torstai 24. heinäkuuta 2014

Norsutakki

Miten tehdä projekti, jonka kanssa melko tarkkaan noudattaa ohjetta, mutta joka näyttää silti ihan erilaiselta...
1. Valitse langat, joiden väri on mahdollisimman kaukana ohjeen lankojen väristä.
2. Käytä enemmän värejä kuin ohjeessa.
3. Muuta kirjoneulekuvio joksikin toiseksi.


Näin onnistuin...
1. DROPSin ohjeella taas mentiin, mutta valitsin (epäkäytännöllisen?) valkoisen sijaan tummempia värejä. Noudatin ohjetta joissain kohdin vähän tunteella.
2. Ai yhtä väriä? Ei suinkaan, vaan mooonta. (Alkuperäisessä ohjeessakin on toki käytetty minimaalisesti muita hailakoita värejä, mutta itse kuljetan kolmea mukana koko ajan ja neljättä kirjoneulekuviossa.)
3. Ei mitään kukkia. Norsuja!


Kerrankin värivaistoni oli oikeassa, kun ajattelin, että valkoiset napit kruunaavat kokonaisuuden ja sitovat valkoiset norsut osaksi värimaailmaa. Mielestäni olin oikeassa. Napit on rikkinäisestä kauluspaidasta pelastetut, ja niissä lukee ihan pienellä "selected homme". Poikien takkiin oikein sopivat siis!


Tämän olisi tarkoitus päätyä mieheni siskonpojalle nimiäislahjaksi. Jospa olisi syksyksi sopivan kokoinen.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Arkkivihollisesta kohti viimeistä etappia

Vitosetappi valmistui tällä kertaa kaksi päivää (!) ennen deadlinea. Olin kuitenkin netin saavuttamattomissa, joten kuittaus lähti about sen päivän ennen, eli sija ei ollut ihan niin hyvä. Kyseistä sijoitusta en ole vielä saanut selville, Leaderboard kun ei ole päivittynyt pitkään aikaan.. Ehkä siis tässä vielä :)


Värit valehtelevat sopivasti, mutta tuo ensimmäinen kuva on lähempänä todellisuutta. Lankana on Lanitiumin Glitter sock, oli ihan mukava tuttavuus.


Uudet askarrellut sukkaplokit pääsivät myös käyttöön. Ostin Ikeasta tabletin, ja siitä sitten leikkelin parin blokkereita (miten tuo nyt sitten taipuu suomeksi? sock blocker on siis tuo englanninkielinen nimitys). Mallina käytin Succaplokkia, jonka joskus ostin.


Kutosetappikin on hyvää vauhtia käynnissä, tämän dedis on tuolla kuun lopussa. Oikeastaan tarkka kellonlyömä taitaa meillä Suomessa olla ensi kuun puolella, koska muistaakseni jenkeissä se on juuri kuun vaihde puoliltaöin. Tässä on vähän haastetta, onteloneulosta en ollut ennen tätä kokeillut (okei, harjoitustilkkua tikuttelin ennen ohjeen julkaisua varmuuden vuoksi), ja toisaalta näillä helteillä tuplakerroksen neulonta tuntuu välillä kidutukselta. Mutta vaikka moni tuntuu tätä lähes inhoavan, minä tykkään. Hidasta mallin tikuttelu on, mutta ehkäpä jopa valmistuu ajallaan.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Etappi numero neljä, helmeilyä

Olen tämän Tourin aikana oppinut kaikenlaista. Tämän etapin uusi oppi oli helmien käyttö neuleessa, ja tätä taitoa ajattelin hyödyntää myöhemminkin.


Lankana tällä etapilla käytin Handun Perussukkalankaa, Handu kun kuului Tourin sponsoreihin. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun tuli raportin aika, tuon vyyhdin vyöte sijaitsi itsestäni noin 200km etelään ja sponssipisteet jäivät saamatta. No, oppipahan seuraavalle etapille.... 


Sain nämä alkuun aika tylsät sukat valmiiksi jopa vajaan vuorokauden ennen dedistä, kolmosen flopista suivaantuneena. Varsi oli mielenkiintoinen neuloa, mutta terät toistivat samaa kaavaa, ja lopulta näiden viimeiset sentit olivat puskemista. Kivat näistä kuitenkin tuli, ja jalassakin tuntu on mukava.



