Aina ei voi onnistua. Mutta miksi sen epäonnistumisen (tai epäonnen) pitää tulla juuri sen ihanan neuleen kohdalla, johon olen sydänvereni vuodattanut ja täysillä ihastunut?
Kyseessähän on siis tuo Still Light -tunika, jota neuloin aivan innoissani. Neule valmistui alle kahdessa viikossa, sopi päälle juuri hyvin ja oli todella kaunis. Kunnes.. Menin blokkaamaan sen. Käytännössä siis kastelin neuleen ja asettelin sen kuivamaan mielestäni oikeanlaisesti. Kului päivä, kului toinen ja neule oli kuiva. Otin sen innoissani käsiini, jes, saan sen päälle neuletapaamiseen, puin tunikan päälleni.... ja totesin sen saaneen 20 cm ylimääräistä pituutta. Ok, se oli pituudeltaan vielä ihan käyttökelpoinen, siis jos niitä taskuja ei olisi ollut. Niiden kanssa se näytti vain kummalliselta. Melkein pääsi itku.
Yritin uudelleenblokkausta ja heitin sen myös pesukoneeseen, ohjeistuksen mukaisesti. Ei auttanut. Seuraavana Minatran vinkistä kokeilen lanoliinia, mutta olisiko teillä muita vinkkejä neuleen takaisin mittoihinsa saattamiseen? Jos mikään muu ei toimi, kokeilen heittää sen kuumaan pesuun, ja siinä vaiheessa pitää vain hyväksyä se tosiasia, että tuo tunika saattaa olla tiensä päässä.
Tämän tapauksen seurauksena tuli tietysti masennus. Illan neuletapaamisessa ei ollut mekkoa päällä, mutta ratkaisin tämän masennuksen hoitokeinon etsinnän puhtaasti shoppailemalla holtittomasti ja ostin Juniper Moon Farmin lace-vahvuista lankaa. Väri on kaunis, ja siitä syntynee vielä jonkinsorttinen huivi. Revontulia ajattelin ensin, mutta koska kaupasta ei löytynyt haluamaani Lace Ballia, ja päädyin tähän hieman kalliimpaan lankaan, joka ei näytä niin hyvältä tuossa mallissa (kaipaan niitä revontulia!) niin täytyy lähteä taas ohjeenetsintään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti