tiistai 26. marraskuuta 2013

Kirjoneulesydänsukat Venäjälle

Vielä syntyy villasukkia Venäjälle. Sinäkin ehdit vielä.


Nämä sinisestä seiskaveikasta ja jostain ikivanhasta punaisesta langasta väsätyt, melko pienet sukat saivat varsiinsa kirjoneulesydämiä (koska kirjoneule on kivempaa kuin tavalliset raidat). Pilasinko poikamaisen siniset sukat tyttömäisellä kuvioinnilla? Ehkä tytötkin voi tykätä sinisestä tai pojat sydämistä. Tai ehkä näin pienijalkaiset tyypit ei vielä edes välitä.


Kirjoneulekuvio löytyi osana DROPSin sukkaohjetta ja sieltä sitten vain peilasin sen toisinkin päin. Muutenkin katselin vähän silmukkamääriä tuosta ohjeesta. Kai nämä lapselle sitten sopisivat.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Minatran kässämessuilut -13

E-J:n kanssa yhdessä katsastimme Suomen Kädentaidot 2013 -messut viime viikonloppuna. Tuntuu siltä, että kaikki muut ovat messuiluistaan jo ehtineet kirjoittaa, mutta kai jonkun täytyy tunnelman pitkittämiseksi olla se viimeinenkin.


Ostoksiani oli:
  • Pulmapeli - joululahja sukulaiselle, joka viihtyy tämän parissa taatusti monta yötä
  • Teippitarhan teipit (4 kpl), jotka jo esittelinkin edellisessä postauksessani
  • Sumitawa Alpakkavilla -alpakkalankaa (4 kerää). Näistä tulee kirjoneuletumput.
  • Kuusipohjan pyyhenipsut (3 kpl), joissa tekstit: KASVOT - YSTÄVÄT - KÄDET
  • Tulta syöksevä lohikäärme (tekijänä artesaani Ritva Tuominen Helsingistä, valitettavasti ilmeisesti ei saatavissa netistä, mutta esim. Etanaellin postauksesta voi käydä vilkuilemassa lisää kuvia)
Olikohan siinä nyt varmasti kaikki? Lisäksi mukaan tarttui muutaman kangaskaupan mainoslappunen, Käsityöt kesken -ovikyltti (Suomen käsityön museo) sekä Tarinaryijyjen käyntikortti. Ryijypaketti olisi aika kallis meikäläisen messuostokseksi, mutta ajattelin, että ehkä äiti innostuisi söpöistä ryijyistä. Voisin sitten ottaa vastaan sen valmiin tekeleen.

Tässä vielä lähemmin pyyhenipsut, joissa siis peilipinta ja takana nipsu, johon pyyhkeen saa kiinni. Mietin tekstivaihtoehtoja pitkään. Paras yhdistelmä olisi ehkä ollut SINÄ ja OMA VÄKI tai YSTÄVÄT ja OMA VÄKI ja näiden lisäksi ehkä tuo KASVOT. Erilaisina kyltteinä olisi kyllä ollut saatavilla varmasti kaikkia näistä vaihtoehdoista, mutta onhan se kiva, että nipsukat näyttävät samalta ja sopivat keskenään. Niin ja tähän sarjaan sopivan saisi varmaan tilattua myös haluamallaan tekstillä, ainakin omalla nimellä. Plussaa myös se, että mitään ei tarvitse naulata seinään.


Ehditkö jo ihmettelemään, mikä se tulta syöksevä lohikäärme oikeasti on? Alla havainnekuva. Lohikäärme pystytetään pulloon, joka on täytetty jollain palavalla nesteellä. Sydänlanka nyitään oikean pituiseksi. Sydänlanka sytytetään ja säädetään tarvittaessa sen mittaiseksi, että liekki ei savuta. Näin lohikäärme pääsee onnellisesti syöksemään tulta.


Nyt taidan siirtyä virtuaalitulien ääreltä sytyttämään takkaan tulta kylmän lauantain kunniaksi, neulomaan keskeneräistä villasukkaa ja kuvaamaan valmiita villasukkia.

torstai 21. marraskuuta 2013

Messuilua (E-J)

Perjantaina koitti vihdoin odotettu päivä, ja vuoden jälkeen pääsi taas messuilemaan. Tällä kertaa mentiin hieman myöhemmin, kuin mitä menin viime vuonna, ja ruuhkia ei juuri ollut bussissa, lipunmyynnissä tai messuillakaan. Eniten toki sisällä, mutta ne kolme plus yksi hallia imivät ihmiset sisäänsä niin hyvin, etten meinannut tulla jyrätyksikään kuin pari kertaa.