Vitosetapille lähdin yllättäen itsenikin; päätin omaehtoisesti opetella taas jotain uutta: neulon nuo sukat kaksi kerrallaan, uudet 2mm pyöröt käväisin hakemassa paikallisesta liikkeestä hetken mielijohteesta. (Mies kiittää). Mutta ensimmäisen kerroksen vaikeuksien jälkeen tämä tuntuu hyvältä idealta, ja tuleepahan identtiset sukat!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pitsiä ja pellavaa

Olen tarvinnut uutta, pienempää laukkua jo hetken. Kävin kotikonnuilla ennen juhannusjuhlia, ja sielä tarve kasvoi yli toteuttamiskynnyksen. Pistäytyminen paikallisessa ompelukoneliikkeessä, josta lähti mukaan pätkä pitsivetoketjua ja magneettinappi, sekä äitin kangaslaatikolla, ja oltiin matkalla kohti yllättävän kivaa laukkua.

Tämä tapaus pääsi hihnatta jo mainituille juhannusjuhlille mukaan, mutta nyt, kun kulku käy keppien kanssa, on hihna ihan välttämätön. Olin suunnitellut ketjuhihnan lisäystä, ja erään sairaslomapäivän tuloksena sain hihnoille paikat, ja joten kuten kiinnityksen valmiiksi. Testi osoitti, että kiinnitykseen tarvitaan hieman erilaiset konstit, ja pääkaupunkiseudun liikkeiden hyödyntämisen jälkeen, saanko esitellä:


 Kankaat ovat siis pellavaa, sisempi valkoista ja ulompi mustaa. Magneettinappi pitää reunan alhaalla, ja ketjun laukun solkiin yhdistää kaksinkertaiset, avaimenperärenkaat.


Tuon pitsivetoketjun ompelu oli yllättävän helppoa. Olen aina vetoketjujen kiinnityksen kanssa tuskaillut, mutta nyt, kun sitä ei tarvinnut sovittaa kankaiden väliin, tuli lopputuloksestakin aika kiva.


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Etappi kaksi ja kolmosen nolo loppu

Toiselle etapille lähdin kutakuinkin ajoissa. Langaksi alun perin valittu värioksennus vaihtui mallin nähtyäni, ja näistä tuli lopulta yksiväriset, Fabelia turkoosina. Kuvat valehtelevat väristä.


Malli oli kiva neuloa, ja ensimmäisen mallikerran jälkeen alkoi sujua. Ohjeena oli siis Kam Chu.


Kolmosetapille ennen juhannusta lähdin toiveikkaasti. Aikaa olisi ollut vaikka muille jakaa, ja mallineule sujui nopeasti. Kuitenkin jossain välissä työt, alkanut sairasloma ja kepeillä kävely sekä SM-tourin järjestäminen veivät kaiken ajan, ja sukkaparin valmistumiseen olisi tarvittu ehkä ylimääräinen tunti. Kauas ei siis jääty, mutta ajallaan ne eivät valmistuneet. Kuvaa siis myöhemmin, kun tämä sukkatouri on ohitse ja ehdin nuo valmistella.

Nyt on sitten nelosetappi helmineen käynnissä, ja näistä olisi tarkoitus saada oikeasti ajoissa valmista. 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Vesiteemalla mennään

Tässä Tourin keskellä ehdin lähinnä päivitellä vanhoja juttuja tänne. Sain (jaksoin?) vihdoin ottaa kuvat tämän kevään (kesän?) ehdottomasta suosikistani, neuletakista.


Mitä: Suvi Simolan Well water hoodie
Mistä: Drops <3 you 3
Millä: 4mm puikot
Miksi: Tarve keväiselle (okei, se meni jo) takille.

Tykkäsin tästä mallista jo ensimmäisen kerran sen nähdessäni, ja päätin, että tuollaisen haluan neuloa. Kun mies sitten lupasi kustantaa langat, oli päätös tehty. Musta väri valikoitui samaisen herran toimesta, toinen vaihtoehto olisi ollut ruskea.


