Taidetta valmistuneelle

Valmistunut kaveri piti juhlat ja toivoi näin: "Lahjaksi riittää ihan paikalle tuleminen tai halutessa oma talentti taiteen tai tieteen saralla."

Täytyihän sitä sitten muutama tunti ennen juhlia ryhtyä taiteilemaan käsitöiden saralla. Virkkuukoukut muuton muuttojen jälkeen edelleen hukassa ja jotain nopeaa täytyisi saada aikaan... Päädyin huovuttamaan pannulapun.

Pohjana toimi tummanruskea paksu huopapalanen ja siihen päälle sitten huovuttelin ruusuja ja lehtiä ja vähän maata alareunaan. Huovutusneula katkesi siinä kohtaa, kun vasta osa lehdistä oli kiinni, joten yrittelin pesukonehuovutuksella saada lehdet kiinnittymään ja päädyin lopulta varmistelemaan tilannetta tikkailemalla mohairlankaa kukkien varsiksi ja lehtien päälle. Taiteellista, eikö.

Lisäksi tuli taiteiltua kortin kuoren takapuolelle rusetti teipistä. Jostain syystä tuota teippiä nyt pukkaa vähän joka korttiin.

Parempi puolisko lähetti terveiset juhlittavalle korttiin kirjoittamansa tieteellisen panostuksen muodossa: "2 + 2 = 3 4".

Onnea kaikille, jotka kuluneena vuonna saivat tieteellisen panostuksensa valmiiksi ja valmistuivat!

Näkyvyyttä pimeään

Kun tuo valkoinen joulu ei saapunut, tarvitaan pimeässä heijastinta. Näinpä tein sitten mummolleni moisen joululahjaksi.

Taustalla on huopaa ja hakaneula, tuo harmaa on heijastinnauhasta pilkottua, pitsi omista varastoista ja samoin kukka. Yhden neulan katkaisin tätä kokoon kursiessa, mutta oli se sen arvoista.

Voin kyllä kertoa, että onni on myös sitä, että omista kätköistä löytyy tarvikkeet kaikenlaiseen askarteluun.

Kertut koipiin

Käly toivoi joululahjaksi villasukkia Novitan 7 Veljestä Nostalgia -langasta. Sovimme, että käly tuo sopivan väriset langat, niin minä teen sitten kivat sukat.

Sukat jalassa.

Ohjeena käytin aivan mahtavan ihanaa pitsineuleista Kerttu-sukkien ohjetta. Pidän siitä, miten pitsineulekuvio näyttää palmikoilta. Pidän muutenkin kaikesta pitsineuleisesta.

Sukat edestä.

Ohje oli osittain melko suurpiirteinen ja päädyinkin muokkaamaan sitä oman mieltymykseni mukaan esimerkiksi kärjen osalta. Halusin, että pitsineule jatkuisi ihan kärkeen asti, ja se onnistui mielestäni hyvin ja sukat näyttävät kokonaisuudelta.

Sukat ilman jalkoja.

Varren 1o, 1n neuleessa käytin ohjeen vinkkiä siitä, että oikeat silmukat neulotaan takareunasta. Näin tosiaan neuleesta tulee jotenkin erottuvampi näinkin kirjavassa langassa.

Sukka sivusta.

 Kantapää on vahvistettua neuletta, kuten tapaan kantapäät sukkiini tehdä.

Sukat takaa.

Toivottavasti pian ilmastokin muuttuisi sellaiseksi, että villasukilla tekisi jotain hyödyllistä.

Toivotus hyvän joulun

Ihanaa ja siunattua joulua kaikille lukijoillemme!

Kuvituksena täksi jouluksi askartelemani (minatra) joulukortit, joita en sitten lopulta ehtinyt lähettää kenellekään. Ehkä sitten ensi vuonna. Ei se joulu ole siinä, mitä ehtii tai ei ehdi tehdä, vaan siinä, kenen synttäreitä juhlitaan. Mitähän annamme lahjaksi synttärisankarille?

Toivottelevat
minatra & E-J

Virkkaajan viimehetken väkerrys

Onko teillä koskaan niitä päiviä, kun keskeneräinen käsityö ei vain kertakaikkiaan maistu, ja on päästävä aloittamaan mahdollisimman monta uutta työtä? Nämä syntyivät sellaisen päivän sivutuotteena. Nopeaa ja mukavaa, saa aloittaa jotain uutta ja tulee silti nopeasti valmistakin. Jos siis osaat virkata.