Saalis oli tavallaan isompi, kuin viime vuonna. Löytyi korvikset:

 


Löytyi liitutaulujuttuja:



Lankaa:


ja muuta, lahjaksi tulevaa tai mennyttä, jota en tässä nyt esittele.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Pikainen teippituunaus puhelimen kuorelle

Tänään käymme läpi, miten voit tehdä tee-se-itse-teippituunauksen puhelimen kuorelle. Toimi seuraavasti:


1. Käy käsityömessuilla, mielellään Tampereella. Tältä vuodelta ne meni jo.
2. Etsi kolmesta suuresta messuhallista Teippitarhan myyntipiste.
3. Hullaannu teippeihin. Valitse kivoja teippejä, vaikka et tietäisi, mihin niitä käyttäisit. Kyllä niille kaikille kuitenkin käyttöä tulee. (Itsehän ajattelin tehdä näistä joulukortit.)
4. Ota tylsä puhelin kuorineen esille.
5.Teippaa.


6. Viimeistele lopputulos tyylikkääksi myös sisäpuolelta (itsehän en vielä ehtinyt).


7. Toista tarvittaessa kohdat 5 ja 6.
8. Valmista tuli. Sinulla on ihana, yksilöllinen puhelimen kuori. Ja sitten kun kyllästyy, ei ole kallista vaihtaa väriä. (Paitsi jos sitä varten piti tilata Teippitarhan puoti tyhjäksi.)

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Liivi isänpäiväksi

Ei. En (taas) enää ikinä sorru johonkin "tämä pitää saada valmiiksi tässä todella nopeasti" -tyyppiseen työhön.  Päätin pari viikkoa sitten, että teenpäs isälleni isänpäiväksi liivin, neuloen. No, liivi kyllä lopulta valmistui ajoissa, mutta ressiltä ei siinä säästynyt.

No, isä oli tyytyväinen, että eiköhän se ole se tärkein juttu. Ja minä olen ylpeä itsestäni, sain tuollaisen työn ajoissa valmiiksi. Nyt voikin sitten keskittyä hieman pienitöisempiin juttuihin.


 

Kuva on vähän mitä on, olen kotiutunut ennen isänpäivää ja äiti nappasi kännykällä nopeasti kuvan. Lisäksi yritin löytää jotain ohjelmaa, jolla saa hieman kasvoja peittoon, ja tämä oli paras lopputulos. No, liivi kuitenkin näkyy kuvasta, se on ehkä oleellisinta :)

Lankana käytin Nallea, ja ohje oli Erika Knightin kirjasta Neuleita miehille? tms. Alun perin ohje oli ohuemmalle langalle ja tasona, tein pyörönä kainaloihin asti. Muutenkin ilmeisesti suomennoksessa oli jonkun verran virheitä (tai sitten minä en vain ymmärtänyt), joten sovelsin muutenkin aika monessa kohdassa.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kolmivärinen isänpäiväkauluri

Tämä kauluri on tehty Eilen tein -blogin kolmivärisestä kaulurista innostuneena ja jotakuinkin tällä kaulurin ohjeella Novitan Huopasesta ja Hjertegarnin Natur Uldista. Harmaa ja kirkas sininen ovat Huopasta, kaulan sinertävänvihertävänpunertavankukertavanvärinen lanka tuota Natur Uldia. Nämäkin langat on aluperin ostettu jotain muuta varten. Natur Uld on kerällinen jäämistöä eräästä isosta projektista ja harmaa Huopanen viime joulun joululahjaprojekteista, sininen Huopanen äidin varastoista kaivettu jämäkerä.

Kolme väriä.
Tein kaulurin vähän pienemmällä silmukkamäärällä (jätin yhteensä 4 silmukkaa pois) ja jatkoin alkua ja loppua inasen pidemmälle, niin että pituus kaula-aukon alun kohdalla oli n. 15 cm. Kaulaosaan sainkin käytettä lähes koko kerällisen Natur Uldia. Ei tullut mitattua, kuinka pitkään sitä riitti, mutta (kuten alla olevasta kuvasta näkyy) tarpeeksi pitkään kuitenkin.