Puunapit tuovat kivan yksityiskohdan tähän, samoin nuo kyynärpäissä olevat laput:


Tämän valmistumisesta on ainakin kuukausi aikaa, ja takki on ollut käytössä hyväksi havaittu. Tuon langan koostumus (50/50 Villaa ja alpakkaa) tekee neuleesta lämpöisen, samoin musta väri, mutta toisaalta neuloksen lävitse tuulee, joten monesti nämä kaksi ominaisuutta tasapainottavat toisiaan. Langan epätasaisuus ärsytti välillä neuloessa, mutta lopputuloksessa pinta näyttää kivalta.

Pakko tosin mainita; onnistuin venyttämään hupun hieman kummallisen näköiseksi blokatessa, samoin hieman helmoja. Käyttöähän moiset tosin eivät ole haitanneet!

Samalla vilautan yhtä kevään valmistunutta, Dropsin Alpacasta neulottua pipoa:


Malli on ihan perusmalli, jostain nappasin silmukkamäärät, rehellisesti täytyy sanoa etten muista, mistä. Pelkkää oikeaa ja kavennukset, niin yksinkertainen tämä tapaus oli. Sekin on ollut kylmempinä päivinä käytössä.



keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Tour de sock stage 1

Jep, lupasin tämän asian tiimoilta tiiviimpää päivittelyä, ja oikeasti kuvittelin tekeväni mukamas jotain välipäivitystäkin. No, jossei muuta, niin tuleepahan edes nämä valmiin työn esittelyt.

Eli kyseessä on tosiaan Tour de sockin ensimmäisen etapin sukkapari, ohjeenaan nätti palmikkopläjäys. Myös varpaista varteen-malli teki hommasta uudenlaista, en ole kuin ehkä kahdet toe-up sukat tikutellut tässä neuleaikoinani.


Kun sain vihdoin ja viimein ensimmäisen sukan valmiiksi, meinasi usko ajoissa valmistumiseen loppua kesken. Kuitenkin lopulta valmis sukkapari näki päivänvalon noin vuorokausi (!) ennen deadlinea, ja tämä neuloja oli hyvin tyytyväinen. Sijoitus oli kahden sadan paremmalla puolella, mikä osanottajamäärään nähden on todella hyvä. 


Lankana käytin Lang Yarnsin Mille Colori Socks & Lace Luxea, jonka taisin joskus Kerästä napata mukaani. Suunnitelmissa oli tästä sukat, ja vaikka edellisen kokeilu  (mikä muuten oli sekin varpaista varteen, kantapään jälkeen päätin purkaa koska ei istunut) epäonnistui, näistä tuli kivat. Paljon nätimpiä en olisi näistä saanutkaan.


Seuraavan etapin ohje julkaistiin eilen illalla, ja hieman olen jo saanut tikuteltuakin:




maanantai 26. toukokuuta 2014

Vastasyntyneelle nuttu ja tumput

Kaverille syntyi vauva, tyttövauva nimittäin. Ja koska myös äiti hyväksyi pinkin, kotoa löytyneistä Baby merino-keristä syntyi sitten pieni takki/tms. lämmittämään viilenevissä kesäilloissa.


Mitä: Nuttu vauvalle
Mistä: Baby Merino (Schoeller esslinger? ehkä)
Millä: 3 mm pyöröt
Ohje: oma

Nutun saa kiinni ylhäältä muutamalla nepparilla, ja sen jälkeen kun nuo olivat kiinni, totesin, että ehkä se nappisysteemi olisi kuitenkin ollut parempi. Vaihtoehtoisesti olisi kyllä voinut vahvistaa tuota nepparialuetta, nyt ne täytyy avata aika varoen.



Malli on tosiaan ihan omatekemä, vaikutteita on toki tullut sieltä ja täältä. Tykkään ihan valtavasti tästä ylhäältä alas raglanista, ja näin pienessä koossa valmista tulee todella nopeasti. 


Tykkään myös palmikoista, vaikka niitä on harvemmin tullut tehtyä. Ehkä kuitenkin hieman erilainen palmikko olisi sopinut tähän, omaan silmään tuo ei näytä ihan täydelliseltä.