Joten vieläkö puuttuu lahja paketista? Jos potentiaalinen lahjansaaja polttaa yhtään kynttilöitä, voisi tällainen epäpaloturvallinen mansetti olla yksi hyvä lahjaidea, jonka ehtisi vielä toteuttaa.

Virkkasin vimmattuna käsityöpäivänä kolme mansettia punaisesta Novitan Kaiku-langasta ja Austermannin Palila-kimallelangasta.

Nyt aatonaattona voi olla jo varma, ettei lahjan saaja eksy tänne blogiin jouluhäsellyksiensä keskellä, joten uskallan paljastaa nämä teille. Koukkua on tässä muutama päivä ennen joulua käytelty muutenkin vimmatusti. Niistä lisää tuonnempana.

PS. Kuvasin mansetit salaa siellä, minne ne todennäköisesti päätyvät lahjapaketista päästyään. Ovelaa, vai mitä!?

Paita "pikkusiskolle"

Taas huomaa, että on joulunaika kun blogit hieman hiljenevät. Vähän kuitenkin jotain taas parin viikon hiljaiselon katkaisemiseksi:

Minulla on "pikkusisko"/täditettävä. Viime vuonna väkertelin tytölle villahousut, tänä vuonna on sitten paidan aika. Ohje oli Leikkipuistoneuleita-kirjasta, palautin jo kirjan niin en muista tarkkaa nimeä. Se, jossa on kuplia. Muokkasin värityksen mieleiseksi, ja sain aikaan aika pirteän paidan:

Koko on neli-viisivuotiaan, tyttö kolme, mutta kasvaa vauhdilla. Näin tuossa viikonloppuna tätä tyttöstä, ja vähän hirvittää, mahtuuko paita. Ei ainakaan kaikkein päällimmäisimmäksi :)

Lankana neuleessa tuttavallisesti Novitan Nalle, puikot 3,5.

Ensimmäiset: adventti ja aiheeseen liittyvä joulukortti

Ensimmäinen adventti lienee hyvää aikaa esitellä myös ensimmäinen tänä vuonna askarreltu joulukortti.

Adventtikynttiläkortti edestä.

Kynttiläkortin kynttilät ovat tällä kertaa tietysti niitä teippejä, joilla yritin täyttää käsilaukkuni käsityömessuilla. Idea kynttiläkorttiin tuli alunperin Teippitarhan kortti-ideoista. Halusin kuitenkin tehdä kynttilöistä selkeästi adventtikynttilät. Kortin alareunaan liimasin vielä pöytäliinaa symboloivan kirjoneuleteipin. 

Kynttilöiden liekit ovat keltaista puuväriä, ikivanhaa kultaista kimalleliimaa ja kultaista geelikynää. Sydänlangat on sipaistu paikoilleen mustalla tussilla. Geelikynällä (paras askartelukynäostos ikinä) on kirjoitettu kortin toiselle puolelle Nyt sytytämme kynttilän -virren viimeinen säkeistö, joka tietysti sopii hyvin aiheeseen.

...ja takaa,

Myöhemmin korttiin lisäilen vielä allekirjoituksen ja mahdollisesti jotain personoivaa tekstiä. Se tulee sitten, kun kaikki kortit on askarreltu ja on aika päättää, kenelle mikäkin postitetaan.

Ja koska tänään on ensimmäinen adventti, blogissa sytyttelemme vasta ensimmäistä kynttilää:

Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa.

Kirjoneulesydänsukat Venäjälle

Vielä syntyy villasukkia Venäjälle. Sinäkin ehdit vielä.

Nämä sinisestä seiskaveikasta ja jostain ikivanhasta punaisesta langasta väsätyt, melko pienet sukat saivat varsiinsa kirjoneulesydämiä (koska kirjoneule on kivempaa kuin tavalliset raidat). Pilasinko poikamaisen siniset sukat tyttömäisellä kuvioinnilla? Ehkä tytötkin voi tykätä sinisestä tai pojat sydämistä. Tai ehkä näin pienijalkaiset tyypit ei vielä edes välitä.