Kauluri tositoimissa, jolloin väreistä näkyy vain kaksi.
Kolmivärisen kaulurin tarkoitus oli, että väreistä voi valita mieleisensä näkyviin. Kirkkaansinisen puolen...


...tai harmaan puolen.


Tässä vielä kuva kaulurista levitettynä, jotta pystytte hahmottamaan, miten väri vaihtuu. Vaihdoin lankaa tasan puolivälissä.


Isänpäiväkortiksi valitsin kaulurin merellisiin sävyihin sopivan purjehduskortin. Joskus olen kortteja askarrellut itsekin, mutta eiköhän yksi itse tehty osuus isänpäivämuistamiseenkin riitä.


Lahja piti tänä vuonna lähettää postissa ja sepäs sitten lähtikin jo alkuviikosta, ja oli saapunut perille hyvissä ajoin. Onnea vaan isukeille, paapoille, vaareille, varaisille, lainaisille, vielä odottaville isille ja kaikille muille, jotka kokevat isänpäivän omaksi juhlakseen!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Joulunpunaista pitsineuletta ranteisiin

Piti jo viime jouluksi tehdä kaverille ranteenlämmittimet, kämmekkäät. Nyt sitten vihdoin sain aikaiseksi.


Lankana toimi omista lankajämistä löydetty Schoeller+Stahlin Merino Mix herkullisen punaisena. Ohjeen bongasin Suuresta Käsityöstä (SK 10/2013, nro 27 Rannekkeet). Pitsineule on ihana. MUTTA. Tällä kertaa sisäinen saumanvastustajani hyppäsi heti takajaloilleen tajuttuaan ohjeen: ranneke olisi ohjeen mukaan neulottu tasona. Älkää nyt hyvät ihmiset alkako sellaiseen puuhaan, vaan kaivakaa esiin sukkapuikkonne! En itse ainakaan haluaisi saumoja ranteitani vasten, kiitos vaan. Enkä muuten myöskään pidä erityisemmin saumojen ompelusta (en ole kuullut kenenkään nauttivan siitä kauheasti). Lisäksi silmukkamäärä oli vähän outo (34 silmukkaa ja 10 silmukan mallikuvio?!). Päädyin muokkaamaan mallikuviota 11 silmukan kuvioksi ja tein kämmekkäät 33 silmukalla. Yksi silmukkahan äkkiä olisi uponnut niihin saumoihinkin. Näillä sitä sitten mentiin, ja kaiketi vitosen (5 mm) sukkapuikoilla.



Peukalon aukon toteutin niin, että sillä kohdalla neuloin työtä tasona, jolloin jäljelle jäi aukko. Peukunreiän jälkeen jatkoin normaalisti pyörönä.

Lankaa ei jäänyt kuin iiihan ihan vähän. Tämä oli siis onnistunut jämälankakeräntuhoamisprojekti ja varsin pehmoinen joululahja! Lanka tuntuu ihanalta paljasta ihoa vasten.


Molemmissa käsissä olevien kämmekkäiden kuvaaminen itse on hiukan haastavaa. Niinpä nämä ihanat kuvat on ottanut Sitähän voi kypsytellä -ruokablogin dwightie. Kiitos paljon, ihanaa saada näin superlaadukkaita kuvia!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Suoja tabletille

Minäkin siirryin nykyaikaan ja omistan nyt tabletin. Ikean tablettisuojukset olivat joko liian isoja tai pieniä, ja näin ollen päädyin tekemään oman, tietysti. Tarkoitus on vielä joskus neuloa nätimpi, mutta tämäkin osoittautui aika kivanlaiseksi. Ohje on omasta päästä:

 


Kangas on toki Ikean. Jämäkankaita löytöosastolta, juuri sopiva tähän. Väri vaihtelevat kivasti ja sillain. Napit kaivoin jostain omista kätköistäni. Opettelin myös merkin saumaan kiinnitystä:


Yllättävän hyvin onnistui, mutta harjoitella vielä tarvitsee. Ompahan silti paikallaan. Reunassa on valkoinen satiininauhakanttaus, ja koko systeemi kiinnitetään napilla jonka ympäri menee joustava nauha. Takaa tämä näyttää tältä:



