lauantai 26. tammikuuta 2013

Helmeilyä hamaan loppuun saakka

Eilen tein taisi olla se blogi, joka minutkin tähän innosti. Muistatteko vielä ne pienet helmet, joita sulatettiin silitysraudan alla? Joo, meillä niitä kutsuttiin inkkarihelmiksi. Moni muu tuntuu kutsuvan niitä hamahelmiksi. Nyt olen vaikeiden päätöksen edessä ja taidan nöyrtyä kaikkien periaatteideni kanssa... olkoot hamahelmiä myös minun puheessani.

Tosiaankin Internetissä innostuin ja tekstasin sitten äidille, että vieläkö niitä inkkarihelmiä löytyy meiltä kotoa jostain. Toissapäivänä menimme  äidin kanssa penkomaan vinttiä, ja kyllähän niitä löytyi! Noin kymmenennestä (liioittelen) läpikäydystä laatikosta ilmestyi purkillinen ja pussillinen helmiä sekä kaksi pohjaa, neliö ja sydän.

Värimaailmana on kaikki hempeät sateenkaaren värit + tummemmat sininen ja vihreä. Muutamia mustia ja ihan jokunen valkoinenkin helmi joukossa on. Ei siinä mitään, eiköhän näistä saada ihania kuvioita... lintuja, hedelmiä, muffinsseja, vanhoista pikselipeleistä tuttuja hahmoja... melkein mitä vaan.

Ensimmäiset tekemäni hamahelmiaskartelut olivat lintuja (mallina käytetty jotain netistä löytyneitä valmiita, hakusanoilla "hama bead", "perler bead" "hama bird", "hama bead earrings" jne.). Tiputtelin helmet paikalleen illalla ja silitin kuviot molemmin puolin seuraavana aamuna seitsemältä ennen töihinlähtöä.

Valmiit hamahelmistä askarrellut linnut ja muffinssit.

Mallailin laudoille omenanpuolikasta ja vesimelonia, mutta niistä ei mielestäni tullut kivoja. Muffinssit muotoilin vielä eilen, toisen aamulla ja toisen illalla. Silittelin ne sitten vielä iltamyöhään. Pujottelin lintuihin ja muffinsseihin kullanväriset (koska käytän kultaa enemmän kuin hopeaa) lenksut, jotta näistä saisi koruja. Ehkä "ängin" olisi parempi verbi kuin "pujottelin", koska oli vähän vaikeuksia. En tiedä, miten noita koruja pitäisi oikeasti tehdä, vai onko mitään oikeaa. Toivon, että omat ratkaisuni vähintäänkin toimivat.

Lenksujen änkemistä hamahelmireikiin, korusälät ja välineet.

Mutta odottakaapa vaan! Olen lähes varma, että näitä tulee lisää. Myös E-J innostui. ;)

1 kommentti:

  1. Meillä muuten kutsumanimi oli kanssa inkkarihelmet. Tätä ei tunnu ymmärtävän kukaan, eikä usein sanaa "piipunrassi" niistä.. piipunrasseista :D

    VastaaPoista