Kirjoneulekuvio löytyi osana DROPSin sukkaohjetta ja sieltä sitten vain peilasin sen toisinkin päin. Muutenkin katselin vähän silmukkamääriä tuosta ohjeesta. Kai nämä lapselle sitten sopisivat.

Minatran kässämessuilut -13

E-J:n kanssa yhdessä katsastimme Suomen Kädentaidot 2013 -messut viime viikonloppuna. Tuntuu siltä, että kaikki muut ovat messuiluistaan jo ehtineet kirjoittaa, mutta kai jonkun täytyy tunnelman pitkittämiseksi olla se viimeinenkin.

Ostoksiani oli:

• Pulmapeli - joululahja sukulaiselle, joka viihtyy tämän parissa taatusti monta yötä
• Teippitarhan teipit (4 kpl), jotka jo esittelinkin edellisessä postauksessani
• Sumitawa Alpakkavilla -alpakkalankaa (4 kerää). Näistä tulee kirjoneuletumput.
• Kuusipohjan pyyhenipsut (3 kpl), joissa tekstit: KASVOT - YSTÄVÄT - KÄDET
• Tulta syöksevä lohikäärme (tekijänä artesaani Ritva Tuominen Helsingistä, valitettavasti ilmeisesti ei saatavissa netistä, mutta esim. Etanaellin postauksesta voi käydä vilkuilemassa lisää kuvia)

Olikohan siinä nyt varmasti kaikki? Lisäksi mukaan tarttui muutaman kangaskaupan mainoslappunen, Käsityöt kesken -ovikyltti (Suomen käsityön museo) sekä Tarinaryijyjen käyntikortti. Ryijypaketti olisi aika kallis meikäläisen messuostokseksi, mutta ajattelin, että ehkä äiti innostuisi söpöistä ryijyistä. Voisin sitten ottaa vastaan sen valmiin tekeleen.

Tässä vielä lähemmin pyyhenipsut, joissa siis peilipinta ja takana nipsu, johon pyyhkeen saa kiinni. Mietin tekstivaihtoehtoja pitkään. Paras yhdistelmä olisi ehkä ollut SINÄ ja OMA VÄKI tai YSTÄVÄT ja OMA VÄKI ja näiden lisäksi ehkä tuo KASVOT. Erilaisina kyltteinä olisi kyllä ollut saatavilla varmasti kaikkia näistä vaihtoehdoista, mutta onhan se kiva, että nipsukat näyttävät samalta ja sopivat keskenään. Niin ja tähän sarjaan sopivan saisi varmaan tilattua myös haluamallaan tekstillä, ainakin omalla nimellä. Plussaa myös se, että mitään ei tarvitse naulata seinään.

Ehditkö jo ihmettelemään, mikä se tulta syöksevä lohikäärme oikeasti on? Alla havainnekuva. Lohikäärme pystytetään pulloon, joka on täytetty jollain palavalla nesteellä. Sydänlanka nyitään oikean pituiseksi. Sydänlanka sytytetään ja säädetään tarvittaessa sen mittaiseksi, että liekki ei savuta. Näin lohikäärme pääsee onnellisesti syöksemään tulta.

Nyt taidan siirtyä virtuaalitulien ääreltä sytyttämään takkaan tulta kylmän lauantain kunniaksi, neulomaan keskeneräistä villasukkaa ja kuvaamaan valmiita villasukkia.

Messuilua (E-J)

Perjantaina koitti vihdoin odotettu päivä, ja vuoden jälkeen pääsi taas messuilemaan. Tällä kertaa mentiin hieman myöhemmin, kuin mitä menin viime vuonna, ja ruuhkia ei juuri ollut bussissa, lipunmyynnissä tai messuillakaan. Eniten toki sisällä, mutta ne kolme plus yksi hallia imivät ihmiset sisäänsä niin hyvin, etten meinannut tulla jyrätyksikään kuin pari kertaa.

Saalis oli tavallaan isompi, kuin viime vuonna. Löytyi korvikset:

 

Löytyi liitutaulujuttuja:

Lankaa:

ja muuta, lahjaksi tulevaa tai mennyttä, jota en tässä nyt esittele.

