perjantai 28. maaliskuuta 2014

Valmistujaislahja

Niin, kun tässä saan muutaman pikkujutun hoidettua, voin lisätä CV:ni johonkin osioon mystiset kirjaimet HuK. Se siis häämöttää vielä lähitulevaisuudessa. Kuitenkin kävin tässä viikonloppuna kotona, ja lähes ensimmäisenä äitini oli ihan täpinöissään kysymässä, haluanko valmistujaislahjani etukäteen. Periaatteessa en, mutta kun toinen oli niin innoissaan, että ei sitä kieltäytyäkään voinut.

Lahjaksi paljastui setti, jossa on vyyhdinpuut ja kerijä, sekä tietysti vyyhti villaa. Olen miettinyt, että tarvetta moiselle olisi, ja kerijän ostoa olen suunnitellut pidempään. Siksipä juuri äiti ei halunnut odottaa, eikä haittaa; tarvitsisinkin juuri tässä moisia laitteita.



Nyt helpottuu moni asia. Kiitos äiti!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Peittoangsti - kuinka yhdestä tuli kaksi

Piti tehdä yksi vauvanpeitto. Suunnitelma oli jo melko selvä: pöllöneliöitä reunoihin ja keskelle neulottu osuus (kun ei jaksa virkata tarpeeksi pöllöjä). Neulotun osuudenhan voi tietysti suunnitella ihan itse, joten tästä tulisi myös yksi ensimmäisiä projekteja, joihin olisin itse kehittänyt ohjeen.

Suunnitelma.

Asia ei tietenkään käytännössä osoittautunut niin yksinkertaiseksi. Pöllöneliöitä tuli 18 ja siihen ne tietyt langat sitten loppuivatkin. Määrä ei olisi riittänyt reunoiksi neulottuun osuuteen, piti kehitellä jotain muuta. Lisäksi ne pöllöt TUIJOTTIVAT minua, jos niitä oli liian monta vierekkäin, päällekkäin, peräkkäin tai muuten vaan lähekkäin. Ihan oikeasti, kuka haluaa peiton, joka tuijottaa takaisin?! Neulottu osuus ei millään tuntunut sopivan virkattuihin pöllöihin. Langat loppuivat neulotustakin osuudesta kesken - tämä onneksi ratkesi mukavasti Tokmannikäynnillä, kun vaaleanpunaisenpinkkiä Nalle-lankaa oli sittenkin saatavilla oikean sävyisenä.

Tuijottavat pöllöt. Mitä enemmän niitä on, sitä enemmän ne myös tuijottavat. Ilokseni myös kameran kasvojentunnistin tunnisti pöllöjen kasvot kasvoiksi.
 Lopputuloksena olikin päätös siitä, että peittoja tulee kaksi. Yksi neulottu peitto ja yksi virkattu peitto. Vielä ongelmana on hahmotella, millaisen reunuksen neulottu peitto sitten saa ja onko se neulottu reunus vai virkattu reunus vai jotain muuta. Pöllöpeitosta mielessä on jo jonkinlainen kuva, johon sisältyy lisää virkkausta, mutta ei enää yhtään pöllöä. Katsotaan, mihin tässä vielä päätyy...

Varmaa on ainakin se, että neulotun peiton kuu-, tähti- ja aurinkokuvioista tulee malli julkisestikin saataville. Sen tein ihan itse Excelillä.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Jonotuslistalla

Koska tällä hetkellä kaikki keskeneräiset työni (joita aktiivisesti työstän) ovat niitä isompia, niin ajattelin sitten jakaa vähän jotain muuta. Meinaan Ravelryn jonostani parhaita paloja. Tuo kyseinen jono on hieman sekava, en ole saanut sitä järjesteltyä missään vaiheessa, ja sielä on kyllä paljon sellaista, mitä en varmasti tule koskaan tekemään. Mutta, pitemmittä puheitta, tässä tämän hetkiset viisi suosikkiani satunnaisessa järjestyksessä:

-Suvi Simolan Well water hoodie

Kun näin tämän takin, rakastuin siihen heti. Yksinkertaisilla asioilla saa nättiä aikaan! Langat ovat jo tilauksessa, ja tämä on satunnaisesta järjestyksestä huolimatta jononi numero yksi.

-Natalia Moraevan Crouching tiger

Tykkään näistä lapasista niiden tekstuurin takia. En yleensä välitä eläimenturkkikuvioista, mutta nämä jotenkin kolahti.

-Anna Kudujan Mohair minimalist top

Tämä ohje on jotenkin yksinkertaisella tavalla nätti. Lisäksi tarvitsisin kesäksi juuri jotain tällaista.

