Sukkia Venäjälle

Potkaistiin kavereiden kanssa käyntiin projekti. Tarkoituksena on viedä villasukkia venäläisiin lastenkoteihin, tarkat kohteet tätä kirjoitettaessa ovat vielä hieman auki. Jos moinen kiinnostaa, lisää voi lukea täältä: Villasukat Venäjälle.

Sukkasillaan

Lankakopassani majailee muutama ylimääräinen kerä Regian Higland Tweed -lankaa. Se suorastaan huutaa tulla neulotuksi sukiksi, ja nautin kyllä ihan suunnattomasti kyseisen materiaalin neulomisesta. Joten, pitihän sitä etsiä ohje ja laittaa sukat puikoille. Ohjeeksi valikoitui Dropsin tekstuurisukkaohje, ja eikun tuumasta toimeen. Sukat saivat lopullisen muotonsa melkein Bulgarianmatkalla, mutta takaisintullessa en uskaltanut ottaa bambuisia neulepuikkojani koneeseen mukaan, koska jonkin kyltti näytti kieltävän sen. En halunnut heittää pois noita uskollisesti palvelleita kavereita. Itseasiassa, muuten, tuo kuva blogipostauksessa, joka kertoo hieman matkastamme, esittelee yhtä hetkeä näiden sukkien tekovaiheissa.

No, nyt kun vihdoin sain sukat viimeisteltyä, sekä kuvattua (ihan supi Suomessa, näin pari kuukautta valmistumisen jälkeen), tässä teille kuva näistä jalanlämmittimistä:

Eipä tämäkään kuva ihan parhaalta näytä, oli kiire kuvata ja ei ketään ottamassa kuvaa näistä in-action.

Yritin saada tuota tekstuuria kuvattua, mutta ei onnistunut millään salaman kanssa, ja ilman oli aivan liian pimeää.

 Lisäksi olen tässä noin kuukauden ollut töissä eräässä Ruotsista lähtöisinolevassa firmassa, ja kun laatikosta löytyi sopiva kerä ja toisaalta Lankamaailmareissulla sille pari, syntyi työasuun sopivat villasukat (saa nähdä pystynkö oikeasti niiden turvakenkien kanssa käyttämään, ja tarvitsenko edes; tähän mennessä ainakin jalat ovat olleet hyvinkin lämpöiset työpäivien aikana).

Lupausten puolittaista täyttämistä

Tässä ehkä vuosi sitten lupasin ommella miehelle pipon. Sellaisen trikoisen, jota olisi helppo käyttää kypärän alla. Tein ensimmäisen version samalla tavalla kuin itselleni tehdyt, mutta kas kummaa, siitä tuli valtava. olin tehnyt virheen kaavoituksessa. No, toinen versio oli sitten liian pieni. Sitten ei enää inspannut ja homma jäi. Sitten hajosi ompelukone.

No, kyllästyin ajatukseen ommellusta piposta ja miehen luvalla ostin Karnaluksista hääpäiväreissulla ohuempaa lankaa ja neuloin pipon. Nyt se jo lähes kelpaa, mutta on kuulemma inasen liian löysä. Yritä siinä sitten.. Vielä (ainakin) yksi versio on tulossa. Tämä siis tämä tekeles värkkään harmaana:

Mikä: Pipo
Mistä: Merino gold
Puikot: 4 pyöröt
Kenelle: Miehelle

Ihan näin vielä tähän loppuun muutama raskaampi sana; Kuulin tässä alkuviikosta, että esittelemäni herrasmies on päässyt kotiin, eikä hänen enää tarvitse kärsiä mainitusta yksinäisyydestä. Juuri kuukausi sitten hänen kanssaan juttelin, ja olin suunnitellut, että syksyn aikana olisi hienoa päästä vielä käymään. Kuitenkin sanat, jotka olen viime syksynä lausunut, osoittautuivat jossain määrin profeetallisiksi; "Tämä voi hyvin olla viimeinen kerta kun nähdään". Toisaalta tämä on helpompi käsittää, kuin jonkun nuoremman poismeno, vaikka tämä henkilö oli terveempi kuin keskimääräinen yhdeksänkymppinen. Hän kuitenkin sai elää pitkän elämän ja säilytti positiivisuutensa loppuun asti. Hän  on ehdottomasti yksi niistä ihmisistä, joita ihailen, ja jonka kaltainen haluaisin olla etenkin tuossa elämänmyönteisyydessä ja iloisessa asenteessa. Toisaalta tämä taas muistutti siitä, että kaikella on aikansa, kuten Saarnaaja sanoi. Pitää muistaa nauttia siitä niin kauan kuin sitä meillä on, ja pitää yhteyttä läheisiin.

