Palojen yhdistelyä verhoksi

Ihanassa eteisessämme on ovessa ikkuna, joka kaipasi verhoa. Ensimmäisenä mieleeni tuli pitsiverho, ja kun omista tai äidin varastoista ei suoraan löytynyt sopivan kokoista yksilöä, piti alkaa räpeltää ja tuunata.

Olen joskus mummulta (ei välttämättä omaltani) saanut kassillisen pitsiliinoja ja muuta virkattua. Siellä oli myös (lapsen?) sängynpeitteeseen tarkoitettuja virkattuja ruutuja. Mittailin vähän ikkunaa ja tulin siihen tulokseen, että neljä ruutua neliöksi yhdistämällä saisin jotakuinkin sopivan verhon viriteltyä ikkunan peitteeksi.

Palaset ennen yhdistämistä.

Tuumasta toimeen ja ketjusilmukoita vääntämään. Löysin jokin aika sitten isommat virkkuukoukkuni, mutta nyt ihan pienimmät vaikuttaisivat olevan hukan teillä, joten virkkasin sillä rakastamallani 3 mm puikolla, joka tuntuu sopivan työhön kuin työhön. Lankana joku mummun samalla kertaa lahjoittama virkkauslanka. Värin puolesta sopi projektiin täydellisesti, liekö jopa tismalleen samaa lankaa, josta ruudut on tehty.

Lopputulos pingotettuna ikkunaan:

Tarttis varmaan vielä virkata neliölle joku yhtenäinen reunus, jolloin koostakin voisi tulla vielä vähän sopivampi. Ehkä sitten joskus, tämä toimii hyvin ensihätään (eli ensimmäiset noin kymmenen vuotta).