Pikainen teippituunaus puhelimen kuorelle

Tänään käymme läpi, miten voit tehdä tee-se-itse-teippituunauksen puhelimen kuorelle. Toimi seuraavasti:

1. Käy käsityömessuilla, mielellään Tampereella. Tältä vuodelta ne meni jo.

2. Etsi kolmesta suuresta messuhallista Teippitarhan myyntipiste.

3. Hullaannu teippeihin. Valitse kivoja teippejä, vaikka et tietäisi, mihin niitä käyttäisit. Kyllä niille kaikille kuitenkin käyttöä tulee. (Itsehän ajattelin tehdä näistä joulukortit.)

4. Ota tylsä puhelin kuorineen esille.

5.Teippaa.

6. Viimeistele lopputulos tyylikkääksi myös sisäpuolelta (itsehän en vielä ehtinyt).

7. Toista tarvittaessa kohdat 5 ja 6.
8. Valmista tuli. Sinulla on ihana, yksilöllinen puhelimen kuori. Ja sitten kun kyllästyy, ei ole kallista vaihtaa väriä. (Paitsi jos sitä varten piti tilata Teippitarhan puoti tyhjäksi.)

Liivi isänpäiväksi

Ei. En (taas) enää ikinä sorru johonkin "tämä pitää saada valmiiksi tässä todella nopeasti" -tyyppiseen työhön.  Päätin pari viikkoa sitten, että teenpäs isälleni isänpäiväksi liivin, neuloen. No, liivi kyllä lopulta valmistui ajoissa, mutta ressiltä ei siinä säästynyt.

No, isä oli tyytyväinen, että eiköhän se ole se tärkein juttu. Ja minä olen ylpeä itsestäni, sain tuollaisen työn ajoissa valmiiksi. Nyt voikin sitten keskittyä hieman pienitöisempiin juttuihin.

 



Kuva on vähän mitä on, olen kotiutunut ennen isänpäivää ja äiti nappasi kännykällä nopeasti kuvan. Lisäksi yritin löytää jotain ohjelmaa, jolla saa hieman kasvoja peittoon, ja tämä oli paras lopputulos. No, liivi kuitenkin näkyy kuvasta, se on ehkä oleellisinta :)

Lankana käytin Nallea, ja ohje oli Erika Knightin kirjasta Neuleita miehille? tms. Alun perin ohje oli ohuemmalle langalle ja tasona, tein pyörönä kainaloihin asti. Muutenkin ilmeisesti suomennoksessa oli jonkun verran virheitä (tai sitten minä en vain ymmärtänyt), joten sovelsin muutenkin aika monessa kohdassa.

Kolmivärinen isänpäiväkauluri

Tämä kauluri on tehty Eilen tein -blogin kolmivärisestä kaulurista innostuneena ja jotakuinkin tällä kaulurin ohjeella Novitan Huopasesta ja Hjertegarnin Natur Uldista. Harmaa ja kirkas sininen ovat Huopasta, kaulan sinertävänvihertävänpunertavankukertavanvärinen lanka tuota Natur Uldia. Nämäkin langat on aluperin ostettu jotain muuta varten. Natur Uld on kerällinen jäämistöä eräästä isosta projektista ja harmaa Huopanen viime joulun joululahjaprojekteista, sininen Huopanen äidin varastoista kaivettu jämäkerä.

Kolme väriä.

Tein kaulurin vähän pienemmällä silmukkamäärällä (jätin yhteensä 4 silmukkaa pois) ja jatkoin alkua ja loppua inasen pidemmälle, niin että pituus kaula-aukon alun kohdalla oli n. 15 cm. Kaulaosaan sainkin käytettä lähes koko kerällisen Natur Uldia. Ei tullut mitattua, kuinka pitkään sitä riitti, mutta (kuten alla olevasta kuvasta näkyy) tarpeeksi pitkään kuitenkin.

Kauluri tositoimissa, jolloin väreistä näkyy vain kaksi.

Kolmivärisen kaulurin tarkoitus oli, että väreistä voi valita mieleisensä näkyviin. Kirkkaansinisen puolen...

...tai harmaan puolen.

Tässä vielä kuva kaulurista levitettynä, jotta pystytte hahmottamaan, miten väri vaihtuu. Vaihdoin lankaa tasan puolivälissä.

