pidän.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Unelmia

Saimme tässä jokin aika sitten päätökseen Villasukat Venäjälle-projektin. Olihan se iso, ja itselle raskaskin ponnistus, mutta hyvin antoisa. Ja sekin lähti liikkeelle otsikossa mainitusta asiasta, unelmista. Tuo ajatus siitä, että kerättäisiin villasukkia venäläisille lapsille, oli kiusannut minua jo pidempään, parisen vuotta, ennen toteutumistaan. Ajatus ei vain jättänyt rauhaan ennen kuin (ajan kypsyessä) projekti toteutettiin.

Nyt mielessä kaartelee epämääräinen idea, joka pitää sisällään mm. ajatuksen siitä, että järjestäisi muotinäytöksen, jossa olisi itsetehtyä, siistiä muotia, ja tulot lahjoitettaisiin ihmiskaupan vastaiseen työhön. Tämä idea on kuitenkin  vasta hyvinkin kehittelyasteella, ja tuskin toteutuu vielä hetkeen.

Toisaalta unelmat voivat olla myös pienempiä, kuten vaikkapa blogin teemaan liittyen se, että haaveilen eräästä neuleprojektista, jonka toteuttaminen toki vaatii aikaa, mutta onnistuessaan on aivan ihana. Ehkä tästä haaveesta kuulette lisää vielä blogin puolella.

Kaiken kaikkiaan, unelmat ovat sellaisia asioita, jotka ovat ainakin itseni kohdalla auttaneet jatkamaan, vaikka voimat ovat uupuneet. Kun olen lähtenyt suunnitelmallisesti toteuttamaan asioita (oli se sitten VV-projekti, tai vaikka lukiosta valmistuminen kahteen ja puoleen vuoteen (olisin onnistunut mutta viime hetkellä päätin haluavani juhlat kesällä)), ja pitänyt päämäärän mielessä, olen päässyt perille.

Viimeisenä jaan kuvan kortista, joka oli vain pakko ostaa.


Mistä sinä unelmoit?

PS. Jos tämä oli turhan haaveellinen, optimistinen postaus, syyttäkää tuota täkäläistä kaunista säätä, hyvää aamukahvia ja aivan loistavaa fiilistä siitä, että tiedän ehkä, mikä minusta tulee isona.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Flow

Sain valmiiksi Sochi-neuleen nro 3. Kyseessähän on jotain aivan ihanaa, pehmeää, kevyttä (! painoa vain n. 107g !). Tämä neule oli hieman isompitöinen, mutta isoilla puikoilla se valmistui suhteellisen nopeasti. Kyseessä on siis raglanhuppari:



Mitä: Flow-raglanhuppari
Mistä: Dropsin Alpaca Silk
Puikot: 8mm ja 6mm
Ohje: oma

Tätä neulottaessa on jännitetty montaa asiaa; mm. Leijonien pronssi on kannustettu puikot lipsuen hikisissä käsissä. Valmistuminen toki meni yli kisojen, mutta yhtä kaikki niiden aikana aloitettu ja pitkälle saatettu tämä projekti.

Nimensä tämä luomus sai siitä, että monta asiaa tein suunnitellen sitä mukaa, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Joo, se ei ole aina kovin fiksua, mutta tällä kertaa onnistui. Huppu näyttää hieman omituiselta ollessaan selkää vasten, mutta päässä ihan kivalta. Olen myös tehnyt tämän neuleen puitteissa jotain, jota kärsimätön luonteeni ei yleensä jaksa: päättelin helman ns. normaalisti (en tiedä miksi sitä tekniikkaa, jonka opin aikanaan koulussa, kutsutaan) ja se kiristi. Purin sen sitten ja virkkasin uudelleen väljemmän reunuksen.


Hihat tästä kaikesta mittailusta huolimatta jäivät hieman lyhyiksi. Päätös: kyllä tässä kuuluukin olla sellaiset kutakuinkin 3/4 hihat. Niin mä alusta asti suunnittelinkin!



Paita on päässyt tässä testiin illalla ja aamulla. Vaikka kyseessä onkin kevyt, ohut materiaali, lämmittää se (melkein liikaakin) kiitos alpakan ja silkin yhteisvaikutuksen. Tämä lanka meni kyllä heti suosikkeihin!

tiistai 25. helmikuuta 2014

DIY Kestokalenteri

Olisin halunnut seinäkalenterin, mutten koskaan kerennyt etsimään (kivaa) sellaista. Sitten tulikin helmikuu ja asia unohtui.

No, kävinpä tässä taas Ikeassa päivänä eräänä, ja kun pääsin sille viimeiselle osastolle, sain idean. Olen nähnyt kaikenlaisia organisaattoreita internetin ihmeellisessä maailmassa, ja halusin jotain sinne päin. Ostin Nyttja-kehyksen, ja kotona vuorasin taustan liitutaulupaperilla ja piirtelin taulukon numeroiden 1-31 kera. Tähän olisi toki mennyt myös esim. Tulostettu paperi, mutta kun halusin mustan taustan (koska meillä on vain valkoinen liitutaulutussi) oli helpoin ja nopein ratkaisu liitutaulutarra ja se mainittu tussi piirtelyyn. Sitten kehys kiinni, muovi päälle ja täyttelemään. 


Hieman tämä aurinkoa etäisesti muistuttava valo heijastaa, mutta pointti on varmaan selvä. Viikonpäivät ja Helmikuun korjoittelin muoviin, loput löytyvät pysyvämpinä sen alta. 

maanantai 24. helmikuuta 2014

Pienet pöllösukat

Pöllö sitä, pöllö tätä ja vielä vähän pöllöä. Onpa pöllöä, miten paljon pöllöjuttuja olemme E-J:n kanssa viimeaikoina saaneet aikaiseksi! No, tässäpä vielä yksi pöllö työ (vai pöllötyö?).



Käytin samaa pöllökuviota ja samoja lankoja kuin aiemmin tekemissäni pikkuruisissa pöllölapasissa. Näistä tuli nyt setti, eikä kyseiset Drops Alpaca -langat vieläkään loppuneet. Tulisikohan niistä vielä pipo?


Ohjeena silmukkamääriin ja muuhun katselin Dropsin vauvansukkien ohjetta, tietysti lisäsin siihen sitten pöllökirjoneuleen sukan päälle ja vähän allekin. Kantapäät tein vahvistettuna neuleena ihan vain huvin vuoksi.


Sukista tuli tosi pienet. Ihan minimaalisen pienet. Toivottavasti ne kuitenkin mahtuvat edes ensimmäisen kuukauden ajan.