torstai 28. helmikuuta 2013

Uusi vuosi - missä mennään

Tammikuun ekoina päivinä menin julkisesti täällä blogissa lupaamaan asioita. Taisin silloin jo lupailla tilannekatsausta tammikuun loppuun mennessä ja nyt elellään jo helmikuun loppua. Niin se aika juoksee, ja lupauksia on jo täytettykin.

Lupaus 1: Keskeneräiset huivit valmiiksi

Toteutuma tähän mennessä: Briossihuivin sain valmiiksi, jee! Myös se toinen on erittäin hyvällä mallilla, viimeisiä viimeistelyjä vaille valmis. Uskomatonta, ikuisuusprojektini on tulossa valmiiksi. Täytyy keksiä jostain joku toinen ikuisuusprojekti kaappitilaa kuluttamaan.

Lupaus 2: Ei lankakauppoja tammikuussa, pienennetään olemassaolevaa varastoa

Toteutuma tähän mennessä: En ole koko vuonna käynyt lankakaupassa. Nyt pitäisi kyllä joku päivä ehtiä, jotta saisin yhteen tärkeään projektiin lisää materiaalia. Varastot eivät juuri pienentyneet, sillä kovin montaa projektia en noiden lupaus 1:n huivien lisäksi ole ehtinyt väkertämään.

Onnistuinko?

Mielestäni olen jo erittäin hyvällä mallilla kohti lopullista onnistumista. Sitten kun blogiin pamahtaa kuvat ja muu todistusaineisto valmiista ikuisuusprojektihuivista, voin sanoa onnistuneeni ja pitäneeni lupaukseni.

torstai 21. helmikuuta 2013

Äänenvaimennin metallipuikoille

Metallipuikkojen kilinä ärsyttää. Pieni kilahdus aina kun puikot koskettavat toisiaan, kun aloitan silmukan neulomista. Eihän se kotona haittaa, mutta niissä työpaikan inffoissa ja luentoneulomisissa, siellä sitä kuitenkin haluaisi olla mahdollisimman huomaamaton (mikä ei tietenkään ole mahdollista, jos heiluttaa puikkoja käsissään) tai vähintäänkin mahdollisimman hiljainen (= pitää pienempää ääntä kuin kuulakärkikynää naksutteleva vieruskaveri).

Jos hiljaisuutta kaipaa, puiset tai bambuiset puikot on tosi hyvä valinta. Toisaalta tuntuu turhalta ostaa uusia puikkoja sen takia, että vanhat kilisee. Ehkä joskus ostan sen koko setin bambuisia niin, että en enää ikinä tarvitse metallipuikkoja... mutta ennen sitä: metallisten puikkojen kilinänvaimennus.

Tarvitset: ne kilisevät puikot ja niille jonkun työn.


Lisäksi tarvitset teippiä. Kokeilujeni perusteella tähän sopii sekä maalarinteippi että kiiltäväpintainen, luistavampi teippi. Itse valitsin tällä kertaa huikeasta valikoistamastani heppateipin. Vaihdoehdot olivat siis hukassa oleva kirkas teippi, maalarinteippi ja tämä heppateippi.


Ota pala teippiä ja pyöräytä se puikon pään ympärille niin, että ihan puikon pää tulee teipin peittoon. Jos käytät maalarinteippiä, kannattaa teippi sijoittaa vain puikon vinoon päätyalueseen, koska maalarinteippi ei luista (jolloin silmukat eivät liiku puikoilla, jos peität koko puikon sillä teipillä). Kokeile, kilisevätkö puikot vielä. Jos kilisevät, lisää teippiä tarpeen mukaan.


Tadaa. Puikot eivät enää kilise neuloessa. Juu, ja tämä toimii vain pyöröpuikoille ja pitkille normipuikoille. En ole kokeillut, toimisiko tällainen liukaspintainen teippi niin, että voisi päällystää koko puikon (myös sukkapuikon) teipillä, jolloin puikot eivät enää kilisisi mistään kohtaa. Ehkä joskus myöhemmin on sen aika.

Testasin äänenvaimennettuja puikkoja heti tänään. Toimi. Työ tosin ei vielä tullut valmiiksi!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Johan tätä on odotettukin - valmis briossihuivi


Oletteko ihmetelleet, miksi täällä on minun osaltani niin hiljaista? No, se johtuu tästä! En ymmärrä, miten "yksinkertainen" (tämä on kyllä oikeastaan kaksinkertainen) kaulahuivi voi viedä niin paljon aikaa! Paljon tuskaa ja erittäin monia uusia alkuja ansainnut briossihuivi on vihdoin valmis.


BEBEB-ohje oli jotenkin huono, ei tainnut sopia suomalaiselle neulojalle, koska tarvitsin tosiaan sen suomenkielisen Moda 5/2012 ohjeen briossihuiviin ennen kuin kuvio alkoi sujua. Sittenhän se alkoi kyllä luistaa!


Alkuperäisenä innoituksena toimi Paul Smithin huivi, kuten aiemmin olenkin jo aiheesta satuillut. Tämä minun tekemäni oli kuulemma kuitenkin liian pehmeä ja liian löysillä silmukoilla tehty verrattuna siihen Paul Smithiin. Tosi kireiden silmukoiden tekeminen oli vaikeaa ja jotain muitakin vikoja huiviin saattoi tulla.


Siispä huivin pikkuvikoja:
* neuloin aluksi löysempää, joten alku on vähän vinkura
* toisiksireunimmaiset harmaat silmukat jäivät jostain syystä usein löysiksi, vaikka yritin parhaani mukaan kiristellä niitä
* Muutamaan reunaan tuli vaaleampien silmukoiden päälle tumman silmukan joku reuna. En tiedä, mistä ne sinne tupsahtivat.

Pikkuvikoja: harmaat reunasilmukat eivät ihan tasaisia ole.

Tämä on niitä töitä, joissa silmukoita ei todellakaan kannata pudottaa. Pudotin yhden ja sain sen jollain lailla ongittua takaisin, mutta en olisi niin varma, menivätkö kaikki langankiertelöt sitten oikeasta kohdasta ja oikein päin.

Lankana oli tosi ihanan pehmoinen lanka Schachenmayr smc Alpaka, jota oli kyllä aika ihana neuloa. Värit olivat mielestäni täydelliset tähän touhuun ja kauanhan niitä metsästettiinkin lankakaupoista.

Taiteellinen näkemys siitä, miltä huivi voisi näyttää kaulassa.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Pitsiostoksia

Kävin viikonloppuna vähän eurokankaassa ja nappikaupassa. Olisi tarkoitus tuunata näiden avulla yhtä juhlamekkoa. Niin ja tietysti tehdä sitten asuun sopiva juhlalaukku myös. Ihan kun niitä laukkuja ei vielä olisi tarpeeksi.



Ostoskasseihin kerääntyi siis 0,5m violettia verhokangasta (kai te muutkin pukeudutte verhoihin, kun vaatekankaista ei vaan aina löydy?), samanväristä ompelulankaa, kahta eriväristä pitsiä (nokun en osannut päättää) ja laukun lukkokehys, tällä kertaa ommeltava.


Oli pakko saada pitsiä, vaikka en kyllä tiedä, sopiiko se lopulta kokonaisuuteen. Musta pitsi on i-ha-naa, mutta tuon ruskean otin siksi, että se on samaa sävyä kuin yhdet Kiinasta tuodut juhlakenkäni, jotka mielestäni muuten sopisivat suunniteltuun asukokonaisuuteen. En osaa päättää vielä tässä vaiheessa, kumpi pitsi pääsee mukaan juhliin. En myöskään tiedä, miten ja mihin pitsi lopulta kiinnitetään. Onneksi kaikkia aineksia pitäisi olla enemmän kuin riittävästi, joten voin ihan rauhassa yrittää ja erehtyä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Vuoden virkattu turhake: paljasjalkasandaalit

Arvuuttelin tuossa jokin aika sitten, että mikäs se punainen pitsihörhelö on. Kukaan ei uskaltautunut arvaamaan ainakaan kommenttikenttään asti... Livenä sain arvauksia mm. kaulakorusta. No ei nyt ihan, sillä tämä tuote laitetaan jalkaan. Ja näitä on oikeasti kaksi, että riittää kumpaankin jalkaan. Kyseessä on barefoot sandals eli vapaasti suomennettuna paljasjalkasandaalit tai ehkä jalkakoru. Englanninkielisen ohjeen löysin Gleeful things -blogista. Olin oikeastaan etsimässä säärystimien ohjetta, kun tämä käveli vastaan ja halusi koukulle. Ei tullut säärystimiä, tuli jalkakoriste!


Oli kiva virkata pitkästä aikaa ja työ tuli nopeasti valmiiksi.


Englanniksi kun googlettaa kuvahaulla "barefoot sandals", inspiraatio on taattu. Toistaiseksi en usko, että nämä oikeasti pääsevät ikinä käyttöön. Mutta tulipa tehtyä.


Kesää odotellessa. Toki hiihtäminen on ihan kivaa, mutta... auringonpaiste, rantahiekka varpaiden välissä, pehmeä nurmikko... Kesä, tule jo!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Vaihteeksi villasukat

Hehkutin Kerä-käyntini jälkeen vain lankakerien pakkaustapaa. No, nyt sitä hehkutusta tulee hieman lisää, tällä kertaa ihan sen ostetun langan muodossa/-sta.

Ostin tosiaan tuota Highland Tweediä, ja puikoillehan sitä piti heti saada kun vain edelliset sukat valmistuivat. Loin silmukat puikoille ja aloin neuloa. Langan ihana keveys yllätti totaalisesti. Rakastuin täysin. Ihanaa. Värisävykin on kaunis. Tämä on kyllä uusi suosikkini, ja ehkä voisin lähteä myös tutkimaan muitakin Seiskaveikan korvikkeita.. Sitäpaitsi, tuo 7 veljestä on kummasti käytössä nukkaantunut. Siis nopeammin kuin ennen, kun minä olin pieni ja käytin mummon neulomia villasukkia, ne eivät koskaan nukkaantuneet.

Okei, totuushan ei ole ihan tuollainen, mutta nykyäänkin nuo vanhempaa perua olevat, mummon tai äidin neulomat sukat, ovat olleet todella nukkaantumattomampia kuin itseneulomani uudesta langasta. Kaikissa mainituissa siis on käytetty Novitan 7 veljestä -lankaa.

Palatakseni tähän ihanaan uuteen villasukkatuotokseen, tein sen improvisoiden. Tuntuu hyvältä, kun naisten sukkaa neuloessa ei enää tarvitse vilkaista mittoja tai silmukkamääriä mistään. Näin siis perusvillasukan kohdalla. Tältä tämä kehuttu kokonaisuus näyttää:



Lisäksi tuota lankaa jäi vielä projekteiltavaksi tämän verran:


perjantai 15. helmikuuta 2013

Piece of cake

Kaivoin taas ristipistovälineet esiin. Viimeksi olen kirjaillut moisella tavalla häämatkalla, kun uuden sukunimen innoittamana tein meille oveen nimikyltin. Sitä tuskin koskaan tulen tänne esittelemään, koska haluan pitää edes sen palasen itseäni vähän enemmän piilossa täällä netissä. (Enkä osaa sen vertaa käsitellä tuota kuvaa (koska tuo mun kuvankäsittelyohjelma ei toimi niinkun sen aikasempi versio 5v sitten) että saisin vaikka osan blurrattua.)

Kuitenkin, tämänkertainen työ liittyy anoppiin; Hänellä on tänään syntymäpäivä, ja kortti piti väsätä, ja jostain sain älynväläyksen, että siihen liittyy tiukasti ristipistoilu. Tuumasta toimeen, piirsin mallista itselleni kaavan jota noudattaa, ja sitten pistelemään. Työn täytyi olla aika yksinkertainen, koska tällä hetkellä soveltuvaa lankaa on vain punaista ja vaalean- sekä  tummansinistä.. :D Ehkä tässä voisi hankkia isompaan työhön enemmän lankoja.

Tältä tuo valmis kortti kuitenkin lopulta näytti:



Reunoilla on vihdoin käyttöönotettua Käsityömessuilta ostettua washiteippiä. Ei tämä kyllä ihan siltä näytä, millaiseksi sen aluksi suunnittelin, mutta kortti siitä tuli!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Lisää maatuskoja

Toinen kaasoistani on menossa naimisiin, ja reissu Sinelliin oli väistämätön. (Aivan kuin se olisi täyttä tuskaa allekirjoittaneelle.. Terveisin "Voisin ostaa tän kaupan tyhjäksi") No, kuitenkin. Suuntasimme lauantaina metsästämään kutsukorttitarvikkeita, ja samalla kun morsian metsästi sulhasensa kanssa sitä juuri oikeaa ideaa kutsukortteihin, minä kiersin kauppaa. Kahden kierroksen jälkeen olin jo kävelemässä kassalle korurasialaatikon kanssa, mutta luovutin, ja mieheni (joka karkasi Sinellin ilmestyessä horisonttiin ja palasi juuri sopivasti seuraksi) kanssa lähdimme kiertelemään muita liikkeitä. Ajatukseni eivät saaneet rauhaa, sillä olin nähnyt kaupassa tämän setin:



Pakkohan se oli lopulta takaisin palata ja käydä nappaamassa kotiin. Asianhan perustelin itselleni tietysti niin, että synttärini ovat tulossa (3kk päästä), ja koska haluan tosissaan järjestää ensimmäistä kertaa vuosiin jotain, pitää näille juhlille keksiä teema. Olkoon siis maatuska. Nyt pitäisi vain ideoida kaikennäköistä teemaan liittyvää! Onneksi aloitan ajoissa... :) Ideoita, anyone?

Toisaalta sitten tässä lueskellessani näitä opintojuttuja, olen tarvinnut kirjanmerkkiä ahkerasti. Mikäpä venäjän kieleen liittyvissä opinnoissa olisikaan parempi kuin maatuskakirjanmerkki? Tämä kyseinen merkki on kyllä saanut mainetta ja kunniaa aikaisemmin tässä meidän blogissamme, mutta tässä on nyt virallinen kuva:


Samalla teemalla kun jatketaan, selailin Pinterestiä tässä päivänä eräänä. Törmäsin aika hauskaan ideaan, ja minun äitiseni (maatuska venäjäksi äiti (diminutiivimuoto), matryoshka tuo nukke) pääsi ihan uuteen käyttöön koriste-esineilyn ohella. Hetken tosin otti siivota tuo työpöytä...

Isoimmassa neulatyyny, toiseksi isoimmassa nappeja. Muut vielä hakevat sisältöään.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Lahja-askartelua

Eilen (11.2) tuli täyteen puoli vuotta naimisissaoloa aivan ihanan miehen kanssa. Voisin suitsuttaa menemään kaikennäköisiä ominaisuuksia, mutta tuo mies vaan kokisi olonsa kiusaantuneeksi. Joten jätän sen puolen nyt tästä kokonaan.

Esittelen kuitenkin pari aikanaan tekemääni juttua, jotka olen herralle lahjoittanut. En oikein tuosta huomenlahjaideasta koruna tms. jaksanut innostua, ja valmistinkin mielummin paketin, jossa viestinä oli "Minä rakastan sinua". Idean löysin Pinterestin kautta täältä. Kirjoittelin siis noin 52 syytä, miksi tuota ihanaa rakastan, ja liimasin ne korttipakan kortteihin. Minun versioni näyttää tältä:




Toinen lahja on ollut joululahjani toinen osa. Ensimmäinen tosiaan sisälsi lapaset. Mietin ennen joulua mahdollisia ideoita, ja tuskissani jopa kysyin mieheltä, mitä hän haluaisi. Vastaus oli jotakuinkin "Jotain omaperäistä". Keksi siinä sitten.

Joku päivä kaiketi töissä sitten välähti.


Ostin kirjan ja liimasin joka viidennelle sivulle kuukauden "kalenterin". Nimesin sivuja otsikoilla "Kuukauden tapahtumat", "Tästä olen kiitollinen" yms. Kannen koristelu jäi tarkoituksella hieman karuksi, mies ei olisi arvostanut hullua tilpehöörimeininkiä. Tätä on sitten täyteltykin nyt tammikuun osalta.



lauantai 9. helmikuuta 2013

Pohdintoja käsityöharrastuksestani

Tässä kotiopiskelussa on puolensa ja puolensa - välillä itsekuri ei riitä pakollisten hommien tekemiseen, ja lipsun tekemään jotain muuta, esimerkiksi katsomaan jotain sarjaa netin eri katsomoista. Tällöin yleensä syliin nousee jokin neuletyö, ja siihen liittyykin joltain osin tämä päivitys.

Mainitsin jo tuossa viime viikolla tutkimuksesta, jonka saan tehdä nuorisotutkimuksen kurssiin liittyen. Kaikki mitä paljastin, oli tutkimuksen liittyminen neulomiseen. Tämähän ei ole vielä edes valmiin tutkimussuunnitelman asteella, siitä johtuu tämä näennäinen epämääräisyys.

Olen kartoittanut taustamateriaaleja (ja tämä on onneksi sitä ns. pakollista tekemistä, johon yllättäen motivaatio löytyykin) ja tässä juuri lueskelen Leena Kaukiaisen ja Miia Collanuksen toimittamaa Tekstejä ja kangastuksia - puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta.


 Sinikka Pölläsen artikkelissa "Elämä ilman käsitöitä - mitä se on? Käsityö harrastajien psyykkisen hyvinvoinnin tukena" aineistona on ollut kirjoitelmia käsitöistä. Niistä kirjoittaja erittelee erinäköisiä syitä käsitöille, ja löydän itseni monesta kirjoitelmapätkästä. 37-vuotias nainen kertoo flow'n  tunteesta onnistuttuaan ompelemaan potkuhousut lapselleen; viimeisin kokemani onnistuminen oli pelipussin valmistuminen, ja toteamus että "hei, sain kaikki saumanvarat ja muut laskelmat oikein!". Toisaalta 19-vuotias nainen kertoo illan televisionkatselusession mielekkäämmäksi muuttumisesta esimerkiksi patalappua virkatessa. Samaa olen kokenut, monesti jos vain tuijottelen vaikkapa elokuvaa kotisohvalla, ilman neuletyötä käsissä, aika tuntuu jossain määrin hukkaan heitetyltä.

Tästä käsityöstä toivottavasti lisää myöhemmin.


Toisaalta artikkelissa viitataan käsityöhön ajanvieton ja viihtymisen lisäksi hengähdystaukona etenkin opiskelijalla ja kotiäidillä. Tällä hetkellä täytän vain ensimmäisen kriteerin, vaikka välillä tuntuu tämän etäopiskelun kanssa myös jälkimmäiseltä - toki ilman sitä lasta. Pidän tästä suorasta lainauksesta artikkelista: "Käsityö suo aikaa itselle, omille ajatuksille ja toiveille." Näin ainakin itselläni - jos taustalla ei ole televisiota tai muuta vastaavaa, ajatukset lähinnä lentävät ja on helpompi unelmoida, ilmeisesti ihan sen takia että käsillä on jotain tekemistä.