Isänpäiväkortiksi valitsin kaulurin merellisiin sävyihin sopivan purjehduskortin. Joskus olen kortteja askarrellut itsekin, mutta eiköhän yksi itse tehty osuus isänpäivämuistamiseenkin riitä.

Lahja piti tänä vuonna lähettää postissa ja sepäs sitten lähtikin jo alkuviikosta, ja oli saapunut perille hyvissä ajoin. Onnea vaan isukeille, paapoille, vaareille, varaisille, lainaisille, vielä odottaville isille ja kaikille muille, jotka kokevat isänpäivän omaksi juhlakseen!

Joulunpunaista pitsineuletta ranteisiin

Piti jo viime jouluksi tehdä kaverille ranteenlämmittimet, kämmekkäät. Nyt sitten vihdoin sain aikaiseksi.

Lankana toimi omista lankajämistä löydetty Schoeller+Stahlin Merino Mix herkullisen punaisena. Ohjeen bongasin Suuresta Käsityöstä (SK 10/2013, nro 27 Rannekkeet). Pitsineule on ihana. MUTTA. Tällä kertaa sisäinen saumanvastustajani hyppäsi heti takajaloilleen tajuttuaan ohjeen: ranneke olisi ohjeen mukaan neulottu tasona. Älkää nyt hyvät ihmiset alkako sellaiseen puuhaan, vaan kaivakaa esiin sukkapuikkonne! En itse ainakaan haluaisi saumoja ranteitani vasten, kiitos vaan. Enkä muuten myöskään pidä erityisemmin saumojen ompelusta (en ole kuullut kenenkään nauttivan siitä kauheasti). Lisäksi silmukkamäärä oli vähän outo (34 silmukkaa ja 10 silmukan mallikuvio?!). Päädyin muokkaamaan mallikuviota 11 silmukan kuvioksi ja tein kämmekkäät 33 silmukalla. Yksi silmukkahan äkkiä olisi uponnut niihin saumoihinkin. Näillä sitä sitten mentiin, ja kaiketi vitosen (5 mm) sukkapuikoilla.

Peukalon aukon toteutin niin, että sillä kohdalla neuloin työtä tasona, jolloin jäljelle jäi aukko. Peukunreiän jälkeen jatkoin normaalisti pyörönä.

Lankaa ei jäänyt kuin iiihan ihan vähän. Tämä oli siis onnistunut jämälankakeräntuhoamisprojekti ja varsin pehmoinen joululahja! Lanka tuntuu ihanalta paljasta ihoa vasten.

Molemmissa käsissä olevien kämmekkäiden kuvaaminen itse on hiukan haastavaa. Niinpä nämä ihanat kuvat on ottanut Sitähän voi kypsytellä -ruokablogin dwightie. Kiitos paljon, ihanaa saada näin superlaadukkaita kuvia!

Suoja tabletille

Minäkin siirryin nykyaikaan ja omistan nyt tabletin. Ikean tablettisuojukset olivat joko liian isoja tai pieniä, ja näin ollen päädyin tekemään oman, tietysti. Tarkoitus on vielä joskus neuloa nätimpi, mutta tämäkin osoittautui aika kivanlaiseksi. Ohje on omasta päästä:

 

Kangas on toki Ikean. Jämäkankaita löytöosastolta, juuri sopiva tähän. Väri vaihtelevat kivasti ja sillain. Napit kaivoin jostain omista kätköistäni. Opettelin myös merkin saumaan kiinnitystä:

Yllättävän hyvin onnistui, mutta harjoitella vielä tarvitsee. Ompahan silti paikallaan. Reunassa on valkoinen satiininauhakanttaus, ja koko systeemi kiinnitetään napilla jonka ympäri menee joustava nauha. Takaa tämä näyttää tältä:

Mielestäni onnistuin ilman ohjeistusta ja suunnitelmaa; moni asia meni vähän mutulla. Asiansa ainakin ajaa, saa nähdä raaskinko edes neuloa toista, tykästyin tähän heti.

Merkillistä

Olen pitkään mietiskellyt, josko sitä alkaisi omia käsitöitään "nimikoimaan", eli hankkisi oman merkin, jonka voi iskeä tuotteeseen kertomaan, kuka sen on tehnyt. No, vihdoin tuli aika, tuumasta toimeen, ja Etsytä selailemaan mahdollisuuksia.

Vastaan tuli jos jonkinmoista, mutta miellyin MerQrious Designiini. Eugenia (omistaja) oli hyvin auttavainen, kun tällainen kuvista mitäänymmärtämätön yritti lähettää omaa tuotostaan painettavaksi, ja vihdoin saatiin valmiiksi sopiva lopputulos, merkit painettiin ja vihdoin, kärsimättömän odotuksen jälkeen ne kotiutuivat.

Pohdin pitkään, mitä tuohon laittaisi. Lopula tajusin, että omistan niin uniikin nimen, että sitä kannattaa käyttää ylpeästi, ja lopputulos oli juurikin tuollainen. Olen tyytyväinen.

Prinsessakauluri

Mitä tulee, kun yhdistää ihananvärisen Nalle-langan ja kimaltelevaa Kide-lankaa?

Ihana kauluri prinsessalle, tietysti. Taisin herätä vähän myöhään huomaamaan Nalle Kukkaketo Ruusu -langan ihanan värityksen. Nyt sitä ei enää saa kaupoista, mutta äidin jämälangoista löysin pätkän. Mielestäni se sopi hyvin Kide-langan kimalteiden ja vaaleuden vastapainoksi. Lopputuloksesta tuli ehkä yllättävänkin prinsessamainen, joten tämä huivi/kauluri ei välttämättä pääse jatkamaan elämäänsä omassa vaatevarastossani.

Ohjeena toimi uusimman Novita-lehden (Novita Talvi 2013) ohje nro 34 (pitsineulekauluri). Lähdin toteuttamaan ohjetta 180 silmukalla. Huivi mahtuu kolme kertaa oman kaulani ympäri. Olisi ehkä ollut vielä kivempi tehdä huivista vähän lyhyempi, mutta leveämpi.

Lanka loppui vähän kesken, joten huivi jäi tosiaan vähän kapeaksi. Niinpä se sitten rullautui ainakin aluksi tosi helposti.

Rullaantuva huivi.

Ehkä pingottamisen jälkeen huivi pysyy vähän paremmin muodossaan. Yleensä en jaksa pingotella ja kostutella käsitöitä, vaikka ilmeisesti välillä se kannattaisi.

Huivi pingotettuna (pystyssä olevan sängyn reunaan, hah).

Langan värit levisivät tosi kivasti niin, että toiselle puolelle huivia muodostui vihreä alue ja toiselle pinkkipainotteinen. Jos olisin vielä teini, ihastuisin näihin väreihin ja kimalteeseen heti.

Huhuu - pöllöt pikkukäsiin

Tässähän kun oikein neulomaan innostuu, alkaa myös ymmärtämään paremmin vieraita kieliä. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni norjankielistä neuleohjetta, ja hyvin luonnistui! Jos ei uskalla ihan niin paljoa arvailla, Googlen kääntäjäkin osaa auttaa tämän ohjeen kohdalla oikein hyvin.

Sen verran matkan varrella muokkailin ohjetta, että valkoiset reunat jatkuvat lapasen loppuun asti ja UHU-tekstin sijaan suomenkielinen pöllöni sanoo HUU (joka näyttää vähän tekstiltä MUU).

Dropsin Alpacaa ruskeana jäi vielä vajaa kerä jäljelle vauvan neuletakin jälkeen, joten ajattelin tuhota ne loput tähän. Lisänä E-J:n lahjoittamaa valkoista Alpacaa. Lankaa ei kulunut juuri yhtään. Se siitä jämävarastojen pienentämisestä. Oli pakko ihan punnita: käytin näihin pieniin tumppuihin yhteensä 15g lankaa.

Netin ihmeellinen maailma

Tässä aamukahvia hörppiessä ja kandin kirjoittamista vältellessä selasin huvikseni tuota ihmeellistä maailmaa, joka muutaman klikkauksen päässä avautuu. Keskityin tällä kertaa käsityöpuoleen, ja sainkin idean pieneen postaukseen.