Elonkorjuuvaihto

Tänään yliopistolle lähtiessäni nappasin postilaatikosta mukaan jännittävän lipareen; pakettikortin! Nyt illemmalla selvittyäni ensin venäjän keskusteluharjoituksista sekä kandiseminaarista (kerrankin sain jopa kehuja), ja nukuttuani pienet päikkärit tämä kaikin puolin mukava päivä sai myös kruunun illalle: Elonkorjuuvaihdon paketti saapui! Kotona revin kääreet heti innolla rikki ja paketista pyörähti tällaista:

 

Ensimmäisenä ulos tulvahti teepusseja, jotka kyllä houkuttelevat maistamaan syksyn pimentyessä. Mukana myös aprikoosisuklaata, en ole ennen moista maistanutkaan!

 Lankaosuus oli tällä kertaa Lana Grossan Oroa sekä Zauberball.

Kortti oli ihanan maatuskainen, ja mukana myös minttumehutiivisteen ohje. Ensi kesänä kokeiluun!

Vielä koko paketti yhdessä kuvassa. Kiitos AnnuE!

PS. Pari kuvaa näemmä jostain syystä kierähti omia aikojaan ympäri. Korjaan tämän jos joskus muistan.

Henkäisynohut pitsineulehuivi

Tämä oli minun ikuisuusprojektini, aloitettu useampi vuosi siten. Vaan eipä ole enää! Se on valmis!

En tajunnut, kuinka iso tämä oikeasti on. Ihan valtavan kokoinen huivi, joka painaa alle 70 g.

Ostin langan aikanaan käsityömessuilta Vihreän vyyhdin pisteeltä. Lankana OnLine Linie 263 Fidelity, jossa 75 % kid mohairia ja loput 25 % silkkiä. Huivi tehtiin 5,5mm puikoilla ja ohjeena toimi ostopaikasta saatu huiviohje. En tajua, miksi tähän(kin) projektiin valitsin harmaan langan, kun mielestäni harmaa ei sovi minulle - kai ajattelin, että se on sitten helppo yhdistää muihin väreihin ja musta lanka oli silloin jo loppu.

Huivi pääsi jo käyttöön veljen häissä kevättalvella. Yritän saada itselleni kuvia aiheesta, jos veliparka löytää hukatut hääkuvansa.

Minatran paluu kesälaitumilta

Ai ettenkö ole moneen kuukauteen kirjoittanut blogiin? Juu, voi olla. Eipä ole paljoa käsitöitäkään tullut tehtyä kesän aikana. Varmana syksyn saapumisen merkkinä aloitin eilen taas neulomisen. Siitä se sitten todennäköisesti lähtee taas lapasesta tai ainakin alkaa syntyä jotain lapasia ja muita neulomuksia.

Tuli sitä kesällä sentään tehtyä edes joku käsitöihin liittyvä ostos, jos ei juuri itse käsitöitä. Ostin Kiinasta palmikkojen tekoon apupuikkoja ja tuollaisen yhden ison hakaneulan. Maksoivat yhteensä varmaan kymmenen senttiä, vai peräti euron, en ole enää ihan varma.

Ostoksia Kiinanamatkalta.

Katselin Kiinassa myös paikallisia lankamyymälöitä, mutta en alkanut raahaamaan lankaa tuliaisiksi itselleni kotosuomeen, kun ei ollut mitään projektia erityisesti mielessä. Puikkosetistä haaveilin, mutta ilmeisesti paikalliset käyttävät vähän erilaisia puikkosysteemejä kuin me länsimaalaiset, joten en löytänyt mieleistäni.

Täten julistan itseni jälleen takaisin blogimaailmaan palanneeksi. Lisäksi kiitän E-J:tä huomattavasta aktiivisuudesta kesän aikana, vaikka blogin toinen osapuoli sluibaili menemään ilman mitään vastuuntuntoa bloggaamisesta.

Ruusuja kera rakkauden

Nyt on se aika vuodesta, että sukkia alkaa syntyä oikein urakalla. Esittelemättä on vielä parit jo aikaa sitten valmistuneet tapaukset, mutta kuvaus on jäänyt tekemättä. Muutoinkin kiirusta pitää kirjoittajilla, itsellä jatkui taas opiskelut ja painiskelen kandin kanssa, opettelen työelämän sovittamista opiskeluun ja reenaan ultimatea kohti SM-finaaleja.

Tämänkertaiset tapaukset ovat siis sukat. Perustiedot monessa muussa blogissa käytetyllä tavalla:

Mitä: Roses with love by Drops Design
Mistä: Drops Fabel (musta) ja Delight (sinisävyinen)
Puikot: 3
Kenelle: Siskolle synttärilahjaksi

Nämä sukat syntyivät hiljalleen muutaman viikon kuluessa. Nautin vaihteeksi pienemmillä puikoilla neulomisesta, sekä kirjoneuleesta. Sukat olivat hieman haastavammat kuin mitä yleensä teen, mutta hetken päästä voisin taas samansorttisia kokeilla uudestaan. Pidin.