Käsityö on myös selviytymiskeino. Muutamassa esimerkissä kerrotaan, kuinka virkkaus, käsin ompelu, kanavatyöt ja nypläys ovat auttaneet selviämään sairauden tai avioeron keskellä. Ihan näin suuren volyymin ongelmista minulla ei ole ollut kokemusta, mutta kun kukaan ei ruusuisesti elä koko elämäänsä, olen minäkin jotain ongelmallisempaa kokenut. Näinä hetkinä neulominen on auttanut rauhoittumaan ja selkeyttämään ajatuksia.

Tässä nyt ehkä suurimmat artikkelin herättämät mietteet. Loppukaneettina artikkelissakin esitetty ajatus siitä, että käsityö ei ole menettänyt merkitystään, pitää mielestäni hyvin paikkansa.

Heräsikö sinulle jotain ajatuksia? Oletko jostain eri mieltä? Kommentoi ihmeessä!

LÄHDE:
Pöllänen, Sinikka: Elämä ilman käsitöitä - mitä se on? Käsityö harrastajien psyykkisen hyvinvoinnin tukena. Teoksessa Tekstejä ja kangastuksia - Puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta. Kaukiainen Leena, Collanus Miia (toim.)

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kontio-sukat



Minulla on eräs (miespuolinen) ystävä, jolle olen monet joulut ja synttärit luvannut/ajatellut tekeväni/ostavani lahjan. No, inhoan lahjojen valikointia ja miettimistä yli kaiken, ja oikeasti joululahjojen mietintä on ihan hirveää tuskaa. Tällä kertaa kuitenkin päätin toteuttaa tuon lupauksen, ja tehdä sukat kyseiselle kaverille. Hän sai valita langan, ja minä tein sukat. Valinta kohdistui Novitan 7veljestä Nostalgia-lankaan. Eikun kauppaan ja sukat alulle...

...Ja tajuamaan, että hei, tätä ei ole kuin 100g ja tästä pelkästään todella ei miesten sukkia tehdä. Kaivoin laatikoista kerän mustaa lankaa ja eikun uudestaan liikkeelle. Ohjeeksi valikoitui Kontio.

Lopputulos näyttää tältä: (mies suostui poseeraamaan, näitä kun ei ole vielä omistajalleen toimitettu. Poseeraus tosin meni sillä ajatuksella että "istu vaan siinä, kyl mä nää kuvat saan" ja lopputulos on vähän sen )



torstai 7. helmikuuta 2013

Mihin käyttäisit tätä?


Annetaan kuvan puhua puolestaan ja lisäksi hiukan faktoja: se on punainen (mmmmmm) ja virkattu Novitan virkkauslangasta 3 mm koukulla. Sen keskiosa on kolmion mallinen, sivut n. 8 cm pitkät. Yhdessä kulmassa on lenkki ja kahdessa muussa kulmassa pitkät (yritti ainakin olla n. 65 cm, mutta en ole mitannut) ketjusilmukkapätkät.


Ja sitten kuuluu se kysymys: Mihin käyttäisit tätä käsityötä? Mitä varten tämä on mahdettu tehdä? Innovatiivisimmat ehdotukset saavat osakseen mainetta ja kunniaa. ;)


 PS. Osallistuminen kielletty E-J:ltä, joka tietää, mistä tässä on kysymys!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Sain postia! Sain postia! Hyvän mielen haaste

Olis tavallaan pitänyt muistaa odottaa, että meikäläiselle on tulossa postia. Mutta olin aktiivisesta muististani asian jo poistanut ja yllätyin iloisesti, kun eteisestä löytynyt kirjekuori oli ILOISTA POSTIA!

 

Tämä kirjekuori on Aarnilintu-blogin pitäjältä, kun onnistuin osallistumaan hyvän mielen haasteeseen, jossa kolme ensiksi kommentoinutta saa jotain kivaa itsetehtyä postitse. Kivempaa kuin arvonnat, koska tietää varmasti voittaneensa, kun ehtii ensimmäisten joukkoon!