-Debbie Blissin Short shrug

Tällaisellekin olisi tarve. Lankaa on periaatteessa heräteostoksena tullut hommattua, joten varmaan joku välityö tästä kehkeytyy.

-Vintage Purlsin Nightingale

Nämä ovat yksinkertaisesti kauniit; muutenkin ihastun usein juuri tämän tyyppisiin kirjoneuleisiin, ja tuon kuviolangan vaihteleva väri on kyllä asia mistä (esim. mustan rinnalla') todella pidän.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Unelmia

Saimme tässä jokin aika sitten päätökseen Villasukat Venäjälle-projektin. Olihan se iso, ja itselle raskaskin ponnistus, mutta hyvin antoisa. Ja sekin lähti liikkeelle otsikossa mainitusta asiasta, unelmista. Tuo ajatus siitä, että kerättäisiin villasukkia venäläisille lapsille, oli kiusannut minua jo pidempään, parisen vuotta, ennen toteutumistaan. Ajatus ei vain jättänyt rauhaan ennen kuin (ajan kypsyessä) projekti toteutettiin.

Nyt mielessä kaartelee epämääräinen idea, joka pitää sisällään mm. ajatuksen siitä, että järjestäisi muotinäytöksen, jossa olisi itsetehtyä, siistiä muotia, ja tulot lahjoitettaisiin ihmiskaupan vastaiseen työhön. Tämä idea on kuitenkin  vasta hyvinkin kehittelyasteella, ja tuskin toteutuu vielä hetkeen.

Toisaalta unelmat voivat olla myös pienempiä, kuten vaikkapa blogin teemaan liittyen se, että haaveilen eräästä neuleprojektista, jonka toteuttaminen toki vaatii aikaa, mutta onnistuessaan on aivan ihana. Ehkä tästä haaveesta kuulette lisää vielä blogin puolella.

Kaiken kaikkiaan, unelmat ovat sellaisia asioita, jotka ovat ainakin itseni kohdalla auttaneet jatkamaan, vaikka voimat ovat uupuneet. Kun olen lähtenyt suunnitelmallisesti toteuttamaan asioita (oli se sitten VV-projekti, tai vaikka lukiosta valmistuminen kahteen ja puoleen vuoteen (olisin onnistunut mutta viime hetkellä päätin haluavani juhlat kesällä)), ja pitänyt päämäärän mielessä, olen päässyt perille.

Viimeisenä jaan kuvan kortista, joka oli vain pakko ostaa.


Mistä sinä unelmoit?

PS. Jos tämä oli turhan haaveellinen, optimistinen postaus, syyttäkää tuota täkäläistä kaunista säätä, hyvää aamukahvia ja aivan loistavaa fiilistä siitä, että tiedän ehkä, mikä minusta tulee isona.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Flow

Sain valmiiksi Sochi-neuleen nro 3. Kyseessähän on jotain aivan ihanaa, pehmeää, kevyttä (! painoa vain n. 107g !). Tämä neule oli hieman isompitöinen, mutta isoilla puikoilla se valmistui suhteellisen nopeasti. Kyseessä on siis raglanhuppari:



Mitä: Flow-raglanhuppari
Mistä: Dropsin Alpaca Silk
Puikot: 8mm ja 6mm
Ohje: oma

Tätä neulottaessa on jännitetty montaa asiaa; mm. Leijonien pronssi on kannustettu puikot lipsuen hikisissä käsissä. Valmistuminen toki meni yli kisojen, mutta yhtä kaikki niiden aikana aloitettu ja pitkälle saatettu tämä projekti.

Nimensä tämä luomus sai siitä, että monta asiaa tein suunnitellen sitä mukaa, kun asia tuli ajankohtaiseksi. Joo, se ei ole aina kovin fiksua, mutta tällä kertaa onnistui. Huppu näyttää hieman omituiselta ollessaan selkää vasten, mutta päässä ihan kivalta. Olen myös tehnyt tämän neuleen puitteissa jotain, jota kärsimätön luonteeni ei yleensä jaksa: päättelin helman ns. normaalisti (en tiedä miksi sitä tekniikkaa, jonka opin aikanaan koulussa, kutsutaan) ja se kiristi. Purin sen sitten ja virkkasin uudelleen väljemmän reunuksen.


Hihat tästä kaikesta mittailusta huolimatta jäivät hieman lyhyiksi. Päätös: kyllä tässä kuuluukin olla sellaiset kutakuinkin 3/4 hihat. Niin mä alusta asti suunnittelinkin!



Paita on päässyt tässä testiin illalla ja aamulla. Vaikka kyseessä onkin kevyt, ohut materiaali, lämmittää se (melkein liikaakin) kiitos alpakan ja silkin yhteisvaikutuksen. Tämä lanka meni kyllä heti suosikkeihin!