Koska äiti sanoi, että sukkia löytyy omasta takaa paljon, niin jämäkerästä Alpakkaa syntyi myös pienet tumput. Ohje oli Dropsin, tein hieman muutoksia malliin lisäilemällä aina oikein neuletta yms.


tiistai 20. toukokuuta 2014

Sitä sun tätä

Kevät on kiireistä aikaa, Minatralla omansa, ja minulla omani. Viimeiset (tai oikeastaan enää viimeinen) kurssi tälle keväälle, ja toisaalta kesän pelit lähenevät, ja työvuorojakin on tullut enemmän. Toisaalta, vaikka tässä onkin kerennyt neuloa, ei kuvaajaa ole ollut mailla halmeilla kun olisi ollut tarvetta. Täten siis valmista on tulossa näytille, kun joskus saadaan miehen kanssa aikataulut edes puolittain yksiin.

Neulerintamalla näyttää kiireiseltä etenkin 1.6->, sillä osallistun nimittäin Tour de Sockiin. Viime vuonna seurailin sivusta, ja nyt sitten uskaltauduin mukaan; jos en saa mitään valmiiksi, onpahan kuusi uutta sukkaohjetta ja samalla tullut tuettua Lääkärit ilman rajoja-järjestöä. Tämän kisan takia meidän vierassänky on nyt sitten täynnä erilaisia lankoja, joista olen suunnitelmat tehnyt eri etapeille. Tästä tullaan siis kuulemaan vielä tulevan kesän aikana, ainakin jotain.

Eilisen hellepäivän vietin suurilta osin parvekkeella neulomassa. Tuo rupeama tuottikin tulosta, ja jotain pientä on tässä hiljalleen tulossa myös näytille - kerrankin jotain, mitä voin ihan itse kuvata. Raportointi jää kuitenkin vähintään huomiselle, koska iltapäivä menee pyörälenkillä uutta harjoitustietokonetta (joo, sykemittarilla on nykyään hieno nimi) testatessa, ja nauttiessa tästä kivasta (muttei liian kuumasta) säästä.

Tällaisella pienellä päivityksellä lupaan omasta puolestani yrittää taas hieman pienentää postausten väliä, ja veikkaan muutenkin että tässä hetken aikaa homma on vastuullani, jossain vaiheessa sitten taas on Minatran vuoro pitää tämä blogi hengissä.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Valmisputkilopaidan viimeistelyt

Joskus kauan, kauan sitten (eli alle kaksi vuotta sitten) tein tällaista valmisputkilopaitaa. Lanka loppui silloin kesken, ja paita jäi makaamaan keskeneräisenä käsityökorin pohjamutiin.


Eräänä kauniina päivänä muistin, että mökillä on vielä yksi muuttolaatikko, ja sieltä löytyi tämän putkilopaidan ohjelappunen. Siitä kai innostuneena kaivoin vanhan projektin esiin, ja yllättävän helposti löysin lankajämistäni myös kaulukseen sopivaa lankaa. Mietiskelin pinkin, vaalean ja tämän vihreän välillä, ja päädyin tähän kuvien mukaiseen vihreään Novitan Tennessee -lankaan.


Kauluksen lisäksi virkkasin paidanhelmaan kierroksen tällä vaaleammalla vihreällä, jotta väri tulisi jotenkin sidotuksi kokonaisuuteen. Jos vielä haluaisi lisää väkertää, voisi jonkun koristeenkin vielä virkata tästä langasta - toisaalta se ei välttämättä olisi tarpeen.


Löysin tähän pakkaukseen kuuluvat napitkin siististi nappilaatikostani, ja kiinnitin ne tänään. Iät ja ajat keskeneräisenä lojunut paita olisi kai nyt valmis!


Näyttääköhän se oikeassa elämässä lapsen päällä samalta kuin ohjelappusen kuvassa? Välillä nämä mittasuhteet tuntuvat vähän hassuilta, mutta toivottavasti tämä sopii suomalaislapselle. En vielä tiedä, annanko tämän lahjaksi vai säästänkö omalle lapselle.