Suomen matopostilla selkeästi kestää aikansa kuljettaa näinkin keveitä kuljetuksia, kun kuoressa on päivämäärä 1.2. ja postiluukusta se oli kolahtanut 5.2. No, mitäs pienistä. Tärkeintä, että tuli kuitenkin perille. Joko hypitte tasajalkaa uteliaisuudesta?


Raotin kirjekuorta ja hämmennyin: "purkkapussi?!" Mitäs ihmettä... Mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kyllä - kyseessä on ihan oikea purkkapussi, ihanasti tuunattu muihin säilytystarkoituksiin. Sisällä on kiva  vaaleansiniruutuinen kangas ja suulla vetoketju.

Aarnilinnulta saatu ihana uuden elämän saanut purkkapussi.

Tässä kelpaa säilyttää pieniä salaisuuksiaan ja piilottaa ne huomaamattomasti käsilaukkuun! Kiitos Aarnilinnulle. Tästä tulee vakituinen käsilaukkuasukkini. 


Hyviin tapoihin kuuluu tietysti jatkaa haastetta eteenpäin. Siispä: Kolme ensimmäisenä kommentoinutta saa jotain pientä kivaa! Laiskasti lupailen, että helmi-maaliskuun 2013 aikana paketit lähtisi postin kyytiin. Kiva olisi, jos kommentoijat jakaisivat haastetta eteenpäin, mutta jos ei omista blogia, niin sittenhän tuo on vähän vaikeaa. :)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kokeilin uutta.

Ompelukone on saapumisestaan asti seissyt samalla paikalla, mille sen aikanaan asetin. Sen ympärille on kerääntynyt sitten tavaraa sun toista, ja pikkuhiljaa on kypsynyt ajatus jonkunsorttisen hupun valmistamisesta tuolle koneparalle. Josko sen nyt nostaisi sitten vähän pois pöydältä, mies olisi tyytyväinen jos käyttäisin oman pöytätilani omille jutuilleni enkä levittelisi kaikkia venäjän käännöslippulappusia hänen työpöydällensä..

Käytin Pinterestin kautta löytynyttä ohjeistusta moisen tekemiseen. Ohje löytyy täältä, klik. Kokeilin tuota aplikointia, halusin hupun sivulle jotain. Koska nyt tuota venäjää opiskelen, halusin kokeilla sillä kielellä laittaa jotain, mikä olisi lyhyttä. Sanaksi valikoitui шить, ommella. Kankaan hain Ikeasta. Näin tämä projekti onnistui:



 Samalla taustalla näkyy hieman sitä mainittua sekalaisuutta.. Niin.

Kävin tuossa myös pyörähtämässä lankakauppa Kerässä saatuani idean nuorisotutkimuksen teemaseminaarissa tehtävään tutkimukseen. Se yllätysyllätys liittyy jotenkin neulomiseen, ja halusin päästä taas tunnelmaan.. Tai jotain? Ainahan nämä lankaostokset voi perustella itselleen tavalla tai toisella. Tuosta projektista hieman enemmän vähän myöhemmin, kun olen saanut jäsenneltyä ajatukseni ja teoriataustat yyämäs.

Tosiaan, sieltä Kerästä; ostin sukkalankaa. Tuhlasin (hei, tämä kerä oli kuitenkin kympin kalliimpi kuin normaalisti (7veikka) ostamani sukkalangat!) tähän Regian Highland Tweed -kerään, mutta ehkä se on sen arvoista. Kohta pääsee sukat puikoille, kokemusta ei siis vielä ole. Mukava kuitenkin päästä neulomaan jostain muustakin sukkia kuin tuosta perinteisestä.

Monessa blogissa olen nähnyt hehkutusta siitä, kuinka Kerässä paketoidan ihanasti ostokset, ja kyllähän se näin on; ei tätä olisi malttanut avata ollenkaan.