Mielestäni onnistuin ilman ohjeistusta ja suunnitelmaa; moni asia meni vähän mutulla. Asiansa ainakin ajaa, saa nähdä raaskinko edes neuloa toista, tykästyin tähän heti.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Merkillistä

Olen pitkään mietiskellyt, josko sitä alkaisi omia käsitöitään "nimikoimaan", eli hankkisi oman merkin, jonka voi iskeä tuotteeseen kertomaan, kuka sen on tehnyt. No, vihdoin tuli aika, tuumasta toimeen, ja Etsytä selailemaan mahdollisuuksia.

Vastaan tuli jos jonkinmoista, mutta miellyin MerQrious Designiini. Eugenia (omistaja) oli hyvin auttavainen, kun tällainen kuvista mitäänymmärtämätön yritti lähettää omaa tuotostaan painettavaksi, ja vihdoin saatiin valmiiksi sopiva lopputulos, merkit painettiin ja vihdoin, kärsimättömän odotuksen jälkeen ne kotiutuivat.



Pohdin pitkään, mitä tuohon laittaisi. Lopula tajusin, että omistan niin uniikin nimen, että sitä kannattaa käyttää ylpeästi, ja lopputulos oli juurikin tuollainen. Olen tyytyväinen.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Prinsessakauluri

Mitä tulee, kun yhdistää ihananvärisen Nalle-langan ja kimaltelevaa Kide-lankaa?


Ihana kauluri prinsessalle, tietysti. Taisin herätä vähän myöhään huomaamaan Nalle Kukkaketo Ruusu -langan ihanan värityksen. Nyt sitä ei enää saa kaupoista, mutta äidin jämälangoista löysin pätkän. Mielestäni se sopi hyvin Kide-langan kimalteiden ja vaaleuden vastapainoksi. Lopputuloksesta tuli ehkä yllättävänkin prinsessamainen, joten tämä huivi/kauluri ei välttämättä pääse jatkamaan elämäänsä omassa vaatevarastossani.


Ohjeena toimi uusimman Novita-lehden (Novita Talvi 2013) ohje nro 34 (pitsineulekauluri). Lähdin toteuttamaan ohjetta 180 silmukalla. Huivi mahtuu kolme kertaa oman kaulani ympäri. Olisi ehkä ollut vielä kivempi tehdä huivista vähän lyhyempi, mutta leveämpi.

Lanka loppui vähän kesken, joten huivi jäi tosiaan vähän kapeaksi. Niinpä se sitten rullautui ainakin aluksi tosi helposti.

Rullaantuva huivi.

Ehkä pingottamisen jälkeen huivi pysyy vähän paremmin muodossaan. Yleensä en jaksa pingotella ja kostutella käsitöitä, vaikka ilmeisesti välillä se kannattaisi.

Huivi pingotettuna (pystyssä olevan sängyn reunaan, hah).

Langan värit levisivät tosi kivasti niin, että toiselle puolelle huivia muodostui vihreä alue ja toiselle pinkkipainotteinen. Jos olisin vielä teini, ihastuisin näihin väreihin ja kimalteeseen heti.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Huhuu - pöllöt pikkukäsiin

Tässähän kun oikein neulomaan innostuu, alkaa myös ymmärtämään paremmin vieraita kieliä. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni norjankielistä neuleohjetta, ja hyvin luonnistui! Jos ei uskalla ihan niin paljoa arvailla, Googlen kääntäjäkin osaa auttaa tämän ohjeen kohdalla oikein hyvin.


Sen verran matkan varrella muokkailin ohjetta, että valkoiset reunat jatkuvat lapasen loppuun asti ja UHU-tekstin sijaan suomenkielinen pöllöni sanoo HUU (joka näyttää vähän tekstiltä MUU).


Dropsin Alpacaa ruskeana jäi vielä vajaa kerä jäljelle vauvan neuletakin jälkeen, joten ajattelin tuhota ne loput tähän. Lisänä E-J:n lahjoittamaa valkoista Alpacaa. Lankaa ei kulunut juuri yhtään. Se siitä jämävarastojen pienentämisestä. Oli pakko ihan punnita: käytin näihin pieniin tumppuihin yhteensä 15g lankaa.