Oletteko törmänneet netin neulelehtiin? Itse olen jo pidempään Ullasta hakenut inspiraatiota ja ohjeita. Tämä suomalainen nettilehti on mielestäni mukava lisäys painettujen lehtien sekaan, ja ennen kaikkea ilmainen. Neuleohjeiden lisäksi sivulta löytyy ihan hyödyllisiä tekniikkaohjeita, olen esimerkiksi illuusioneuletta toteuttanut ohjeilla Ullasta, ja monia muitakin juttuja.

Toinen, mihin törmäsin tänään, on Lontoon murteella oleva Knitty. Ohjeet vaikuttavat mielenkiintoisilta ja monipuolisilta, ja kyllä tuoltakin apuja saa moneen juttuun noista jutuistakin. En osaa enempää sanoa tuosta lehdestä, koska tosiaan tänään sen löysin, mutta aion kyllä kahlata vähän syvemmälle.

Tiedätkö sinä jotain muita samankaltaisia, ilmaisia nettilehtiä?

Tätä en olisi uskonut itsestäni

Enpä tosiaan olisi uskonut, että teen vielä jotain ängripöördsiin liittyvää, mutta niin siinä vaan pääsi käymään.

Tiedättehän, että nämä kiukkuset lintuset on tosi suosittuja pienten koululaisten keskuudessa ja...

Joo, tein pienten koululaisten iloksi sitten sinisen äkäpussilentäjän hamahelmistä. En kuitenkaan tuonut sitä kotiin asti, joten ehkä tämä hairahdus annetaan minulle anteeksi.

Sydämiä sukissa

Nythän niitä villasukkia sitten alkoi syntyä, ja seuraavat ovat jo valmiina.

Tällä kertaa tuli vähän tyttömäisemmät, pienemmillä ja isommilla sydämillä varustetut sukat. Tein Novitan raitasukkien ohjeen mukaan. En malttanut olla tekemättä jotain omaa ja joidenkin miehen vanhojen villasukkien inspiroimana tein inasen myös kirjoneuletta näihin raitasukkiin. Pikkusydämiä.

Sukat syntyivät jämälangoista, harmaa on kaiketi seiskaveikkaa ja punainen Kotikulta sukkalankaa. Tässä kävi tietysti sitten niin, että toinen sukka oli valmis ja toinen vähän yli puolenvälin, kun punainen lanka otti ja loppui.

Kun punainen lanka loppui.

Koska lisää ei tietenkään ollut, täytyi pur-kaa (se on sitä jokaisen neulojan lempihommaa). Tein sitten kumpaankin sukkaan harmaan kärjen, eikä sitä harmaatakaan lankaa lopulta kovin isoa könttiä jäänyt.

Jäljelle jäänyt lankamäärä.

Mielestäni kärjen harmaa piti jotenkin vielä yhdistää muun sukan värimaailmaan. Ideoin, että pienten sydänten pariksi sopii isompi sydän. Punaista lankaa oli jäljellä aloituksesta yli jääneet pätkät, ja ajattelin niistä kirjoa sydämet kärkiin. Ensimmäinen (tai kuvassa jo ehkä kolmas) yritys ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni kauheasti.

Kirjontayritys: sydän.

Päädyin sitten kokeilemaan ensimmäistä kertaa silmukoiden jäljentämistä ja sillä tavalla tehtävää kuviointia. Kyllä se mielestäni vähän sydämeltä näyttää ja on kiva! Silmukoiden jäljentäminen onnistui yllättävän hyvin, kunhan maltoin lukea käspaikan ohjeet silmukoiden jäljittelystä. Kuvassa taustalla tänään satanut ensilumi.

Silmukoita jäljentämällä tehty sydänkuvio.

Minäpä ihan tykkään tehdä sukkia. Näistä tuli mielestäni kivat (vaikka olisinkin tehnyt jotain toisin, jos olisin tiennyt punaisen langan loppuvan kesken kaiken) ja toivon, että joku lapsi siellä Venäjällä saa näistä unelmiensa sukat.

Täytyihän sukat viedä ensilumeen poseeraamaan, kun sattui sekin tänään satamaan. Aurinkokin paistoi kauniisti puiden välistä. Itse yritän vielä parantua flunssasta, niin en vielä tänään uskaltautunut kuvaamista enempää ulkoilemaan.

Kuvat on muuten otettu tällä kertaa järkkärin sijaan Lumialla. Yllättävän hyviä, ainakin omasta mielestäni.